Säveltäjä Jean Sibeliuksen (1865–1957) viisi kirjettä puhtaaksikirjoittajalleen Paul Voigtille (1867–1943) on löytynyt. Kirjeet löysi Voigtin perineen Anni Kemppaisen pojantytär Riitta Yrjänäinen.

Hän tarttui toimeen luettuaan Helsingin Sanomista artikkelin, jossa kerrottiin Voigtin perunkirjoituksessa olleen myös "laatikollinen nuotteja", joissa voisi olla Sibeliuksen polttaman kahdeksannen sinfonian puhtaaksikirjoitukseen liittyvää materiaalia.

"Kiinnostukseni heräsi ja tutkin tarkemmin isäni jäämistöä, joka oli jäänyt vailla huomiota. Yhdessä mustassa salkussa oli kirje nimellä 'tärkeitä papereita', ja sen sisällä viisi saksankielistä kirjettä Sibeliukselta Voigtille", hän kertoo.

Kirjeet ovat vuosilta 1927–1938 eli kahdeksannen sinfonian aktiivisilta sävellysvuosilta.

Yhtä kirjettä ei ole päivätty, mutta käsiala näyttää Sibeliuksen 1930-luvun käsialalta. Ainakin kaksi kirjeistä käsittelee suoraan tarunhohtoista kahdeksatta sinfoniaa, jonka ensimmäisen osan Voigt oli saanut kirjoitettua puhtaaksi syksyllä 1933.

Päiväämätön kirjekin kutkuttaa mielikuvitusta. "Bitte weder den Titel noch chortext zu schreiben" [Olkaa hyvä, älkää kirjoittako kuorotekstiä eikä teoksen nimeä]", Sibelius kirjoittaa.

Mistä "kuorotekstistä" on ollut kyse? Kahdeksannen sinfonian on joskus spekuloitu olleen kuorosinfonia, mutta Sibelius teki 1930-luvulla myös sovituksia vanhoista teoksistaan, joissa kuoro on mukana.

Jotain Voigtilla ja Sibeliuksella on ollut tekeillä myös 7. lokakuuta 1938. Sibelius kiirehtii Voigtia ja antaa eräisiin yksityiskohtiin ohjeita. Oliko kyseessä edelleen kahdeksas sinfonia, vai kenties joku niistä vanhoista teoksista, joihin Sibelius teki tuona vuonna uusia sovituksia?

Arvoitus ei vielä näillä kirjeillä ratkea. Mutta jos parin tunnin penkomisen jälkeen löytyi kirjeitä, voiko nuottejakin olla vielä löydettävissä?

"Muistan hämärästi, että olen nähnyt lapsuudessani jotain hienon näköistä nuottikirjoitusta ja ehkä jotkut kadonneet nuotitkin mainittiin, mutta mistään konkreettisesta nuottilaatikosta ei ollut puhe", Yrjänäinen sanoo.

Hän ei usko laatikkoa enää löytyvän.

"Isäni arvosti Voigtia paljon, ja uskoisin, että nuottilaatikko olisi kyllä minulle näytetty, jos se olisi tallella ollut."

Lue koko artikkeli maanantain kulttuurisivuilta.