Suomen Kulttuurirahaston arvosoitinkokoelman helmi, joka tunnetaan professori Faltinin viuluna, menettää puolet noin miljoonan euron arvostaan.

Syynä on se, että viulu, jonka on uskottu olevan maineikkaan italialaisen viulunrakentajan Antoni Stradivarin (1644–1737) verstaalta, onkin osoittautunut toisen cremonalaisen viulunrakentajan Girolamo Amatin (1649–1740) tekemäksi.

Viulu kuului aikanaan Jean Sibeliuksen aikalaiselle, kirurgian professori Richard Faltinille. Kulttuurirahasto osti sen Kansallis-Osake-Pankilta 1993.

"Tämän jälkeen Suomessa on ilmeisesti enää kaksi Stradivariusta, ellei sitten yksityisessä omistuksessa" Kulttuurirahaston suunnittelija Veli-Markus Tapio kertoo.

"Toinen on Pohjola Pankin Taidesäätiöllä ja toinen Sibelius-akatemialla."

Amatiksi muuttunut Stradivarius on ollut viimeiset yhdeksän vuotta Elina Vähälän käytössä, ja hän haluaisi soittaa sitä edelleenkin.

"Hakemus on tehty", hän vahvistaa.

"Kontakti viuluun on tärkeä: soittaja muokkaa soitinta, ja viulu taas opettaa, miten paras sointi saadaan siitä esiin. Vaikka tietääkin soittavansa lainaviululla, muutos on aina pieni kriisi."

Vähälän mukaan viulun nimellä ei ole soittajan kannalta mitään merkitystä. "Pitää vain muistaa vaihtaa se omiin biografiatietoihin."

Kulttuurirahasto on hankkinut kokoelmaansa myös uuden barokkiviulun. Giovanni Battista Rogerin (n. 1642–n. 1710) rakentama soitin on tehty Bresciassa noin vuonna 1700.

Sitä ei ole monien muiden ajan viulujen tapaan modernisoitu, eli sen kaulaa ei ole pidennetty.

Hankinnan tarkoituksena on tukea Suomen elinvoimaista barokkiviulismia. Rogeri-soitin tullaan lainaamaan soittajille avoimen haun perusteella.

Kulttuurirahaston soitinkokoelmassa on tällä hetkellä 45 jousisoitinta.