Festivaalikentältä on alkukesästä kuulunut hyviä uutisia. Naantalin musiikkiijuhlat saavuttivat kaikkien aikojen yleisöennnätyksen. Kotkan seudulla tapahtuva Kymijoen Lohisoitto oli myös yleisön suosiossa ja pääsi hyvään tulokseen.

Pääsyliput kävivät odotettua paljon paremmin kaupaksi sunnuntaina päättyneessä Porvoon Suvisoitossa. Avantin toiminnanjohtaja Tuulikki Närhinsalo kertoi asettaneensa Suvisoiton tavoitteeksi 25 000 euron pääsylipputulot. Myyntiä hyvin hoitaneen Lippupisteen avulla 30 000 euron raja meni kirkkaasti rikki.

Viime vuonna Pekka Kuusiston suunnitteleman Suvisoiton pääsylippumyynnin tavoitteena oli 35 000 euroa, josta jäätiin kauas.

Tänä vuonna Suvisoiton oli suunnitellut Susanna Mälkki, joka oli rakentanut festivaalista monipuolisen ja samalla temaattisesti tiiviin kokonaisuuden. Hän oli valinnut konsertteihin nykyteoksia, jotka ovat jättäneet häneen pysyvän jäljen.

Valinnan varaa Mälkillä on riittänyt, sillä Ensemble Intercontemporain -orkesterin taiteellisena johtajana hän on kuullut ja johtanut valtavan määrän aikamme musiikkia.

Englantilainen teemasäveltäjä Jonathan Harvey antoi Suvisoitolle henkistyneen ilmeen. Metafyysisten maailmojen etsintä ja kristillis-buddhalaisen rauhan tavoittelu eivät tee Harveyn musiikkia akateemiseksi, vaan tuovat siihen maagista säteilyä, kirkasta väriloistoa ja samalla myös mystistä syvyyttä. Harveyn musiikki henkii monimutkaisimmillaankin suurta humaanisuutta.

Dima Slobodenioukin johtama, Taidetehtaassa pidetty päätöskonsertti päättyi Harveyn teokseen Tranquil Abiding, joka viittaa buddhalaiseen meditaatioon, "yhteen pisteen keskittymisen tilaan".

Orkesteri on varustettu itämaisin kelloin, puhaltimin, gongein ja bambuhelistimin. Tranquil Abiding aaltoilee rauhallisesti korkean ja matalan sävelen välillä. Siinä voi aistia eräänlaista ikuisuuden hengitystä. Jos alkoi hengittää teoksen rytmissä, huomasi, miten mieli keskittyi sisäänhengityksessä. Uloshengityksen aikana orkesterista alkoi pirskahdella pieniä kimmeltäviä sävelilotuksia ja väreileviä sointipuroja.

Tranquil Abiding -teos oli meditatiivinen sointikylpy. Slobodenioukin otteessa se soi tuudittavan lämpimästi Avanti-salin erinomaisessa, tummasävyisessä akustiikassa.

Harveyn ääninauhateos Mortuos plango on hieno esimerkki Harveyn kyvystä käyttää elektroniikkaa visionäärisen runollisesti. Winchesterin katedraalissa soivat poikaääni ja tenorikello, joista tietokone on manipuloinut ajattomasti kaikuvan, rajattoman ja salaperäisen pyhän tilan.

Igor Stravinskyn kaksi orkesterisarjaa ja saksalaisen Arnulf Herrmannin Fiktive Tänze edustivat eurooppalaista perinnettä Suvisoiton päätöskonsertissa. Tosin kumpikin säveltäjä pilailee eurooppalaisten tanssien kliseiden kustannuksella.

Herrmannin fiktiiviset tanssit vaikuttivat vitsikkäästi kumpuroivilta tanssiparodioilta ainakin siihen asti, kunnes Stravinskyn orkesterisarjat alkoivat käsitellä ilkikurisen mekaanisesti stereotyyppisiä tanssikuvioita. Niin terävää kuin Stravinskyn huumori onkin, sarjoja kuuntelee myös hyvänä viihteenä.

Taiturillinen japanilaissyntyinen pianisti Hidéki Nagano piti päätöspäivänä Avanti-salissa konsertin, joka toi esiin aikamme pianomusiikin yhteyksiä perinteeseen, erityisesti Debussyyn, Aleksandr Skrjabiniin ja Olivier Messiaeniin. Musiikin historiallisen jatkuvuuden tutkiminen kiinnostaa Mälkkiä suuresti, ja erilaisten musiikillisten syy-yhteyksien valottaminen oli Suvisoiton keskeisiä teemoja.

Harveyn ja ranskalaisen Tristan Murailin yhteydet varsinkin Messiaeniin ovatkin mitä ilmeisimmät, minkä saattoi panna merkille jo teosten nimistä. Debussyn impressionismista johtaa linjaa ranskalaisen spektraalimusiikkiin, jossa tietokoneen avulla on tutkittu yksittäisten sävelten sointispektrejä.

Harveyn 4 Images after Yeats päättyi Kiirastuli-osaan, jonka surrealistisessa vituoosimyllerryksessä Nagano vyörytti esiin haamumaisia menneisyyden ääniä, Bachia, Mozartia, Schumannia, Lisztiä, Skrjabinia ja Schönbergin. Lopussa säveltäjä saavuttaa tasapainon menneisyyden tyylien ja nykyisyyden välillä ja voi aloittaa taas kaiken alusta.