Uutisista sain tietää, että asiat ovat näin: Euroopan johtajat analysoivat, että Kreikka kannattaa pitää eurossa. Yritysjohtaja pohti firmansa kriisiä ja teki päätöksensä. Pörssikurssit lähtivät luisuun. Äänestäjä seurasi hallituspolitiikkaa ja ratkaisi kantansa.

Uutistenlukijan ilme ei kavaltanut, että kyseessä on makea huijaus, johon me kaikki osallistumme.

Oikeasti homma meni tietysti niin, että Euroopan johtajat olivat paniikissa ja väsyneitä eivätkä keksineet muutakaan. Yritysjohtajan päätös perustui hallitsemattomaan raivariin. Pörssitoimijat säntäsivät joukolla samaan suuntaan, vaikkei kukaan tiennyt, miksi. Äänestäjä ei muistanut edes, mitä puolueita hallituksessa on. Sen sijaan hän kokee vahvasti, että Jutta on kiva.

Politiikkaa, taloutta ja mediaa ohjaa järkevyyden harha. Asiat on tapana esittää niin kuin ne perustuisivat viileään harkintaan, vaikka taustalla tosiasiassa ovat tunteet – usein hallitsemattomat, epärationaaliset, sekavat. Ei Kreikkaa otettu euroon faktapitoisen harkinnan, vaan toiveikkaan yhteishengen takia.

Tunteet vaikuttavat kaikkeen, mutta järkevyysteatteriin perustuva kulttuurimme ei joko tahdo tai osaa käsitellä niitä. Syytä olisi, sillä kaikkein pahimmat teot, tyhmimmät päätökset ja haitallisimmat ratkaisut tehdään yleensä ennen kaikkea tunteen voimin.

Tunteiden tunnistaminen ja käsittely ovat taitoja, joiden kehitys on monelta jäänyt puolitiehen. Karjuvia esimiehiä, kränääviä naapureita, hakkaavia perheenjäseniä ja tylyjä kaupanmyyjiä pidetään Suomessa ihan normaaleina.

Jos joku esittäisi kansalaisten tunne- ja vuorovaikutustaitojen parantamisen hallitusohjelman ykköstavoitteeksi, häntä pidettäisiin kajahtaneena, vaikka juuri tällaisten investointien hyvinvointivaikutukset olisivat kaikkein suurimmat.

Mitä voitaisiin tehdä? Amerikkalainen filosofi Martha Nussbaum kävi kesäkuussa Suomessa ja puhui Inkooseen kokoontuneelle muutaman kymmenen hengen yleisölle musiikin ja tunteiden yhteydestä. Nussbaum analysoi sitä, miten musiikki ilmentää tunteita abstraktioina. Siksi se antaa tilaa jäsentää juuri niitä tuntemuksia, joissa itse kukin elää.

Ihminen, joka saa päänsä järjestykseen esimerkiksi musiikkia kuuntelemalla, teatterissa käymällä tai romaania lukemalla, on muille ihmisille pienempi riski kuin se, jonka päässä vain kuohuu ja myllertää.

Jokainen työkalu edellyttää koulutusta, Nussbaum muistutti; lasten, nuorten ja aikuisten taidekasvatusta ja -tarjontaa. Sen ihmeempää ei välttämättä tarvita.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.