Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Työelämässä kaivataan oikeanlaista sisua

 |   | 
 

Teimme osuuskunta Animaatiokoplan kanssa jälkityöt Kalervo Palsa -elokuvaan. Meitä varoiteltiin maksuvaikeuksista. Päätimme painaa hienon projektin loppuun ja uskoa ihmisen eli ohjaajan sanaan. Kannattiko? Ei kannattanut. Rahat jäivät saamatta, elokuva ilmestymättä. Meitä lohdutettiin, että kannattaa iloita hienosta tilaisuudesta. Miksi?

Sanovat, että luottamus ja sinnikkyys ovat itsessään palkitsevia.

Väite on yhtä järjenvastainen kuin seuraava teoria: Kurjaa viinapäätä voi hallita silkalla päättäväisyydellä. Koetin todistaa tätä elokuva-alan ulkomaalaisvierailleni männäkesänä. Kannattiko? Ei kannattanut. Tipahdin suihkulähteeseen.

Ystäväni väitti, että kumpikin teko edellytti sisua. Väärin.

Sisu on hieno asia. Liiallinen jääräpäisyys ja vähäinen järjen käyttö ovat typeryyttä. Varsinkin työelämässä sinnikkyys ja jääräpäisyys korostuvat. Ei saisi väsyä eikä valittaa. Lepuuttaminen on häpeällistä, vaikka oikeasti kannattaisi. Jos työntekijä saa ottaa kesken työpäivän parinkymmenen minuutin tirsat, paranee työtulos. Tosi juttu. Turhaan ei vanha kansa kehota ottamaan ettonetta ruuan perästä.

Tilastojen mukaan etätyöntekijät ja freelancerit painavat pidempää päivää kuin muut. "Mikä loma?" on yleinen vastaus, kun kysyn freelancertyöntekijöiltä, miten kesä meni. Silmistä pilkistää kuitenkin ylpeys: Minä se vain sisulla jaksan, vaikkei kukaan edes maksa. Nuoret osaajat houkutellaan ajattelemaan, että "Tienaa tonni"-tyyppinen työdiili olisi arvokas tilaisuus. Ei ole tilaisuus. On riistoa.

Perinteiset työajat ovat jäämässä historiaan. Työpaikan ja kodin välinen raja häilyy. Jatkuvasta raatamisesta seuraa tyytymättömyyttä, masennusta ja kolotussairauksia.

Jostain näyttää syntyneen virhekäsitys, jonka mukaan raataminen olisi hienoa. Etätöiden ongelma on siinä, että koska töistä ei voi fyysisesti lähteä, ei ole koskaan oikein lomalla. Lapinmatkalla metsästetään tunturinmutkaa, jossa pääsee sähköinternettiin hoitelemaan asioita. Niin tehdään, koska kuvitellaan että kärsimys kaunistaa. Ei kaunista.

Oikeaa sisukkuutta ei ole koettaa muuttaa fysiikan lakeja tahi painaa päivää ilman korvausta. Jos työtä arvostetaan, siitä maksetaan palkkaa. Siksi sitä kutsutaan työksi eikä harrastukseksi. Sisua on osata vaatia kunnon korvausta ja kehdata lepuuttaa välillä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Uutiset

22.5.2013