New York. Ei tällä kertaa Madonnalle, vaan tapaamaan Yhdysvaltojen ehkä kuuminta kirjailijanimeä Jonathan Franzenia. Madonna on nimittäin ostanut itselleen ja perheelleen punatiilisen kaupunkitalon, joka sijaitsee Time-lehden suureksi amerikkalaiseksi kirjailijaksi nimeämän Franzenin asunnon naapurissa. Remonttimiehet tekevät vielä viimeisiä säätöjä.

Siihen nähden, että vuonna 2001 romaanilla Muutoksia itsensä läpilyönyt Jonathan Franzen (s. 1959) ei pidä julkisuudesta tai julkisista esiintymistä, hän on yllättävän paljon julkisuudessa.

Todelliseksi jättipotiksi on kuitenkin muodostunut hänen juuri suomeksikin ilmestynyt romaaninsa Vapaus, jonka elokuvaoikeudet on ostanut tuottaja Scott Rudin. Kehuttu romaani on antanut äänen Yhdysvaltojen valkoiselle keskiluokalle ja palauttanut monen uskon kirjallisuuteen, sen todistusvoimaan. Vaikka lähes 650-sivuinen romaani piirtää isoja eeppisiä kaaria, se puhuu kuitenkin tämän päivän kieltä.

Vapaus on myös korjannut Jonathan Franzenin ja Oprah Winfreyn tulehtuneet välit. Oprah valitsi Muutoksia-romaanin kirjakerhoonsa, mutta perui kirjailijan tv-esiintymisen, koska tämä puhui kitkerästi romaaninsa kohtalosta joutua 'oprahfikaation' kohteeksi.

Vapaus toi Jonathan Franzenin vihdoin tv-studioon Oprahin vieraaksi.

"Oprah kutsui minua kirjallisuuden Bonoksi, joka tarvitsee esiintymiselleen riittävän ison stadionin ja yleisön. Nyt avasin tämän oven ja myös suljen sen. En väitä viihtyneeni tv-studiossa", Jonathan Franzen kertoo kodissaan New Yorkissa.

Vapaus on tragikoomisesti viritetty romaani yhden perheen vaiheista nyky-Yhdysvalloissa. Nauru ja huumori ovat Jonathan Franzenille tärkeitä välineitä.

"Kun ihmiset nauravat, he eivät sorru väkivaltaan. Mies, joka hakkaa vaimoaan, on kadottanut yhteyden huumoriin. Nauru on myös sosiobiologisesti – eikä ainoastaan kirjallisuudessa – elintärkeää. Nauru luo turvan tunteen."

Saksan kieltä opiskellut Jonathan Franzen huomauttaa, että aluksi hän kuvitteli kirjoittavansa lyhyehköä koomista romaania. Tosin kävi.

Romaanin nimeä Vapaus Jonathan Franzen ei halua kommentoida. Soivatko siinä Janis Joplinin hitiksi nostamasta Me & Bobby McGeesta tutut sanat: Freedom is just another word for nothing left to lose.

"Lukija päättäköön itse, miten sanan tulkitsee. Minä en mieluusti puhu vapaudesta käsitteenä. Se on jotenkin niin akateemista ja elämälle vierasta. Korvissa kajahtaa heti sana freiheitsbegriff. "

Sen sijaan hän puhuu mieluusti punkrockista, jota hän yhä kuuntelee. "Minulla on vieläkin jonkinlainen punk-asenne kaikkea koreaa ja eksklusiivista kohtaan. The Clashin Joe Strummer ja Talking Headsin David Byrne ovat mielestäni loistavia runoilijoita. On ihanaa, kun joku sanoo, että kaikki mättää", Franzen toteaa.

Hän ei kestä yhtyeitä, jotka ovat koko ajan pelastamassa maailmaa ja saamassa kutsuja Valkoiseen taloon.

Jonathan Franzenin koko haastattelu sekä arvio romaanista Vapaus sunnuntain Helsingin Sanomissa.