On mielipiteitä, joita ei kannata sanoa ääneen. Yleinen kiljuntakuoro syntyy, jos kirjailija vihjaa, että ilmaiset kulttuuripalvelut, kuten kirjastot, syövät kirjailijan leipää. Että niiden, joilla on varaa, pitäisi ostaa kirjoja.

Yli 90 prosenttia kirjakustantamisesta on varmastikin tappiollista. Silti opukset pitää saada ilmaiseksi. Toisin kuin teatteri tai musiikki.

Kirjailija Jarkko Tontti kirjoitti taannoin blogissaan, että rikkaiden pitäisi ostaa kirjoja lainaamisen sijasta. Nyt ahnaat helmikaulakorutädit anastavat köyhältä kansalta sen huvin.

Päätelmä hermostutti lukijoita, ja alkoi yleinen mekkalointi. Tontista tuli kirjastojen vihaaja. En usko, että on.

Kysyntä lisää tarjontaa myös kulttuurialoilla. Yllätys. Kustannusala on monimutkainen järjestelmä. Kustannustoimintaa harjoittavat voittoa tavoittelevat yhtiöt. Onneksi alalla toimii ihmisiä, joita riivaa tarve tuottaa hyvää kirjallisuutta.

Usein kuulee myös väitteen, että kustantamot julkaisisivat ahnauksissaan vain viihdekirjallisuutta. Markkinat lypsävät ja lanta haisee. Halutaan kustantaa vain takuumyyviä käännösdekkaristeja ja rowlingeja.

Ei pidä paikkaansa. Yli puolet ostetusta kaunokirjallisuudesta on kotoperäistä. Eikä myyntihittejä tehdä markkinointipäätöksillä. Ei uusia remeksiä tai jaritervoja niin vain käydä poimimassa lähikuppilasta, retuuteta takahuoneeseen ja käsketä naputtamaan. Sitä paitsi myyntihitit mahdollistavat myös marginaalimpien teosten julkaisun. Tämä edellyttää tietenkin, että kirjoja ostetaan.

Viekö kirjasto kirjailijalta elannon?

Näin kesällähän pahin on jo tapahtunut: lomat alkoivat, kirjastoissa käyty, hiivitty hyllyjen välissä, höylätty korttia ja luimittu kirjapino kainalossa mökeille ja riippukeinuihin. Salaa kirjailijalta, salaa kustantamoilta!

Mutta kirjasto ei kaavi voita kirjailijan kannikalta. Eivätkä kirjastojen suurkuluttajat uhkaa kirjamarkkinoita. Päinvastoin.

Nämä himolukijat ostavat suurimman osan Suomen kirjoista. Samat jotka lainaavat niitä kirjastoista.

Merkillepantavaa: taidealoista ainoastaan kirjallisuus ei ole kärsinyt samasta piratismista kuin esimerkiksi elokuva- ja musiikkiteollisuus. Kirja on edelleen haluttu ja arvostettu tuote.

Tämä johtuu formaatista: kirja on kiva. Eikä kukaan vaivaudu piraattiversion pukkaamiseen – koska kaikki on saatavilla ilmaiseksi kirjastosta.

Toisin kuin elokuva-alalla ja musiikkiteollisuudessa, myös tekijänoikeuksia kunnioitetaan. Esimerkiksi Venäjällä näin ei ole. Siellä teokset hölttänöivät piraattiversioina netissä, koska jakelujärjestelmä on rutku ja lainaamojen tila huono vitsi.

Mummoni motto on, että lukemalla ihminen ihmistyy.

On sama, miten saat kirjan käsiisi. Lue. Nauti. Ihmisty.