Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko lemmikkieläimien pitäminen moraalisesti oikein?

 |   | 
 
Helsingin Sanomat

Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja ja Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen sanoi viime lauantaina Ylen Ajankohtaisessa ykkösessä, että lemmikkieläimistä on luovuttava pitkällä tähtäimellä kokonaan. Turusen mukaan lemmikkiharrastus on markkinoiden muotiharrastus, jota voi verrata anoreksiaan.

Viime vuonna Turunen julkaisi Lemmikkielämää-kirjan, joka paneutuu samaan aiheeseen.

Turusen mukaan lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa ja niiden pito on sekä eläinsuojelullinen että ekologinen ongelma.

Helsingin Sanomien haastattelussa keskiviikkona Seppo Turunen jatkoi, että lemmikkieläinbisneksessä puhutaan miljardeista eläimistä. Lemmikkieläinalaan liittyy hänen mukaansa luonnonvaraisten eläinten laiton lemmikkikauppa. Se on arviolta kymmenien miljardien eurojen bisnes vuodessa. Laillista ja laitonta kauppaa on joskus vaikea erottaa toisistaan, sanoo Turunen.

Toisaalta Turunen myöntää, että lemmikit ovat tärkeitä esimerkiksi yksinäisyyden ongelmassa.

Turunen haluaisi tiukempia rajoituksia lemmikkieläinvalikoimaan. Kissojen ja koirien omistajille pitäisi hänen mielestään järjestää lemmikin pitämiseen liittyvää koulutusta.

Viikon kysymys

Onko lemmikkieläinten pitäminen moraalisesti oikein?

KYLLÄ

Kersti Juva:

On, jos eläimiä kohdellaan hyvin eikä sotkeuduta mihinkään arveluttavaan eläinkauppaan. Voihan melkein mitä tahansa tehdä moraalittomasti mutta on aika hurja ajatus että koiran tai kissan pitäminen olisi aina väärin.

Kaari Utrio:

Kotieläimiä pidetään niiden tuottaman hyödyn vuoksi. Lemmikkieläintä pidetään sen tuottaman ilon vuoksi. Ilosta koituu konkreettista hyötyä ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle.

Lemmikkieläimen kannalta tiukka ja hyvin valvottu lainsäädäntö sekä omistajan koulutus on suotavaa. Avuttoman eläimen kohteleminen ihmisvauvana on yhtä vastenmielistä kuin sen laiminlyöminen.

Atso Almila:

Luetellut ongelmat ovat toki totta. Omassa perheessämme edut ovat olleet suuret, lapset ovat oppineet vastuuta ja kokeneet läheisyyttä. Koira on luonnollisesti sekarotuinen.

Janne Gallen-Kallela Siren: .

Ihmisen ja muiden eläinten, esimerkiksi koirien, välisellä suhteella on tuhansia vuosia vanha historia ja tämän suhteen keinotekoinen katkaiseminen tuntuisi oudolta. Koulutus on aina hyvä asia, mutta maalaisjärkeä kannattaa soveltaa tässäkin asiassa ennen kuin aletaan vaatia esimerkiksi kaikilta koirien ja kissojen omistajilta koulutustodistuksia.

Pauli Aalto-Setälä:

Turusen muotisyklit ovat ilmeisesti 2000 vuoden mittaisia. Reilu 2000 vuotta sitten kesytettiin ensimmäiset koti-eläimet.

Suomalaisten ensimmäiset lemmikit taisivat olla sikoja ja lampaita. Henkisesti näin on vieläkin.

Pirjo Hiidenmaa:

Turunen on oikeassa siinä, että lemmikkien pitoon liittyy monia ongelmia. Omistajien on oltava vastuullisia, ja tällaista kansalaistaitoa pitäisi opettaa muun muassa koulussa. Jalostaminen ja lajien kehittäminen on saanut kummallisia äärimuotoja. Monia muitakin asioita hoidetaan valistuksella ja ohjauksella, tarvittaessa lainsäädännöllä. Luulisi, että lemmikkien pitäminenkin saataisiin järkeväksi.

Jaakko Veijola:

Koira on suuri moraalinen opinkappale ihmiselle: kuinka liittoutua ja menestyä maailmassa hyödyntämällä elämäniloa. Ei ole sattumaa, että koira sattuu olemaan maailman levinnein nisäkäs.

Lemmikkieläinkiellon logiikan mukaan yhteiskunnan pitäisi kieltää seksi ja aloittaa massiiviset pakkosterilisaatiot ihmiskaupan ja väestöräjähdyksen hillitsemiseksi.

Ville Ranta:

Uskon, että monet eläimet voivat elää ihmisten kanssa onnellista ja täyspainoista elämää. Näihin kuuluvat ainakin maaseudun kotieläimet, koirat, kissat, hevoset jne, jotka elävät aktiivisina yhteisön jäseninä ja kulkevat vapaasti ulkona. Kaupungeissa asuntoihin suljetut eläimet sen sijaan voivat hyvinkin olla ahdistuneita, onnettomia ja yksinäisiä. Saan puistatuksia myös pienissä häkeissä ja akvaarioissa elävistä pikkueläimistä, joiden elämä on äärimmäisen rajoitettua. En usko, että näiden eläinten pitäminen on moraalisesti oikein.

Pauliina Laitinen-Laiho:

Vaikuttaa pikemminkin siltä, että Seppo Turunen on saanut tieteentekijän ammattitaudin eli on vaikeuksia laittaa oikeisiin mittasuhteisiin oman tutkimusalueensa ongelmat suhteessa reaalimaailmaan.

Lemmikkieläimiä on pidetty läpi historian kirjoituksen. Se on osa ihmisten elämää. Toki rajoituksia pitää lisätä varsinkin uhanalaisten eläinten kaupalle samoin kuin pentutehtailulle. Silti, jos rajoitukset menevät liian tiukoiksi tai päättömiksi lisää se laitonta bisnestä ja hankaloittaa viranomaisten valvontaa.

Alf Rehn:

Olisi aika omituista todeta että kotieläinten pitäminen on kategorisesti väärin. On silti tärkeää että nostetaan niitä eettisiä kysymyksiä joita lemmikkikentässä on. Koiran ostaminen asusteeksi on vähintäänkin arveluttavaa. Lemmikkien ekologinen impact olisi kiinnostava kartoittaa. Ja kyllä vastuunkanto ja muiden huomioiminen on aina tärkeä aihe, myös mitä lemmikkien pitämiseen tulee.

Jari Sarasvuo:

Nykyinen villi touhu pitää silti suitsia. Koiranpitokortti käyttöön!

Lotta Backlund:

Voi kauhistus. Ei minulla ole aavistustakaan. En ole eläinystävä, en ikinä hankkisi kotieläintä, enkä ole tarpeeksi tutustunut eläimiin että olisin muodostanut niihin niin suuren tunnesiteen että olisin tarpeeksi inessä tässä että osaisin ottaa kantaa. Vastaan kuitenkin kyllä, koska en oikein keksi miksi se olisi moraalisesti väärin. En ole sellainen, joka osaa verrata eläimiä vaikka lapsiin tai muihin ihmisiin, niin kuin jotkut.

Matti Kalliokoski:

Ei ole absoluuttista moraalia vaan erilaisia moraaleja, jotka perustuvat myös erilaiseen tiedontasoon. Siksi lemmikkieläinten pito ei ole ehdottoman moraalitonta, mutta kyseenalaistamiseen on hyvät ja usein unohdetut perusteet.

Tuomas Enbuske:

Ei tämä elämä nyt noin vakavaa ole.

Mirkka Lappalainen:

Toivon, että minut kuoltuani haudataan koirieni kanssa kuten Preussin kuningas Fredrik II Suuri.

Timo Vihavainen:

Se on ilman muuta ihmisen lähtökohtainen oikeus, mikäli hän pitää itseään korkeampana olentona. Ne, jotka eivät jaa tätä käsitystä, ilmeisesti joutuvat tekemään sen johtopäätöksen, että asia loukkaa lajien välistä tasa-arvoa ja on siis väärin. Opetelkoot saman tein syömään lattialta.

Periaatteessa pidän oikeutta kiistämättömänä, mutta siihen liittyy myös vastuu eläimen hyvinvoinnista. Tilanne lienee huomattavasti parantunut verrattuna vaikkapa vielä puolen vuosisadan takaiseen aikaan, jolloin esimerkiksi hevosten rääkkäys oli arkipäivää.

Kissanpitokurssit kuuluvat samaan orwellilaiseen dystopiaan kuin autojen alkolukot. Luoja meitä armahtakoon joutilailta virkamiehiltä, jotka yrittävät tehdä tästä maasta totalitaarisen vankilan.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Kotieläinten pitäminen huonosti on moraalisesti väärin, hyvin pitäminen ei. Eihän sekään, että joku kohtelee lasta huonosti, tee lasten hankkimisesta moraalitonta.

Juha-Pekka Hotinen: Turusen logiikkaa soveltaen voisi päätyä väittämään, että väestökehityksen, sotien, köyhyyden ja muun inhimillisen kärsimyksen takia lasten pitäminen on moraalinen rikos. No, ehkä se onkin. Pidettäköön mieluummin eläimiä.

Osmo Rauhala:

Eläimiä voidaan pitää moraalisesti kestävällä tavalla, esimerkiksi hoitamalla vammautunutta eläintä ja tarjoamalla sille kodin . Myös palvelukoirat ovat arvostettuja ja niitä yleensä kohdellaan hyvin. Mutta kuten lähes kaikessa ihminen voi toimia myös eettisesti väärin aiheuttaen tarpeetonta kärsimystä muille eläville olennoille.

Tietoisuuden käsitettä pitäisi laajentaa koskemaan esimerkiksi kädellisiä, joiden on havaittu saavuttavan saman älykkyyden ja kyvyn moraalisin valintoihin kuin vaikka pienet lapset. Pitäisikö joku kolmivuotiaita häkeissä kärsimässä erilaisista testeistä?

Claes Andersson:

Vaikka ei itselläni ole tällä hetkellä lemmikkieläintä on ystäväpiirissä monta, joille koiran tai kissan pito on hyvin tärkeätä ja merkitsee suurta lohtua. Koulutuksen ja valvonnan lisääminen on toki tärkeää ja tarpeellista.

Kari Uusikylä:

Sillä ehdolla, että kotieläimiä kohtelee hyvin. Usein kotieläimellä on suuri terapeuttinen merkitys yksinäiselle ihmiselle ja uskon, että eläinkin hyötyy ja iloitsee hyvästä isännästä. Itse en ottaisi kotieläintä, mutta olen seurannut kissan- ja koiranystäviä ja todennut miten tärkeä kotieläin voi olla.

Kari Enqvist: Jos eläimiä hoidetaan hyvin ja kauppa käy lakien ja asetusten mukaisesti, en näe kotieläimissä moraaliongelmaa. Jos laiton ja laillinen kauppa on joskus vaikea erottaa toisistaan, vika ei ole moraalissa vaan lainsäädännössä. Ja sitä voi aina viilata paremmaksi.

Leena Lehtolainen:

Tuskin voisin vastata muuten, koska perheeseeni kuuluu kaksi kissaa. Ymmärrän kuitenkin myös Turusen argumentteja. Lemmikkieläinteollisuudessa on paljon mätää. Omat kissani ovat löytökissoja, jotka olisi ehkä lopetettu, jollen olisi tarjonnut niille kotia. Koska asumme maalla, kissat voivat liikkua vapaasti ja toteuttaa metsästysvaistoaan. Tiedän, ettei kotikissa kuulu Suomen luontoon, ja hyväksyn täysin sen, että ne voivat joutua vaikkapa ilveksen tai merikotkan saaliiksi. Nämä eläimet taas kuuluvat Suomen luontoon, joten niillä on tietysti etusija. En aloittaisi ilves- tai kotkajahtia kissojen takia, vaikka niitä surisin.

Lemmikkieläimistä on monella myös paljon iloa ja suoranaista terapiaa ja ne opettavat vastuunottoa toisesta elollisesta. Lemmikin voi ottaa kuka tahansa (kuten lapsenkin voi hankkia, jos sattuu saamaan luonnonmenetelmällä), joten väärinkäytöksiä löytyy varmasti. Turusta kannattaa ehdottomasti kuunnella eikä tyrmätä hänen ajatuksiaan.

Arno Kotro:

Kyllä, tosin terve järki ei ole haitaksi tässäkään. Isot koirat eivät kuulu kerrostaloasuntoon, mutta felis domestican elämä hyvässä perheessä saattaa hyvinkin olla keskimäärin onnellisempaa kuin homo sapiensin.

Selvästi isommaksi moraaliongelmaksi nostaisin sen, että olemme liian piittaamattomia sellaisten eläinten kärsimyksistä, joihin meillä ei lemmikkieläinten tapaan ole emotionaalista sidettä.

Laiton lemmikkikauppa on varmasti ongelma, mutta ei syy kokonaan luopua lemmikkien pitämisestä; ei musiikkipiratismikaan johda levymyynnin tai musiikin kuuntelun kieltämiseen.

Helena Hiilivirta:

Kyllä. Hoitajien pitää toki kohdella lemmikkejään hyvin ja hoitaa niin, ettei niille aiheudu kärsimystä.

Antti Alanen:

Ihmisillä on aina ollut koti- ja lemmikkieläimiä, ja raja on ollut liukuva. Koirat ovat olleet paimenkoiria, vartiokoiria ja metsästyskoiria mutta myös seurakoiria. Koira on monelle ihmisen paras ystävä. Eläimistä on pidetty hyvää huolta ja huonoa huolta, ja Seppo Turunen on oikeassa vaatiessaan vastuuta ja elämän kunnioitusta. Itselläni ei kaupunki-ihmisenä koti- tai lemmikkieläintä ole, mutta lapsena sain viettää pitkiä kesiä maalla, missä monet eläimet kuuluivat asiaan. Jos muuttaisin maalle, minulla olisi Karjalan karhukoira tai lapinkoira.

Jarkko Martikainen:

Lemmikkieläinten pitämisessä ei ole suurta moraalista ongelmaa.

"Markkinoiden muotiharrastus" kuulostaa juuri pintaan nousseelta hullutukselta, ja sikäli vertaus ontuu.

Muistan koirat jo varhaislapsuuteni ajoilta, maaseutumummolan pihassa oli aina pystykorva äyskimässä.

Vaikka sen ykköstehtävinä oli olla metsästäjän aisapari ja pihavahti, ei lemmikkinäkökulmaakaan voi täysin sivuuttaa.

Anoreksiasta en ollut kuullut silloin, enkä kuullut vielä moniin myöhempiinkään vuosiin.

Laillinen myyntibusiness olisi tietenkin pidettävä suurennuslasien alla ja rikollinen toiminta kitkettävä myös lemmikkieläinkaupasta, mutta jos mm. tästä ajatuksesta johtuu päätelmä lakkauttaa lemmikkieläinten pitäminen, ollaan Hölmölän tiellä, jolla voidaan lakkauttaa nurmikoiden leikkuu tänään ja kaikki ulkomaantuonti huomenna.

Turusella on varmaankin hyviä ja perusteltuja ajatuskuvioita yhteenvetojensa takana, mutta tuntuu että "tautiin" määräämänsä "lääkitys" on liian ankaraa.

Timo Hännikäinen:

On jokseenkin outoa puhua luonnonvaraisten eläinten laittomasta lemmikkikaupasta ja tavallisista kissan- tai koiranomistajista samassa yhteydessä. Pitää myös muistaa, että useimmat lemmikkeinä pidetyt eläimet ovat alun perin ihmisten sellaisiksi jalostamia, ne eivät pärjäisi luonnonoloissa. Lemmikkieläinten pitämisen lopettaminen tarkoittaisi käytännössä näiden eläinlajien häviämistä kokonaan. Parhaimmillaan lemmikin ja sen omistajan välinen suhde on lämmin ja kaunis. Lisäksi lemmikkieläimet ovat korvaamattomia seuralaisia yksinäisille ihmisille ja laitoshoidossa oleville vanhuksille. Itselläni ei olisi sydäntä viedä lemmikin tuomaa iloa ainakaan näiltä ihmisiltä.

Toisaalta osa Turusen kritiikistä on järkevää. Varsinkin monia koirarotuja on jalostettu niin pitkälle, että niiden elämästä on tullut kärsimystä. Samaten hän on oikeassa siinä, että lemmikkivalikoimaa pitäisi rajoittaa. Eksoottisten lemmikkien tuominen ulkomailta sisältää paljon rikollista liiketoimintaa ja eläinten huonoa kohtelua. Mutta näissäkään ongelmissa ei ole kysymys lemmikkieläinten pidosta sinänsä, vaan sen lieveilmiöistä.

Turusen mainitsemaa lemmikkien ravinnon tuotantoon liittyvää ekologista ongelmaakaan ei ollut silloin, kun lemmikit elivät omistajiensa ruoan tähteillä. Olen Turusen kanssa samaa mieltä siinä, että ennen lemmikin hankkimista pitäisi suorittaa jonkinlainen pätevyyskortti. Itse määräisin pätevyyskortin suoritettavaksi myös lapsen hankkimista suunnitteleville.

Markku Jokisipilä:

Turhaa on tavallisten kissan- ja koiranomistajien potea moraalista syyllisyyttä luonnonvaraisten eläinten laittomasta kaupasta. Ihmisillä on ollut eläimiä lemmikkeinä tuhansien vuosien ajan. Se on totta kai selvää, että lemmikistään on osattava, haluttava ja jaksettava pitää huolta. Kaupungissa näkee päivittäin koiranulkoiluttajia, jotka eivät hallitse lemmikkiään kunnolla. Enemmän kuin moraalisesta rappiosta siinä on kuitenkin kysymys asiantuntemattomuudesta ja laiskuudesta. Imagon jatkeeksi ja pukeutumisen osaksi ei kenenkään tulisi eläintä hankkia.

Vesa-Matti Saarakkala:

Jos eläimestä huolehtii hyvin ja sille on kunnolla virikkeitä, en näe sellaista ongelmaa lemmikkien pitämisessä, että voisin vastata ei. Eittämättä on niin, että jotkut lemmikkienomistajat laiminlyövät velvollisuuksiaan, ja siitä syystä keskustelu aiheesta on tarpeellista. Samoin ekologisuusnäkökulma on ihan aiheellinen ottaa huomioon, koska lemmikkieläimiä pidetään niin paljon. On myös kysyttävä, pystyvätkö kaikki lemmikkienomistajat todella perustelemaan itselleen hyvin sen, miksi heillä pitää olla lemmikki. Minusta metsästyskoiran pitäminen on hieno esimerkki siitä, miten huvi ja hyöty voivat järkevällä tavalla yhdistyä. Metsästyskoirallekin on olemassa sekä parempia että huonompia ympäristöjä.

Heikki Hiilamo:

Jos ihmiset osoittavat rakkautta ja huolenpitoa eläimille ja saavat siitä itsekin hyvää mieltä ja tarkoitusta elämäänsä, ei tässä voi olla mitään väärää. Ylilyöntejä toki on joka asiassa. Tosin en osaa pitää sitäkään täysin turhana, että joku ostaa koiralleen masennuslääkkeitä tai kissalleen verenpainelääkkeitä.

Ville Tietäväinen;

Lemmikkieläimen pitäminen on hyväksyttävää, pahoinpitäminen tuomittavaa. Eläinsuojeluongelmat ovat niin yleisiä, että lemmikin hankkimisen tulisi olla

luvanvaraista.

Ami Hasan:

Se että lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa, ei tee niiden pitämisestä moraalisesti väärää. Naiiviuksissani luulen, että useimmat meistä osaavat erottaa lemmikiksi jalostetun koiranpennun ja vaikkapa villin alligaattorinpoikasen toisistaan hankintatilanteessa.

Osku Pajamäki:

Varmasti Turusella on pointti ajatusketjussaan, mutta täytyy perehtyä asiaan paremmin ennen kuin pystyn sijoittamaan tämän kysymyksenmaailman moraaliongelmien TOP100 listaan.

Juha Kuisma:

Lemmikkieläin ei yksilönä ole enää luontoa, vaan osa ihmisen asumisympäristöä. Sellaisena se on viimeinen järjenhäivä kokonaan luonnosta irtautuneen ihmisen elämässä. On myös eroa siinä, onko kissa tai koira lemmikkinä maalla vai kaupungissa. Lemmikkieläin todistaa E.O.

Wilsonin termein biofiliasta, siitä että ihminen kokee elollisen olennon sympatiaa muuta elollista kohtaan.

On aivan oikein rajoittaa sitä, mitkä eläinlajit katsotaan lemmikkikäyttöön sopiviksi. Tässä jonkinlaiset lajinomaisen elämän rajat antavat linjaa.

Katriina Järvinen:

Aiemmin olisin vastannut toisin, mutta muutaman vuoden psykoterapeuttina toimimisen jälkeen olen muuttanut mieltäni.

Lemmikkieläimet pitävät joitakin ihmisiä hengissä ja tuovat yksinäisille valtavasti iloa. Jos lemmikkielämiä kohdellaan oikein ja bisneksen nurjat puolet saadaan kuriin, niin hyvät puolet voittavat huonot. On vain kunnioitettava eläimen eläimellisyyttä ja hyväksyttävä ihmisen inhimillisyys. Minulle itselleni riittää lintujen, oravien ja rusakoiden seuraaminen pihapiirissä, mutta monet kaipaavat konkreettisempaa eläinsuhdetta.

Laura Kolbe:

Kotielämiä{hellip}siis lemmikkielämiä, on pidetty kivikaudelta alkaen, koiria ja kissoja, sekä muita viihdyttäviä eläimiä, lintuja, liskoja, käärmeitä, villielämiä, joiden kesyttämisellä on vuosisatojen, -tuhansien taakse ulottuva historiansa.

Lemmikki on ihmisen peili ja sielun maiseman tunnus, identiteetin ilmaisin ja tunteiden ehtymätön kohde. Eläin ei kysele, se ei ruikuta eikä asetu riippakiveksi. Lemmikki on nykyajan univormu: se kertoo kantajansa statuksesta, maailmankuvasta ja ihanteista.

Lemmikkieläimen pitokoulutus ei korvaa omistajan sydämen sivistystä: lemmikkejä tulee kohdella samalla kunnioituksella ja rakkaudella kuten muitakin lähimmäisiä.

Janne Saarikivi:

Elämässämme ei ole mitään sellaista todella tärkeää, joka eroaisi muiden nisäkkäiden elämästä. Meitä yhdistää eläimiin suojan, ravinnon ja rakkauden tarve. Ihminen itseymmärryksen kannalta on siksi tärkeää olla jatkuvassa tekemisessä toisten lajien kanssa.

Ihmisen elämä on aina ollut riippuvainen eläimistä. Niin kauan kuin on

ollut ihmisiä, he ovat asuneet koirien kanssa. Lehmien ja härkien avulla perustettiin keskitetyt yhteiskunnat. Hevosten avulla ne sotivat keskenään, muodostivat nykyisten kulttuuripiirien rajat. Ilman kommunikaatiota toisten lajien kanssa ihminen olisi kuollut omaan mahdottomuuteensa jo kauan sitten.

Lemmikkien pitäminen tulisi olla pakollista. Kaikkien tulisi kouluvuosien aikana opetella pitämään eläimistä huolta ja kuuntelemaan niiden hiljaisia viestejä. Enemmän kuin mitään muuta, ihmisen tulisi oppia kunnioittamaan toisia lajeja enemmän kuin omaansa, elämään niiden kanssa sovussa, kunnioituksessa ja keskinäisessä huolenpidossa.

Markku Ruotsila:

Vai tietää eläinfysiologian dosentti, että lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa ja sen tähden niistä täytyy luopua kokonaan. Liiketoimintahan on vallan kamalaa, eihän sellaista voi sallia. Ja nytkö on sitten ihmiskunnan "kehitys" sitten noussut sellaiselle asteelle vihdoinkin, että ihmiskunnan alusta alkaen jatkunut lemmikkieläinten pito ja hoivaaminen on todettu eettisesti kestämättömäksi? Nehän olivat kaikki barbaareja ne meidän esi-isämme. Ja voi poloista pientä koiraa, joka varmaan sitten lähtee huomenna itse hakemaan ruokansa kaupan hyllystä, kun on kerran vapautettu ihmisen kahleista - vai ryhtyyköhän se ihan luonnonvaraista ja orgaanista, itsellistä elämää siellä metsässä harrastamaan?

Antti Nylén

Kun näin uutisotsikon netissä – "Sinun täytyy luopua Mustistasi tai Mirristäsi" – ajattelin, että kyllä kansa nyt kommentoi. Mukavaa päästä joukkoon.

Seppo Turusella on oikeita, painavia pointteja. Vain abolitionistinen yleistys – lemmikkien pidosta on luovuttava – on hölmö, epäonnistunut provokaatio – joko toimittajalta tai Turuselta itseltään.

Eläinlajeissa on eroja. Jotkut sopivat hyvin lemmikiksi. Joidenkin pitäminen on väärin, vaikeaa tai molempia. Sama pätee eläintarhoihin.

Puhumatta tietenkään siitä, että tuotantoeläinten pitäminen on eettisesti ja ekologisesti tsiljardi kertaa pahempi ongelma.

Ben Zyskowicz

Kaikesta sitä osataankin tehdä ongelma.

Risto Pelkonen:

Ei lemmikkieläinten pitäminen sinänsä ole moraalitonta, Moraalitonta on siihen liittyvä hämärä liiketoimi.

Irina Krohn:

Jos eläin voi hyvin ja hankittu luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta.

Pakollinen koulutus esimerkiksi koirien omistajille on ihan hyvä ajatus.

Huonosti hoidetut isot koirat aiheuttavat lähiympäristössä turhan usein ahdistusta ja pelkoa.

Osmo Soininvaara:

Siis yleisellä tasolla. Laittomat asiat ovat kiellettyjä jo nyt eikä niitä voi sen enempäää kieltää, korkeintaan valvoa. Ihmiseen tottuneissa kissoissa ja koirissa ei ole mitään arveluttavaa. Sen sijaan aitoja villieläimiä ei pitäisi saada pitää vangittuina.

Itse pidän kovin arveluttavana sitä, että koirien rodunjalostuksessa on menty äärimmäisyyksiin ja tuotettu sairaanloisia yksilöitä. Suomessa myös sallitaan väkivaltaisia koirarotuja, jotka on kielletty vaarallisuutensa takia monessa muussa maassa. Nämä muodostavat tilastojen valossa selvästi suuremman vaaran kuin sudet.

Maria Pettersson: Perustelut: Moraalitonta? Ei. Itsekästä? Kyllä. Lemmikkibisneksessä on toki monia moraalittomia piirteitä.

EI

Virpi Suutari:

Ihmisen ja eläimen suhde on muuttunut jopa perverssiksi: eläimen tehtävä ei pitäisi olla puolison, lapsen, rakkauden korvikkeena toimiminen.

Kirsi Virtanen:

On aina yhtä surullista mennä eläinkauppaan kuin käydä koirakasvattajalla. Molemmissa paikoissa tulee epämiellyttävä olo, koska eläimet ovat niin selkeästi alistettuja ihmisen rahanhimolle.

Eläimistä on tullut ihmisten persoonien jatkeita, me määrittelemme itsemme eläinten kautta: minä olen kissaihminen, tuo on koiraihminen ja lankoni on nilviäinen. Lemmikkejä ei enää pidetä lemmikin itsensä takia, vaan sen takia mitä lemmikki voi kertoa omistajastaan. Eläin on ihmiselle statussymboli siinä missä auto ja merkkivaatekin.

Eläimen adoptoiminen on toki hieno asia, hädänalaisia täytyy aina auttaa.

Mutta jos lemmikkien pitämisestä luovuttaisiin, meillä ei kohta olisi huonosti kohdeltuja eläimiä joita adoptoida – ja se olisi erittäin hyvä asia ainakin eläinten kannalta.

Seppo Lampela:

Ei, mutta äkkiseltään ei tule mieleen niille parempaakaan paikkaa. Riippuu tietenkin eläimestä, mutta nyt vaikka esimerkiksi kotikissat ovat yksiselitteisesti vangittuja. Se haluaa metsästää, ei olla syötettävänä.

Vaula Norrena:

Pitkällä tähtäimellä meidän täytyy tajuta: sekä ihmisten että lemmikkieläinten määrää tulee rajoittaa maapallolla. Ajatuksen hyväksyminen vaatii kuitenkin pitkän totutteluajan yhteiskunnassa, sanotaanko noin 20–50 vuotta. Neljä vuotta sitten kävin tämän omantunnon pohdinnan, kun perheeseen haluttiin koira. Loogisesti jouduin pohtimaan, että perheeseen on hankittu kaksi lastakin. Ilmastovalistuneisuus ei perheessämme vielä vuonna 2008 ollut riittävä, että olisimme kieltäytyneet koirasta, vaan tänä päivänä päättäisimme ehkä toisin, niin paljon tietoa on tullut lisää.

Nythän jo pienemmät koirarodut ovat tulleet muotiin. Ehkä voisi ajatella, että pienikokoiset, vähähiiliset lemmikit olisivat hyväksyttäviä? Ihmiskunta jalostaisi minikoiria, minikissoja ja minipossuja, kuten jo tehdäänkin. Lemmikit ovat kuitenkin korvaamaton mielenterveyttä ylläpitävä tekijä vanhusten ja yksinäisten elämässä. Tilastoin on todistettu, kuinka lemmikin omistavat vanhukset elävät pirteämpinä ja pidempään kuin ei lemmikkiä omistavat. Hellittävillä eläimillä on havaittu olevan terapeuttista merkitystä myös kouluissa, vanhainkodeissa, jopa työpaikoilla. Tähänkin asiaan lienee löydettävissä ekologisesti ja eettisesti kestävä ratkaisu, jos vain tahtoa on.

Aki-Mauri Huhtinen:

Ei, kunnes ihmiset antavat hellyyttä toisille. Monelle koira tai kissa on ainoa henkinen kontakti. Jos alamme neutralisoida koiria ja kissoja, siitä ei ole pitkä matka muidenkin elollisten olentojen rotujärjestykselliseen neutralisaatioon.

Tiina Pystynen:

Ei tällä lainsäädännöllä. Ystävänä, turvana ja apuna eläimet ovat korvaamattomia, mutta kotieläimen pitämiseen liittyvä vastuu lemmikin hyvinvoinnista usein unohdetaan. Riittämätön lainsäädäntö ei turvaa kotieläinten hyvinvointia. Vastuuton eläinbisnes pitää kieltää ja eläinrääkkäyksestä pitäisi seurata elinikäinen eläimenpitokielto.

Oikeus pitää eläimiä ei ole kenellekään välttämättömyys silloin kun ei kykene huolehtimaan lemmikistään .

Jopa eläinystäviksi itseään kutsuvat ihmiset voivat tehdä ajattelemattomuuttaan lemmikeilleen pahaa. Kun ei ole minkäänlaista koulutusta tai kontrollia sen suhteen kuka on kykenevä huolehtimaan kotieläimistä, joutuvat lemmikit liian usein huonolle hoidolle.

Kotieläimen valinnasta on tullut samanlainen tyylikysymys kuin huonekalun valinnasta. Perheen koira valitaan ulkonäön perusteella, ei arvioimalla koirarotujen ominaisuuksia, esimerkiksi sitä kuinka paljon eläin tarvitsee liikuntaa. Paimenkoira ei sovi sohvaseuraksi.

Vanhempien, jotka ostavat lapsilleen lemmikkieläimiä pitäisi muistaa, että sen lisäksi että he ovat vastuussa eläinten hoitamisesta ja kasvattamisesta, he ovat vastuussa myös siitä, etteivät lapset kohtele eläimiä pehmoleluina.

Seppo Turunen on avannut tärkeän keskustelun. Toivon, että myös nuoret eläinaktivistit puuttuisivat tähän ongelmaan.

Johanna Sinisalo:

Luonnosta lemmikeiksi riistetyt eläinlajit ovat ihmiselle pelkkiä näyttelyesineitä ja statussymboleja. Ihmisen lemmikeikseen jalostamat eläinlajit ovat monessa tapauksessa epämuodostuneiksi "jalostettuja" ja poikasesta saakka kärsiviä syntymävammaisia. Lemmikkieläimiä syötetään sairaiksi, niitä asustetaan, värjätään, leikataan ja parfymoidaan tavoilla, joista ne kärsivät. Eläinten ystäviksi julistautuvat ihmiset erehtyvät usein antropomorfisoimaan eläimiä ja toteuttamaan omia tarpeitaan niiden kautta – jos minä tykkään suklaasta tai kiharoista, niin täytyyhän Fifinkin niitä saada.

Eläimiin liittyvä sentimentaalisuus on hyvin valikoivaa. Erittäin monet ihmiset, jotka näkevät mitä johdonmukaisimminMustissa, Mirrissä tai Pollessa oman kuvansa– lemmikit ovat älykkäitä, kykenevät tunteisiin, kommunikoivat – yhtä johdonmukaisesti taas kieltävät nämä piirteet tuotantoeläimissä. Koirien ystäväksi julistautuva on valmis tapattamaan kaikki sudet, vaikka em. eläimet käytännössä edustavat samaa lajia.

Koiran ja ihmisen evoluutio on ollut rinnakkaista ja koira lajina on sopeutunut elämään ihmisen kumppanina. En osaa pitää erityisen epämoraalisena tekona, jos Ihmislauman jäsenenä elää koira, joka saa riittävästi liikuntaa, lajinmukaista ravintoa ja mielekkäitä tehtäviä. Olenkin samaa mieltä Seppo Turusen kanssa siitä, että lemmikin hankkimista tulisi verrata adoptioon – ennen kuin elävä olento luovutetaan perheeseen, on selvitettävä, ovatko sen tulevat huoltajat kypsiä siihen ja tehtäviensä tasalla.

Atro Kahiluoto:

Lyhyet perustelut: Tietysti lemmikkien pito on moraalisesti väärin, mutta niin on myös matkailu, lihan syöminen, yksityisautoilu ja vaikkapa moottoriveneily, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Siitä huolimatta niitä kaikkia harjoitetaan laajasti, eikä ole varmaa, tulisiko maailmasta yhtään parempi vaikka ne kiellettäisiin. Moraalia, tai ainakaan yleistä moraalia ei voi vetää liian tiukalle tai elämä käy sietämättömäksi. Voin arvostaa ihmistä, joka kieltäytyy lemmikkieläimestä moraalisten syiden vuoksi, oma moraalini kuitenkin sallii tuollaiset pienet moraalittomat lipsahdukset.

EN OTA KANTAA

Jukka Mallinen:

En tiedä, onko lemmikkieläinten pitäminen moraalisesti oikein.

Maalla koiran pitäminen on oikein, mutta se onkin hyötykotieläin ja luonnollisessa virikkeellisessä ympäristössään. Koiran pitäminen vangittuina lemmikkeinä epäluonnollisessa kerrostalo- tai palatsiympäristössä vääristää vapaan eläimen "hyvä elämää". Kissa taas taitaa tykätä kovastikin. Muiden lemmikkilajien suhteen asia vaihtelee; kärsiikö akvaariokala tai kilpikonna? Myös epäluonnollisten lemmikkilajien jalostaminen on väärin.

Kiba Lumberg: .

Vastaan näin, koska osa ihmistä ei pidä huolta kotieläimistä. Vastuu ja huolenpito ovat ensisijaisen tärkeitä asioita. Pitäisi tarkastaa, ketkä saisivat pitää eläimiä. Itselläni on mopsikoira Pontus, ystäväni koira on terrieri Tiitu.. Vertaisin huolenpitoa kotieläimistä arvokkaaseen elämään samalla tavalla kuin lasten hoitamiseen. On kyse eläimistä tai lapsista pitäisi olla jonkinlainen testi, joka selvittää pystyykö ihminen kantamaan vastuunsa hoitamisessa.

Osa ihmistä pitää koiria kymmenen tuntia yksinään, kun työpäivät ovat pitkiä. Missä menee raja eläimen pitämisestä yksinäisyyden korvikkeena tai hyötyeläimenä. Osa ihmistä ei kykene hoitamaan eläimiä. Niitä pidetään nälässä, kurjuudessa tai liassa. Niitä hakataan ja rääkätään.

Olen mennyt väliin, kun iso mies hakkasi koiraansa, ja turpaahan meinasin saada. Ajattelin, että otan vaikka turpaan, mutta koiraa ei saa löydä. Olen nähnyt koiria sellaisilla ihmisillä, jotka eivät kykene itsestään pitää huolta tai machomiehiä, jotka hankkineet taistelukoiria, joita ei kohdella inhimillisesti. Kaikkien eläinten kärsimys, orjuuttaminen ja epäinhimillinen kohtelu kavahduttavat. On totta, että osa meistä ihmistä on hirviöitä. Eläimiä kohdellaan julmasti ja eläinlääkärit ynnä muut ovat nähneet valtavan bisneksen eläinuumissa. Koirien jalostaminen ja synnytystehtailu ovat ihmisen ahneuden pohjatonta julmuuden kierrettä. Niillä, joilla on alkoholi- tai huumeongelmia, hermot ovat hajonneet. On surullista katsottavaa, kun koira alistuu kohtaloonsa ihan kenen tahansa omistuksessa.

Vastuuntuntoiset ihmiset voisivat pitää kotieläimiä. Eläin tarvitsee joka päivä huomiota, ruokaa, lämpöä ja haleja. Hyvä, että kiinnitetään huomiota salakuljetettujen eläimien kohtaloon.

Saara Cantell:

Tyypillinen kysymys, johon on mahdotonta antaa yksiselitteistä kyllä tai ei -vastausta. (Ja tämä "en ota kantaa" -vaihtoehtohan on järjetön; tietysti otan kantaa.) Monien eläinlajien pitäminen lemmikkeinä on väistämättä verrattavissa vankina pitämiseen; vaikka vankilan olosuhteet olisi tehty kuinka mukaviksi tahansa, eivät ne voi korvata luonnonmukaisia oloja. Toisaalta tuntuu ihan järjettömältä lähteä tuomitsemaan "moraalittomana" vaikkapa koiran ja ihmisen molemminpuolista syvää kiintymyssuhdetta, jossa kumpikin osapuoli voi selkeästi hyvin.

Mari Niemi:

Lemmikkieläinten pitämistä perustellaan usein eläinrakkaudella. Jos kyse olisi vain halusta osoittaa suopeutta eläimille, olisi vaikkapa pikkulintujen talviruokinta tai kasvissyöjäksi ryhtyminen osuvampi tapa osoittaa pyyteetöntä eläinrakkautta.

Eläintenpidon syyt ovat valtaosin itsekkäitä. Tämä lähtökohta ei silti estä tarjoamasta lemmikkieläimelle nykytietämyksen valossa kelpoa elämää. Tuoreet tutkimukset osoittavat koiran kulkeutuneen ihmisen toveriksi sen omista, opportunistisista lähtökohdista käsin. Yhteinen taival on pitkä, ja siitä ovat hyötyneet molemmat.

Minkä tahansa eläimen hyvä hoito vaatii kuitenkin perehtymistä juuri kyseisen eläinlajin tarpeisiin ja lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tulisi kysyä kriittisesti, mitä eläin tarvitsee ja pystyykö itse niihin tarpeisiin vastaamaan.

Aina tulisi selvittää, millaisissa oloissa vaikkapa koiran emä elämänsä viettää. Pennun "pelastaminen" pentutehtaasta tukee ja ylläpitää kurjuusbisnestä, joka ei kestä päivänvaloa.

Lemmikinpidon moninaisia ekologisia seurauksia on syytä selvittää. Ei ole harvinaista, että koira ja tila-auto tupsahtavat talouteen peräkkäin.

Riiko Sakkinen: Ennen kaikkea pitäisi kieltää kapitalistisikojen ja pankkiirinallejen pitäminen ja tukeminen verorahoista, joka on moraalinen onglema. Kapitalistit ovat myös ekologinen ongelma limusiineineen, bizjetteineen ja jahteineen.

Mikko S Lehtonen:

No huhhuh, onpahan mutkikas kysymys. Kun se on muotoiltu siten kuin on, täytyy vastata, etten ota kantaa.

Ihmislajin pitkässä historiassa kotieläimet ovat tietysti olleet ja ovat tärkeitä jo lajin henkiinjäämistä ajatellen. Mutta: Kotieläin ei ole sama kuin lemmikkieläin. Pitäisikö siis puhua hyöty- ja huvieläimistä? Ihmisillä on molempiin instrumentaalinen suhde, mutta onko instrumentaalisuus hyötyeläinten kohdalla oikeutetumpaa kuin huvieläinten?

Hyötyeläinten pitäminen voi olla "moraalisesti oikein", mikäli eläimistä pidetään kunnolla huolta, mutta miten on huvieläinten pitämisen laita? Kuka tässä tapauksessa määrittelee sen, mikä on "moraalisesti oikein" - ja millä perusteilla?

Eettisyyden raja kulkenee tässä siinä, puuttuvatko ihmiset luontoon "luonnottomasti" vai eivät. Luontohan ei itse ole sen enempää lajien harmonista rinnakkainoloa kuin julmaa eloonjäämiskamppailua, vaan monia eri asioita.

"Luonnottomuus" on tietysti sekin kiistanalainen asia, mutta kyllä monet Turusen kirjassaan esiin ottamat seikat vaikuttavat kaikkea muuta kuin eettisiltä.

Minna Joenniemi:

Een ota kantaa, mutta ehdottomuudessaan oudosti raikas ja hätkähdyttävä lausunto. Kotieläimethän ovat sosiaalisesti ja ihmisten identiteetin kautta kiistattoman tärkeitä: karvaisia ystäviä, lohduttajia, välikappaleita ystävystymiselle toisiin ihmisiin. niiden tarpeista huolehtiminen luo rakennetta elämään. Aku Louhimiehen elokuvassa yksinhuoltajan pojalla ei ole ketään muuta odottamassa kotona kuin koira, jolle hän juttelee, jonka hoitajana hän äidin mielestä epäonnistuu ja kun koira lapselta riistetään, riistetään lohduttaja, kuuntelija, fyysinen kosketus lämpimään olentoon... mutta onko ihmisellä oikeutusta lääkitä eläimien kautta yksinäisyyden tuomaa haavaa. ratsastusterapia on ilmeisesti ihan tehokas terapian muoto. Ja kyllähän lemmikkien omistajia on nykyään tehty tietoiseksi siitä, miten paljon vaikkapa koirankakkamuovipussit kuormittavat ympäristöä. elämä on masennuslääkkeiden yhteiskunnassa mitä ilmeisimmin raskasta. olisiko se vielä raskaampaa, jos ei voisi jutella mukavia koirapuistossa tai käydä gerbiilinäytelyissä. asiaahan mies puhui ottaessaan esiin eläintenkin huonovointisuuden ja erityisesti villieläinten toissijaisuuden kotieläinten rinnalla. kiinnostavaa. jälleen uusi näkökulma ja synnin taakka.

Johannes Koroma:

Kaikkien lemmikkieläinten (myös kotieläinten) tulisi elää vain lajityypillisessä ympäristössä. Lemmikkieläinten pitäminen ns. kaupunkiasunnoissa on oraalisesti kyseenalaista, mutta on luonnollisessa maaseutuympäristössä hyväksyttävää.

Katja Boxberg:

Olen jotenkin sitä mieltä, että suomalaisen "sivistyneistön" pähkäiltävänä on kerta kaikkiaan suurempia, vakavampia ja kaikkien meidän elämään enemmän vaikuttavia kysymyksiä. Jos me vain keskitymme seuraamaan kauneuskilpailuja nimeltä presidentinvaalit tai keskustelemaan lemmikkieläinten pitämisen oikeutuksesta, ajaa Suomi lopullisesti päin seinää.

Risto Volanen:

On tapauksia, jossa lemmikkieläinten pito on perusteltua. Eläimiä muokkaavaluonnonvastainen lemmikkieläinbisnes tulisi kieltää. Kaupunkiympäristössä koirien ulosteet ovat usein suuri hygieniahaitta, joka tulisi järjestää koiranomistajien rahoittamana heidän ja kuntien yhteistyöllä. Esimerkiksi Berliinissä on todettu, että kaupungin 200 000 koiraa aiheuttavat yhden kaupungin merkittävistä jäteongelmista.

Alexis Kouros:

Suomalaisilla kissoilla ja koirilla on paremmat oltavat kuin monilla kehitysmaiden lapsilla. Toisaalta iso koira kuluttaa luontoa saman verran kuin katumaasturi, ja sen sijaan voisi ruokia monta aliravittua lasta. Toisaalta sama koira voi vähentää omistajansa psykoterapian tarvetta.Ja lopulta eläimiähän syödään paljon enemmän kuin pidetään lemmikkeinä. Kysymys on monimutkainen.

Leena-Maija Rossi:

Jälleen kerran kysymys on sellainen, ettei siihen voi vastata yksiselitteisesti.

Ihminen on vastuussa vuosituhansien kuluessa domestikoimistaan eläimistä ja tähän pitäisi liittyä eläinten hyvä kohtelu. Ei-luonnonvaraisiksi historian saatossa muotoutuneet eläimet tarvitsevat ihmisen tarjoamaa suojaa ja huolenpitoa, ja ihmiselle periaatteessa lienee hyväksi olla vastuullisesti tekemisissä toisen lajin kanssa.

Luonnonvaraisten eläinten lemmikkinä pito sitä vastoin varmaan onkin melkoinen eläinsuojelullinen ongelma. Ja ekologisesti ajatellen lemmikkien pito, niinkuin ihmisen toiminnasta niin suuri osa muutenkin, on visainen kysymys – tähän liittyy myös kaikki se täysin tarpeeton tavaratuotanto, joka eläinten pidon ympärillä pyörii.

Jaana Semeri

Kysymyksen ei mielestäni voi vastata kyllä tai ei.

Ja tällä en tarkoita, etteikö minulla olisi mielipidettä. Tarkoitan, että ei ole yhtä tapaa suhtautua ihmisten ja lemmikkien suhteeseen. Lemmikillä kun ei ole vain yhtä funktiota vaan useita ja erilaisia suhteessa emäntään/isäntään.

Miten Turunen määrittelee esimerkiksi huumekoiran ja tämän hoitajan suhteen? Vai työperäiseksikö? Entä hevosen ja tämän isännän? Sokean koiran ja tämän emännän?

Dosentti Turusen huomiot lemmikkieläinbisneksestä ovat sinänsä painavia ja huomionarvoisia.

Paljon vääryyttä ja järjetöntä tuhlausta, niin eläinten kuin ympäristön, voidaan tässä(kin) liiketoiminnan haarassa havaita.

Viittaus anoreksiaan on mielestäni hieman käsittämätön, mikäli Turunen ei tarkoita sillä sitä, että lemmikkieläimistä on joillekin muodostunut sairaalloisella tavalla persoonallisuuden osa.

Tällaisia ihmisiä kyllä on, mutta ymmärtääkseni todella vähän suhteessa siihen miten paljon lemmikkien omistajia on olemassa.

Mikäli Turunen tarkoittaa vertauksellaan sitä, että anoreksia olisi "muotiharrastus", ajatuksen voi jättää omaan arvoonsa happanemaan.

Mutta. Kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa, jotkut toimivat vastuullisesti, toiset huolettomammin, suurin osa aika mukavuudenhaluisesti.

Osa käyttää törkeästi ja surutta hyväksi kaikkea ja kaikkia; toiset eivät todellakaan niin tee.

Silti lemmikkien kieltäminen on kuin kieltäisi punaisen värin. Missä se kielto julistettaisiin ja kenen toimesta? Kuka sitä valvoisi?

Entä millainen pykäläviidakko syntyisi, jos eri lajeja ryhdyttäisiin tiukasti rajoittamaan.Vaikkapa että koira saisi olla mutta ei siiliä. Perustelut?

Tällä en tarkoita, etteikö lemmikkieläinbisneksessä olisi paljonkin korjattavaa tai etteikö sitä voitaisi yrittää järkevästi säädellä.

Minulla on ollut kaksi tavallista, tutuilta saatua kollikissaa.

Näistä ensimmäinen oli navettakissan muutoin tapettavaksi tuomittu poikanenja toinen ystävien kotikissalle sattunut vahinko.Sekin oli nurkan taakse joutumassa, jollei sitä joku ottaisi. En koe olleeni moraaliton kun otin nämä kissat kotiini. Kumpaakaan ei juoksutettu näyttelyissä (tietenkään) ja kummatkin leikattiin ajoissa.

Ensimmäinen söi yksinomaan suomalaista kalaa; toinen sentään myös seitä ja valmisruokia. Molemmat opettivat minulle, kaupunkilaiselle, paljon eläimistä ja elämästä.

Minna Tawast:

Onko villin eläimen ottaminen lemmikiksi moraalisesti eli ihmisen näkökulmasta oikein? On varmaankin, jos se esimerkiksi muuten kuolisi ja jos sille kykenee tarjoamaan jollakin tavoin lajityypilliset olot. Ei, mikäli se vangitaan vain ihmisen huviksi ja sillä käydään kauppaa. Onko ihmisen mukana tuhansia vuosia sosiaalistuneen ja omaksi, kesyksi lajikseen kehittyneen koiran ottaminen lemmikiksi moraalisesti oikein? On, mikäli siitä pitää hyvän huolen ja osaa tarjota sille tarpeeksi laji- ja rotutyypilliset olot. Sama koskee kissaa. Olen Turusen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että lemmikkieläinkauppaa pitäisi rajoittaa. Kesyttömiä eläimiä ei pitäisi kaupata. Koiran ja kissan ostajille pitäisi järjestää hankintakoe, josta selviäisi, ymmärtääkö ihminen esimerkiksi, kuinka paljon eläin tarvitsee liikuntaa - muutakin kuin käydäkseen tarpeillaan. Tai että, mikä ylipäätän on eläimestä hauskaa, minkälainen elämä elämisen arvoista. Kaikki pitäisi velvoittaa omistaja-koirakouluun. Koirien ja kissojen jalostus- ja kenneltoiminta on pahimmillaan täysin sairasta. Eläimen jalostaminen ihmisen esteettisten oikkujen mukaan esimerkiksi lonkkavikaiseksi tai lähes hengityskyvyttömäksi on turkistarhaukseen verrattavaa kidutusta. Silloinkin, kun rakennevikoja pyritään välttämään, on jalostuksen ainoa päämäärä usein tietynlainen ulkonäkö.

Jaakko Aspara:

Moralisointi on tällaisessa kysymyksessä melko asiatonta.

Toisaalta voi toki ajatella, että ihmisten/kuluttajien ei pitäisi ainakaan ostella lemmikkejä rahalla, koska he täten tukevat ekologisesti ja eläinsuojelullisesti kyseenalaista bisnestä lieveilmiöineen (mm. kyseenalainen jalostus- ja salakuljetustoiminta). Ja miksi muuten ihmisten pitää ylipäänsä ostaa rotulemmikkejä kalliilla rahalla, kun eläinhoitolat ovat täynnä ilmaisia, hylättyjä eläimiä?

Mutta toisaalta ei lemmikkibisneksen kyseenalaisuutta voi kokonaan sälyttää yksittäisten ihmisten kontollekaan. Siksi en näe moralisointia oikeutettuna. Varsinkin kun kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyy aina lieveilmiönsä. Ja lemmikeistä on kuitenkin suurta iloa ja sisältöä ihmisten elämään. Olisiko parempi, että ihmiset hakisivat elämänsisältöä hankkimalla lemmikkien sijasta vielä nykyistäkin enemmän esimerkiksi autoja tai veneitä.

Tommi Uschanov:

Eri eläintenpitäjät suhtautuvat eläimiinsä hyvin eri tavalla. Toisille lemmikki on pelkkä statussymboli tai leikkikalu. Mutta toiset taas muodostavat omaan lemmikkiinsä emotionaalisia suhteita, jotka voivat olla koko heidän elämänsä lämpimimmät ja tärkeimmät, niin että lemmikki nousee yhtä tärkeäksi kuin vaikkapa puoliso tai lapset.

Sen perusteella, että myös jälkimmäisen kaltaisia ihmisiä on, en usko, että lemmikkien pitoa tullaan koskaan kieltämään kokonaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Uutiset