Peliproffa haluaisi lentää ja käydä lasersotaa

Aalto-yliopiston uusi peliprofessori Perttu Hämäläinen teki ensimmäisen tietokonepelinsä yhdeksänvuotiaana.

Kulttuuri
 
Kai Sinervo HS
Perttu Hämäläinen on Aalto-yliopistossa ensimmäinen kahden korkeakoulun yhteinen professori. Hän jakaa aikansa taidekorkeakoulun ja perustieteiden korkeakoulun (entisen Teknillisen korkeakoulun) medialaitosten kesken. "Oma kahden yliopiston taustani hyödyttää tutkimusta ja opetusta molemmissa korkeakouluissa", hän sanoo.
Perttu Hämäläinen on Aalto-yliopistossa ensimmäinen kahden korkeakoulun yhteinen professori. Hän jakaa aikansa taidekorkeakoulun ja perustieteiden korkeakoulun (entisen Teknillisen korkeakoulun) medialaitosten kesken. "Oma kahden yliopiston taustani hyödyttää tutkimusta ja opetusta molemmissa korkeakouluissa", hän sanoo. Kuva: Kai Sinervo HS

Professori Hämäläinen pomppii trampoliinihäkissä. Hänen edessään on tietokoneruutu. Ruudulla musta, pieni ukkeli hyppii pilvenpiirtäjien katolta toiselle samaan tahtiin kuin professori hyppii trampoliinillaan.

Tällä kertaa hän hyppii yksikseen. Usein hänellä on apunaan vielä koko joukko sirkuskoululaisia.

Mutta auts! Nyt tietokoneohjelma juuttui ja ruutu pimeni.

Fakta

Taidekorkeakoulun 13 uutta professoria

Perttu Hämäläisen lisäksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa aloittaa 12 uutta professoria.

Aleksi Bardy, elokuvatuotanto

Pietari Koskinen, elokuvaäänitys

Sofia Pantouvaki, Costume Design for Theatre and Film

Saku Heinänen, Graphic Design and Visual Communication

Teemu Leinonen, New Media Design and Learning Environments

Merja Seliger, Graphic Design

Jouko Järvisalo, muotoilu, kalustesuunnittelu Tuuli Mattelmäki, muotoilu Maarit Mäkelä, Practice-led Design Research

Oscar Person, Design Integration

Petteri Nisunen, nykytaide

Nora Sternfeld, Curating and Communication.

"Tällaista tää on, kun nää ohjelmat juuttuvat", professori toteaa, kipuaa alas trampoliinilta ja alkaa säätää ohjelmaa.

Näin tehdään tiedettä Aalto-yliopistossa.

Tietotekniikasta väitellyt taiteen maisteri Perttu Hämäläinen on Aalto-yliopiston peliprofessori, yksi Taiteiden ja suunnittelun 13:sta uudesta professorista, jotka yliopisto virallisesti esittelee ensi maanantain vuosijuhlassaan.

Hämäläinen on erikoistunut reaaliaikaiseen kuvan- ja äänenkäsittelyteknologiaan ja niiden soveltamiseen pelimaailmassa. Häntä kiinnostaa erityisesti liikunnalliset ja käytännön taitojen harjoitteluun tarkoitetut pelit.

37-vuotias Hämäläinen on Mario-sukupolvea. Ensimmäisen tietokonepelinsä hän teki jo yhdeksänvuotiaana.

Hetken kuluttua tutkimuslaboratorion tietokone pelittää taas ja hyppely voi jatkua.

Professorin pomppiminen välittyy tietokoneelle kameran kautta ja ruudulla syntyy illuusio pilvenpiirtäjien katoilla hyppivästä toimintasankarista. Trampoliini on pelin käyttöliittymä.

Professori ei tietenkään hikoile trampoliinilla pelkän huvin vuoksi. Mutta kun työ ja perhe vievät ajan tarkkaan, ei haittaa yhtään, jos työpäivään kuuluu myös tuhti hyppelysessio.

Hämäläiselle on tärkeää, että tietokonepelin pelaaja myös tuntee pelin kehossaan, siitä on jotain hyötyä, ja että peliympäristö on miellyttävä.

Sirkustaiteilijoille on tärkeää, että trampoliinia käytetään oikein. Peli antaakin palautetta hyppyjen korkeudesta ja tarkkuudesta.

"Ruudulta näkee, mihin yltää, ja itselleen voi asettaa tavoitteita."

"Pelin avulla harjoittelu voi olla motivoivampaa ja tavoitteellisempaa", Hämäläinen selittää pomppiessaan.

Pelialaa seuraamatonta koko touhu saattaa naurattaa, mutta hymy hyytyy, kun katsotaan, millaiseksi bisnekseksi peliteollisuus on Suomessa viime vuosina kasvanut, lähes vaivihkaa.

Pelit ovat jo nyt Suomen kulttuuriviennin tärkein tuote. Vuonna 2011 alan liikevaihto oli 165 miljoonaa euroa ja kasvu jatkuu. Työntekijöitä alalla on jo reilu tuhat.

"Vienti ulkomaille on suurempi kuin musiikin tai elokuvan, mutta siihen uuteen Nokiaan on tietenkin vielä matkaa", Hämäläinen sanoo.

Uusimpia menestystarinoita on muutaman vuoden vanha firma Supercell. Se kerää parhaillaan puoli miljoonaa euroa päivässä niiltä, jotka ovat valmiita maksamaan siitä, että peli sujuu ruudulla sutjakammin.

Menestyksessä on Hämäläisen mukaan kyse sekä ajoituksesta että onnesta, mutta myös siitä, että meillä osataan hyödyntää "positiivisia takaisinkytkentöjä", kun menestyksessä on päästy alkuun.

Hämäläisen tavoitteena on kehittää sellaisia haastavia kalliita 3D-animointiin liittyviä keksintöjä, joita yksittäiset peilifirmat eivät voi taloudellisista syistä itse tehdä.

Hahmoanimointi on nykyisillä työvälineillä hidasta ja hankalaa. Hämäläinen työryhmineen kehittääkin teknologiaa, jolla myös peliohjelmoijat ja -suunnittelijat voisivat luoda nopeasti ainakin prototyyppeihin kelpaavaa animaatiota.

Tutkimukseen ja tuotekehitykseen yliopistolla käytettävä rahoitus tulee esimerkiksi Tekesin ja yliopiston kautta valtiolta ja yrityksiltä. Yrityksille porkkanana on päästä nauttimaan keksinnöistä ennen kuin niitä julkaistaan avoimina tiedostoina kaikkien ulottuville.

Peliprofessori haluaa tehdä tutkimusta, joka hyödyttää mahdollisimman monia.

Liikuntapelit kiinnostavat siksi, että niiden avulla voidaan houkutella uusia ihmisiä liikunnan pariin. Toinen kiinnostuksen kohde ovat lelut ja esimerkiksi huvipuistojen ja pelien hybridit.

"Olohuone on huono peliympäristö liikuntapeleille", hän sanoo. "Tähän mennessä ilmestyneet liikuntapelit ovat olleet käyttäjilleen enimmäkseen pettymys."

Mutta mikä olisi se pelien peli, joka saisi professorin liekkeihin?

"Sellainen, missä vois lentää vaijereissa tai tuulitunnelissa ja pelata samalla lasersotaa, makeessa visuaalisessa ympäristössä. James Bond vapaapudotuksessa taistelemassa pahiksia vastaan."

"Pääsisi eroon oman kehon rajoitteista."