Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Kabul on tuhat tragediaa neliömaililla

 |   | 
 

Ja vuoret kaikuivat

Khaled Hosseini

Laji: Käännösromaanit, Kaunokirjat, yhteiskunta

Kustantaja: Otava

Ilmestymisvuosi: 2013

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat (And the Mountains Echoed). Suom. Katriina Kaila. Otava. 411 s. 39 e.

Tämä on jo etukäteen kirjallinen tapaus, jolle kustantaja on rakentanut selvän draaman kaaren. Ja vuoret kaikuivat julkaistiin alkukielellä 21. toukokuuta Yhdysvalloissa ja käännöksenä useissa muissa maissa – kuten Suomessa.

Samana päivänä Khaled Hosseini aloitti kauan odotetun kolmannen romaaninsa markkinointikiertueen New Yorkissa. Hän käy lävitse 28 kaupunkia Yhdysvalloissa ja palaa kotiinsa heinäkuun alussa.

Entä romaani? Jos pidit kirjailijan edellistä romaaneista Leijapoika (2004) ja Tuhat loistavaa aurinkoa (2007), et taatusti pety uutuuteenkaan. Se on taattua Hosseinia.

Ja vuoret kaikuivat on kuin odottamaton kaukomatka salaperäiseen maailmaan, jonka olemassaolosta ei ole aiemmin tiennyt mitään. Kun sinne pääsee perille, sieltä ei haluaisi pois.

Romaani kattaa ajanjakson aina 1940-luvulta 2010-luvulle asti. Oman jännitteensä tuo se, että Hosseini ei kuvaa tapahtumia kronologisesti, vaan antaa eri aikatasojen elää sekä rinnakkain että lomittainkin.

Maantieteellinen polttopiste on Afganistan ja Kabul, mutta maailmanpoliittinen pyörre ja henkilökohtaiset ratkaisut vievät henkilöitä myös Pariisiin, Kreikkaan ja Yhdysvaltoihin, eritoten San Joséen.

Kaiken ytimessä on luonnollisesti Afganistan, joka on käynyt lävitse sisällissodan, kommunistien vallankaappauksen, Neuvostoliiton miehityksen, talebanien nousun ja liittoutuman hyökkäyksen.

Sen arkea Hosseini kuvaa tavalla, jonka vain hän osaa – runollisesti, värikkäästi ja aistillisesti mutta samalla todenmakuisesti ja kaunistelematta.

Historia alistuu romaanissa luontevaksi elementiksi, koska politiikka, uskonto ja tapakulttuuri näyttäytyvät ihmisten arkisessa elämässä ja heidän haaveissaan ja toiveissaan. Ihmiset eivät ole vain aikakautensa marionetteja vailla omaa tahtoa.

Vaikka Yhdysvaltoihin lääkäriksi päätynyt Idris toteaakin oikeita sanoja hetken haeskellen, että tällä hetkellä sodan pahasti runtelema "Kabul on . . . tuhat tragediaa neliömaililla", Afganistan on kuitenkin juuri se maa, joka määrittää hänetkin yhä edelleen.

Yhdellä tasolla Ja vuoret kaikuivat on kaleidoskooppisesti kieppuva romaani afganistanilaisten diasporasta maailmassa, jossa yhä harvempi enää asuu synnyinmaassaan. Siinä mielessä se kuvaa yhä kiihtyvää kulttuurista nomadismia.

Henkilöhahmoja romaanissa piisaa kuin tilkkuja täkissä. Laajan henkilögallerian yhteen kutova säie on ihmisten jonkinasteinen sukulaisuussuhde. Kerronnassa vilisee setiä, enoja, tätejä, isäpuolia, miniöitä ja serkkuja.

Kun maa vaihtuu, vaihtuvat myös tavat ja uskomukset. Timur havaitsee Yhdysvalloissa, että hänen liiketoimintansa kaksinkertaistuu kaksoistornien terrori-iskun jälkeen, kun hän muuttaa etunimensä muotoon Tim.

Samainen Timur toteaa: "Pakko myöntää, että kuolema on hyvää bisnestä. Asiakkaita riittää. Se voittaa autojen kauppaamisen."

Nämä vain esimerkkeinä siitä, että Hosseini pyrkii myös yhteiskuntakriittisyyteen.

En epäile, etteikö Ja vuoret kaikuivat -romaanista tulisi maailmanlaajuinen hittikirja. Myös meillä Suomessa se noussee eniten myytyjen kirjojen listalle. Resepti on hyvä ja toimiva.

Mutta ymmärrän hyvin myös niitä, joita tällainen resepti ei niin kiinnosta. Taidan itse kuulua tähän porukkaan. Lineaarisuuden rikkominen on kirjallisuuden peruskauraa. Se ei tee romaanista vaikeaselkoista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Uutiset

Fingerpori
23.7.2014