Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Runoilijoiden osuuskunta mullistaa kustannusalaa

Kolme vuotta sitten runoilijat perustivat osuuskunnan, joka imee voimansa usealta paikkakunnalta. Nyt se julkaisee Suomen jännittävintä kirjallisuutta.

Kulttuuri
 
Markus Jokela HS
Aina ei ole helppoa, mutta Poesian vuosi 2013 meni aika lailla nappiin. Kuvassa osuuskunnan Helsingin-aktiiveja, vasemmalta Sirpa Kyyrönen, Miia Toivio, Pauliina Haasjoki, Henriikka Tavi, Mikael Brygger ja Kimmo Kallio.
Aina ei ole helppoa, mutta Poesian vuosi 2013 meni aika lailla nappiin. Kuvassa osuuskunnan Helsingin-aktiiveja, vasemmalta Sirpa Kyyrönen, Miia Toivio, Pauliina Haasjoki, Henriikka Tavi, Mikael Brygger ja Kimmo Kallio.

Osuuskunta Poesian Helsingin toimistolla on vietetty pikkujoulua: pöydällä on pipareita ja homejuustoja.

Pöydän ympärillä istuu kuusi runoilijaa, jotka puhuvat toistensa päälle, ovat eri mieltä ja yhtä mieltä, neuvottelevat, tinkaavat ja sovittelevat lopuksi mielipiteensä niin, että syntyy horjuvanoloinen yhteisymmärrys.

Fakta

Fakta

 Runeberg-palkinto Olli-Pekka Tennilälle.

 HS:n kirjallisuuspalkinto Erkka Filanderille.

 Apuraha Koneen säätiöltä.

 Keski-Suomen taidetoimikunnaa Vuoden vääntö -palkinto.

 YLE:n Kääntäjäkarhupalkinto Jukka Malliselle.

 Katri Vala -palkinto Teemu Manniselle.

"Ihmiset haluavat Poesialta eri asioita", tiedottaja Kimmo Kallio kiteyttää.

Hallituksen puheenjohtaja Henriikka Tavi, toimistonhoitaja Mikael Brygger sekä jäsenet Miia Toivio, Pauliina Haasjoki ja Sirpa Kyyrönen nyökyttelevät.

Älä anna titteleiden hämätä. Tässä on joukko Suomen eturivin nykyrunoilijoita, jotka päättivät kolme vuotta sitten ottaa taiteen tuotantovälineet omaan haltuunsa.

Runoudesta on tullut 2000-luvulla ilmiö. Kriitikot ja kirjailijat ovat jo vuosia sanoneet, että kirjallisuuden jännittävimmät kokeilut tehdään lyriikassa. Kyse ei ole pelkästään kielen remontista, vaan myös kirjan kustantamisen ja jakelun vallankumouksesta.

Petteri Kivimäki
Olli-Pekka Tennilä ja Kristian Blomberg lukevat paljon Poesiaan tulevia uusia käsikirjoituksia. Kaksikko istumassa Jyväskylän Vakiopaine-baarissa, joka on runoilijoiden tärkein kohtaamispaikka kaupungissa.
Olli-Pekka Tennilä ja Kristian Blomberg lukevat paljon Poesiaan tulevia uusia käsikirjoituksia. Kaksikko istumassa Jyväskylän Vakiopaine-baarissa, joka on runoilijoiden tärkein kohtaamispaikka kaupungissa.

Uusi sukupolvi haluaa tehdä kirjoja entistä itsenäisemmin ja ympäristöä säästäen. Kun vanhan liiton kirjailija lähettää käsikirjoituksensa ison kustantamon rattaiden jauhettavaksi, nykyrunoilija suunnittelee tuotantoketjun alusta loppuun itse. Mihin taito loppuu, siitä kaveri jatkaa.

"Tai homma opiskellaan itse, kuten taitto-ohjelman käyttö", Tavi sanoo.

Omavaraisuudesta huolimatta tai juuri sen takia Poesiasta on kehittynyt yksi tärkeimmistä uuden runouden keskuksista.

"Ensimmäistä kertaa Helsingin Kirjamessujen ständille tuli muitakin kuin kavereita."

Sirpa Kyyrösen huomiossa ei ole kyse sattumasta. Poesia on imuroinut niin paljon palkintoja ja apurahoja tänä vuonna, että sen nimi tunnetaan myös runokentän ulkopuolella.

Ansioluettelosta löytyy Runeberg-palkinto, HS:n kirjallisuuspalkinto, Katri Vala -palkinto, YLEn kääntäjäkarhupalkinto, Vuoden Vääntö -palkinto ja apuraha Koneen säätiöltä – sekä mittava lahjoitus mesenaatilta, jonka nimeä osuuskunta ei halua paljastaa.

Puskaradio on tehokas, sillä kahdeksantoista jäsenen Poesia on rönsyillyt laajalle. Se on perustettu Turussa, sillä on hallinto Helsingissä, kohopainokone Kuopiossa ja kustannuspäällikkö asuu Jyväskylässä.

Helsingin toimistoa pyörittää Mikael Brygger.

Hän inhoaa sitä hommaa.

Brygger suunnittelisi mieluummin lauseita kuin laskisi taseita, mutta minkäs teet.

"Luulen, että joku muu inhoaisi vielä enemmän. Minulla on sentään hallintoalan koulutus."

Brygger on ainoa, joka saa Poesialta palkkaa, 150 euroa kuussa.

"Tarkoitus ei ole tuottaa rahaa, vaan hyviä teoksia", Tavi linjaa.

Lasse Rantanen

Poesialaisia yhdistää kirjan fyysisen ulottuvuuden pohdinta. He eivät näe runoutta pelkästään kansien väliin sullottuina säerimpsuina, vaan eri tuuteista arvaamattomalla tavalla purskahtelevana kirjaintaiteena. Esimerkiksi Tavin tämän vuoden käsitetaiteellista ponnistusta 12, jossa hän on julkaissut yhden runokirjan vuoden jokaista kuukautta kohden, ei olisi voitu toteuttaa hänen pääkustantamossaan Teoksessa. Näin notkeaa projektia varten tarvittiin Poesiaa.

Tavi pitää jo kustantamon perustamista eräänlaisena taiteellisena tekona.

Osuuskuntamuoto tarkoittaa, että päätökset yrityksessä tehdään demokraattisesti, mutta on Poesiassakin hierarkiansa.

Kustannuspäällikkö Olli-Pekka Tennilä päättää, mitkä kirjat painetaan. Hän asuu Jyväskylässä samoin kuin vahvat mielipidevaikuttajat Kristian Blomberg, V. S. Luoma-aho ja Marko Niemi.

Kun on aika pitää kokous, Helsingissä ja Jyväskylässä isketään tietokone keskelle pöytää, avataan viestipalvelu Skype ja ryhdytään videoneuvottelemaan.

Kimmo Kallio määrittelee kaupunkien merkityksen karkeasti:

"Helsingissä hoidetaan hallinto, Jyväskylässä sisältö."

Keski-Suomen Kirjailijatalo Jyväskylässä sijaitsee mäen päällä, jonne on loskassa paha punnertaa pikkukengillä. Perillä porstuassa vieraan ottaa vastaan vakavailmeinen Olli-Pekka Tennilä.

Artikkeliin liittyvät

Käy heti selväksi, että Jyväskylän Poesian-konttorista on pikkujoulumeininki kaukana. Tennilä, Kristian Blomberg ja Erkka Filander virittävät niin tulisen taidepuheen, että toimittajan sukat kuivuvat jalkoihin.

Filander ei ole Poesian jäsen, mutta osuuskunta julkaisi hänen HS:n kirjallisuuspalkinnon voittaneen esikoisensa Heräämisen valkea myrsky tänä vuonna.

Kokoelmaa havitteli useampi kustantaja. Siksi Poesia toimi nuorukaisen kanssa ripeästi.

Tennilä, joka lukee paljon uusia käsikirjoituksia, soitti Filanderille heti kun näki tekstin.

Seuraavan vuoden ajan Tennilä ja Blomberg toimittivat kirjaa Filanderin kanssa. Mihinkään ei ollut kiire.

"Aloimme vitsailla, että nyt otetaan HS:n palkinto", Tennilä sanoo.

Kun sisältö oli viritetty huippuunsa, kokoelman kannet jyskytettiin Kuopiossa Tennilän hankkimalla, yli 50 vuotta vanhalla Heidelberg-kohopainokoneella.

Filander kuvailee, miten runoilija kiipeili silmät kiiluen koneensa päällä ja väänteli vipuja ja sääti levyjä, jotka iskivät pisarakuvat kansiin.

"Kansienteossa on omat rituaalinsa. Niitä mennään tekemään vähintään neljäksi päiväksi", Tennilä sanoo.

"Ei tämä ole työtä. Tämä on elämää."

Koska Poesian jäsenet eivät saa palkkaa, mitä nyt kirjantekijä 21 prosenttia tekijänoikeustuottoja, he omistautuvat sanojensa mukaan teoksille aivan eri antaumuksella kuin kuukausipalkkalaiset.

"Me kaikki varmaan yllätyimme, kuinka nopeasti saimme kustantamon pyörimään halutulla tavalla", Kristian Blomberg arvelee.

Apurahat ovat antaneet mahdollisuuden miettiä tulevaisuutta. Siihen on jopa velvollisuus: Koneen säätiö myönsi 30 000 euroa "korkeatasoisen runouden julkaisemisen kehittämiseen."

Poesia listasi kohteiksi muun muassa graafisen suunnittelun ja poikkitaiteelliset hankkeet.

"Käytännössä apuraha mahdollistaa sen, että aktiivit voivat keskittyä muutaman kuukauden ajan täysipäiväisesti Poesian projekteihin", Kimmo Kallio sanoo.

Ei runoilla silti rikastuta. Poesian hullu vuosi 2013 tarkoittaa sitä, että tilinpäätöksessä viivan alle jää pyöreä nolla.

Poesialaisten puheiden perusteella se on tietyllä tapaa täydellinen suoritus. Tilojen vuokrat on saatu maksetuksi ja palkkio löytyy sieltä mistä pitääkin, kansien välistä.