Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Ohjaaja Kurt Nuotio avaa poikuutensa ja aikuistumisensa villit kuviot

Kulttuuri
 
Heidi Piiroinen hs
Kurt Nuotio on toiminut teatteriohjaajana ja käsikirjoittajana.
Kurt Nuotio on toiminut teatteriohjaajana ja käsikirjoittajana. Kuva: Heidi Piiroinen hs

Karvainen rahastaja

Kurt Nuotio

Laji: Tietokirjat, elämäkerrat, Teatteri

Kustantaja: Otava

Ilmestymisvuosi: 2013

Arvio: kirjat
Kurt Nuotio: Karvainen rahastaja. Otava. 206 s.

Hän kirjoittaa Karvaista rahastajaa näppäräsormisen klarinetistin juoksutuksin ja ohjaajana, joka osaa mehustaa draaman käännekohtia. Elämäkerta säkenöi ja hurmaa, välillä myös hengästyttää, sillä niin itsensä näköisesti hän kirjoittaa.

Suhde kertojaminään on tervehenkisen kriittinen ja samalla anteeksiantava. Asenne pitää lukijan sivuilla, jotka poreilevat elämää, ihmisiä, ystävyyttä ja hämmästystä.

Kurt Nuotion taiteen ominaispiirre on aina ollut leiskahteleva kerronta. Hän on nopea – joskus jopa vauhtisokea – alati utelias ja hallitsee täydellisen heittäytymisen taidon. Se on etu elämäkerturille.

Jos maailma ei käänny kantapäillään, tulossa on tiheä kirjasarja elämästä, joka johtaa teatteritaiteen huipulle, kiivastahtisuudesta, jolla vuorelle kiivetään, ja näkymistä, jotka sieltä avautuvat maailmoihin ja meriin.

Kurre onkin pelastunut niin monesta, että elämällä näyttää olleen ja olevan hänelle paljon asiaa.

Nuorukainen uppoaa vaellusmatkallaan hartioitaan myöten reppu selässään Lapin tunturisuohon.

Siitä hän kampeaa itsensä kuiville samoin kuin ne kerrat, kun hän erinäisistä syistä yritti kalaksi kalojen paikalle. Tuleva purjehtija – kansanvenepurjehtija.

Kurre on syntynyt 1939 keskelle sotavuosia. Kauniisti ja karun hellästi hän kirjoittaa isien sukupolvesta, joka tuhoutui, alkoholisoitui, teki konkursseja ja yritti yrittämällä.

Hän kertoo ikäisistään lapsista, joilta sodasta jääneet räjähteet veivät silmiä, ja isiensä pojista, joille elämä oli poisheitettävä taakka.

Vastavärit syntyvät suomenruotsalaisen suvun naisista, tuoksuvista, kauniista ja iloisista. Hiljaa he kuitenkin hiipuvat komeroihin kätkettyihin murheisiinsa.

Draamaa syntyy ensin Lauttasaaressa, jossa vielä asui villisti kallioita koluavan koulupoikajengin täysvaltainen jäsen.

Elämä jatkuu Munkkiniemessä kahdessakin osoitteessa. Perhe oli onnellinen, kunnes se alkoi muistuttaa ruotsalaisen perhedraaman mestarin Lars Norénin synkkädialogista näytelmää.

Vuodet, ihmiset ja tragediat yhdistää Munkkiniemen legendaarinen ratikka numero neljä. Sen rantaan kaartuvan päätepysäkin reunoilla tapahtuu. Ratikan alle jäädään, ja sieltä pelastutaan. Ja onhan ratikassa se karvainen rahastajakin.

Aikuistuminen tapahtuu pakon edessä. Perhekuva saa mustat raamit. Rip Kirbyä muistuttava isä kuolee viinaan käytetty ase vierellään. Äiti kuolee myöhemmin suruun lakattuaan ensin nauramasta.

Tytöt, seksuaalinen herääminen ja poikuuden menetys pyörivät sivuilla melkein yhtä suurina tapauksia kuin perheessä vaihtuvat koirat ja niiden kohtalot.

Ajan autot ovat vielä Ifoja ja Skodia, mutta eivät kauan.

Tarina päättyy 1950-luvun loppuun. Tuloaan odottaa klarinetistin ja kellaribändien intohimoisen soittajan uran vaihtuminen Teatterikouluun ja Suomen lukuisiin näyttämöihin, suurin, pieniin ja väririkkaisiin teatterihistorian murtumiin.

Sitä ennen hän opiskelee Liikemiesten Kauppaopistossa ("ryöväriopistossa") merkonomiksi, mutta antaa itsestään kaiken Sibelius-Akatemian musiikkiopintoihin.

Sitä odotellessa Karvaista rahastajaa lukiessa pääsee alkuun, ymmärtää, mistä ohjausten sidosaineet tulevat.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Uutiset

Fingerpori
2.9.2014