Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalainen eliitti ylisti kilpaa Hitleriä – taiteilijoiden natsisuhteet ovat usein "unohtuneet"

Kymmenillä suomalaisilla tutkijoilla ja taiteilijoilla oli innostuneet suhteet Kolmanteen valtakuntaan

Kulttuuri
 
Veijo Murtomäki
Museovirasto
Aino (oik.) ja Jean Sibelius vuonna 1937 Ainolassa vierainaan pianisti Margaret Kilpinen (vas.), säveltäjä Yrjö Kilpinen, säveltäjä-kapellimestari Paul Graener sekä sellisti Paul Grümmer. Valtakunnan musiikkikamarin (Reichsmusikkammer) varapuheenjohtaja Graener oli Yrjö Kilpisen ystävä. Ulkomaalaiset muusikot tekivät usein tervehdyskäynnin Ainolaan. Sibeliusta arvostettiin suuresti Saksassa: hän oli saanut natsien perustaman Kansainvälisen säveltäjäliiton (Ständiger Rat) varapuheenjohtajan tittelin.
Aino (oik.) ja Jean Sibelius vuonna 1937 Ainolassa vierainaan pianisti Margaret Kilpinen (vas.), säveltäjä Yrjö Kilpinen, säveltäjä-kapellimestari Paul Graener sekä sellisti Paul Grümmer. Valtakunnan musiikkikamarin (Reichsmusikkammer) varapuheenjohtaja Graener oli Yrjö Kilpisen ystävä. Ulkomaalaiset muusikot tekivät usein tervehdyskäynnin Ainolaan. Sibeliusta arvostettiin suuresti Saksassa: hän oli saanut natsien perustaman Kansainvälisen säveltäjäliiton (Ständiger Rat) varapuheenjohtajan tittelin. Kuva: Museovirasto
HSTV live1
HSTV live1
Katso HSTV:n suora lähetys

Miten on selitettävissä, että runoilija V.A. Koskenniemi ja säveltäjä Yrjö Kilpinen kutsuttiin joka vuosi seuraamaan natsien Nürnbergin puoluekokousta? Tuskinpa he menivät sinne turisteina, vaan matkoilla molemminpuolinen yhteisymmärrys lujittui.

Koskenniemi oli jo Horst Wessel -romaanin suomennoksen arvostelussaan (1933) osoittanut, mille puolelle hän kuului. Kirjoitus tyrmistytti Katri Valan, joka sanoi, että Koskenniemen mieli oli "mustien voimien sokaisema". Vuoden 1935 Saksan-matkan raporteissaan Koskenniemi piti juutalaisten tuhoamista "valitettavana ilmiönä".

Myöhemmin Adolf Hitlerin Taisteluni-kirjan suomennoksen arviossa (1941) hän hehkutti, että opus oli "monenkirjavan juutalaisuuden" synnyttämä kansallissosialistisen maailmankatsomuksen "todistusvoimainen tunnustus" ja "ainutlaatuisen energinen julistus". Ei siis mitään pahaa sanottavaa.

Yrjö Kilpinen hyväksyi Hitlerin Saksan kaikki toimet ja iloitsi Tšekkoslovakian sudeettialueen miehityksestä 1938.

"Vihdoinkin Euroopan sydämessä on valtiomies, joka edustaa korkeimpia inhimillisiä ihanteita ja esiintyy niiden puolesta korkeimmalla miehisellä kunnialla sekä siveellisellä voimalla", hehkutti hän Völkischer Beobachterin haastattelussaan (2. 10. 1938).

HS
Säveltäjä Yrjö Kilpinen
Säveltäjä Yrjö Kilpinen

Paul Graener, Valtakunnan musiikkikamarin varapuheenjohtaja, luonnehti Kilpistä (1936): "Kaikkein kauneinta minusta oli hänen innostuksensa, tapa jolla hän puhui kansamme noususta ja johtajastamme. Tämä mies, joka jokaisella sanallaan, joka katseellaan todisti olemuksensa aitoutta, tunsi kansamme nousun niin kuin yksi meistä, tunsi ehkä voimakkaammin kuin moni meikäläisistä."

Tällaisia miehiä kannatti palkitakin Nürnbergin-juhlilla!

Koskenniemen ja Kilpisen perintö on elänyt Suomen kouluissa pitkään – monissa kouluissa itsenäisyyspäivänä laulettu Lippulaulu on heidän käsialaansa.

Entä mistä hyvästä Heikki Klemetti, Rolf Nevanlinna, Johannes Sundwall ja Emil Öhmann saivat Saksan Kotkan ritarikunnan ansioristin? Epäilemättä Kolmannen valtakunnan kannalta tärkeistä palveluista.

Heikki Klemetti oli musiikkimiehenä, -organisaattorina ja -kirjoittajana, Suomen Musiikkilehden päätoimittajana (1930–46) keskeisimpiä musiikkivaikuttajiamme.

Hän edusti Suomessa melko harvinaista antisemitismiä, jota hän viljeli säännöllisesti musiikkikirjoituksissaan. Hän pilkkasi ei-arjalaisia muusikoita. Suur-Suomi-aate oli hänelle kaikki kaikessa, eikä hän ollut uskoa Saksan tappioon edes elokuussa 1944. Klemetin Heimosoturien marssi (1935) Reino Hirvisepän tekstiin nostaa hiukset pystyyn. Mahtipontisen sotaisassa laulussa haaveillaan valtavasta Suur-Suomesta, joka ulottuisi Riianlahdesta Kuolaan.

Klemetin sävellys Peipon pesä (Koivun oksaan korkealle) on koululaulujen klassikko.

Lehtikuva
Säveltäjä Heikki Klemetti
Säveltäjä Heikki Klemetti

Klemetin arvonimien luetteloissa ei kuitenkaan esiinny Adolf Hitlerin 29. 4. 1939 myöntämää mitalia. Prenikka on päätynyt Kuortaneen Klemetti-museon vitriiniin vasta hiljakkoin. Mistä unohdus?

Rolf Nevanlinnan saama ansioristi vuonna 1942 ei ole yllätys, niin monet ovat hänen "ansionsa" Uuden Euroopan propagoimiseksi Suomalais-Saksalaisen yhdistyksen puuhamiehenä, toisen SS-komitean puheenjohtajana, pahamaineisen Kustaa Vaasa -lehden taustavoimana sekä Hermann Göringin ja Hitlerin ylistäjänä radiossa ja lehdissä.

Sundwall ja Öhmann puolestaan veivät Turun Suomalais-Saksalaisen yhdistyksen suoran natsistiselle linjalle yhdessä musiikkitieteilijä Otto Anderssonin kanssa. Heillä oli laaja kirjeenvaihto natsi-Saksan organisaatioiden johtomiesten kanssa.

Suomen unohdettuihin Saksa-vaiheisiin liittyvät kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi.

Uusimpiin puheenvuoroihin kuuluu Sari Näreen ja Jenni Kirveksen toimittama kirja Luvattu maa – Suur-Suomen unelma ja romahdus (Johnny Kniga). Sen avausartikkelissa historioitsija Oula Silvennoinen toteaa, että Suur-Suomeen ja Saksan aseveljeyteen kietoutuva "vaikenemisen pakko synnytti näiden asioiden ympärille hiljaisuuden saarekkeita, jotka ajan mittaan tulivat vääntämään kieroon suomalaista historiakulttuuria ja julkisen muistin sisältöä."

Myös sotahistorioitsija Martti Turtola ottaa uutuuskirjassaan Minä rakastan Sibeliusta – ja muita musiikillisia tunnustuksia (Tammi) esille saman tärkeän teeman, joka tosin hänellä jää auki ja sisäisesti ristiriitaiseksi.

Osvald Hedenström Lehtikuva
Kuvanveistäjä, professori Wäinö Aaltonen
Kuvanveistäjä, professori Wäinö Aaltonen

Hänen mukaansa "Suomen ja kansallissosialistisen Saksan välisiä kulttuurisuhteita on ihan vakavasti tutkittu kolmen viime vuosikymmenen aikana". Turtola kuitenkin vähättelee suomalaistaiteilijoiden Saksa-kontakteja eikä ymmärrä, miksi Koskenniemi "tuntuu edelleenkin istuvan syytettyjen penkillä".

Turtolan väitteestä voi perustellusti olla eri mieltä. Filosofi ja historioitsija Juha Sihvola totesi vuonna 2009, että "suomalaisen tiedeyhteisön suhteita Saksaan ja kansallissosialismiin on tutkittu jonkin verran mutta toistaiseksi aivan riittämättömästi".

Yleensä asianosaiset eivät "muista" lähihistoriaa ja ovat varmuudeksi hävittäneet kirjeenvaihtoaan ja muuta aineistoaan. Samaa harrastivat monet yhteisöt ja instituutiot.

Museovirasto
Kirjailija Maila Talvio
Kirjailija Maila Talvio

Säveltäjä Jean Sibeliuksen suhteen ollaan tutkimuksessa jo melko pitkällä. Niin ulkomailla kuin Suomessakin on tarkoitushakuisesti ja vääristelevästi syytetty Sibeliusta natsiksi ja antisemitistiksi. Sibeliuksen tiiviit Saksa-suhteet ovat tosiasia, mutta hänestä ei saa mitenkään natsijohdon tai -valtion ylistäjää tai rotukiihkoilijaa.

Antaumuksellisten saksalaismielisten listaa voi jatkaa kymmenillä nimillä, joita löytää esimerkiksi Luftwaffen kortistosta, Suomen Valtakunnan Liiton perustajajäsenten listasta, tiedemiestemme vierailuista Saksassa sekä heidän puheistaan ja kirjoituksistaan saksalaisissa ja suomalaisissa julkaisuissa.

Michael Jonas mainitsee väitöskirjassaan, että Saksan suurlähettiläs Wipert von Blücher piti yhteyksiä saksalaismielisiin yliopistomiehiin ja taiteilijoihin. Näihin kuuluivat Nevanlinnan, Kilpisen ja Koskenniemen ohella Hugo Suolahti, Eino Kaila ja Maila Talvio.

HS
Matemaatikko Rolf Nevanlinna
Matemaatikko Rolf Nevanlinna

Monet Saksasta innostuneet suomalaistutkijat ja -taiteilijat on jätetty toistaiseksi pääosin rauhaan. Lähempää tutkimusta professorikaartistamme odottavat lisäksi vaikkapa Mauno Vannas, Bruno Salmiala, Väinö Salminen, Vilho Annala, Paavo Kastari, Väinö Auer, Arno Saxén ja Henrik Zilliacus.

Nimekkäimpiä taidemaailmamme saksalaismielisiä edustajia olivat myös Wäinö Aaltonen, Lauri Haarla, Risto Orko, Bertil Gripenberg ja Örnulf Tigerstedt. Säveltäjistä Väinö Raitio ja Erik Bergman olisivat kiintoisia tutkimuskohteita.

Toki täytyy muistaa, etteivät kaikki Saksa-yhteydet olleet raskauttavia, sillä osa niistä oli myös puhtaasti ammatillista toimintaa.
J.K. Paasikiven päiväkirjassaan esittämä ajatus siitä, että merkkimiehemme noudattivat 99-prosenttisesti Suomen virallista politiikkaa, on sekin totta. Monesti vain raja ylitettiin ja asetuttiin vieraan valtion propagandan puhetorviksi.

Näihin rajan ylityksiin liittyviä selvityksiä on toki jo meilläkin tehty. Suomen akateemisen ja kulttuurieliitin natsisuhteiden tutkimus on kuitenkin vasta alussa verrattuna vaikkapa Ruotsiin. Siellä on tutkittu yliopistolaitoksen natsisolutusta. Amerikkalaisestakin kampus-natsismista löytyy pioneeriteos.

Ruotsin musiikkielämästä Kolmannen valtakunnan puristuksessa on julkaistu useita antologioita, ja poliittisesti painottuneita säveltäjämonografioita on kirjoitettu.

 

Kirjallisuutta:
Britta Hiedanniemi: Kulttuuriin verhottua politiikkaa (1980)
Henrik Ekberg: Führers trogna följeslagare (1991)
Marjatta Hietala (toim.): Tutkijat ja sota (2006)
Michael Jonas: Kolmannen valtakunnan lähettiläs Wipert von Blücher ja Suomi (2010)
Markku Jokisipilä ja Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat (2013)
Birgitta E. Almgren: Drömmen om Norden (2005)
Myt och propaganda. Musiken i nazismens tjänst i Sverige och Tyskland http://www.levandehistoria.se/node/1558 (2007)
Henrik Rosengren: Judarnas Wagner (2007)
Petra Garberding: Musik och politik i skuggan av nazismen (2007)
Stephen H. Norwood: The Third Reich in the Ivory Tower (2009)

Osvald Hedenström Lehtikuva
Professori Eino Kaila
Professori Eino Kaila
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat