Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Downton Abbey -jaksoarvio: Liikuttavat jäähyväiset, annos siirappiakin

Tämä on arvio Downton Abbeyn päätöskauden viimeisestä jaksosta. Kirjoitus sisältää juonipaljastuksia. Kauden jokaisesta jaksosta julkaistaan arvio aina sarjan esityksen jälkeen keskiviikkoisin osoitteessa hs.fi/kulttuuri.

Kulttuuri
 
Carnival Films
Downton Abbeyn päätösjaksoonkin riitti vielä käänteitä.
Downton Abbeyn päätösjaksoonkin riitti vielä käänteitä. Kuva: Carnival Films

Downton Abbey on nyt sitten nähty. Elämme maailmassa, jossa televisiosta ei enää koskaan tule uutta DA-jaksoa. Se on ihan kauheaa (vaikka järki sanookin, että näin oli varmasti parasta).

Vähän kauheaa on myös tämä vihoviimeisen jakson arvioiminen. Toisaalta jakso oli niin suloista katsottavaa, että huomasin hymyileväni itsekseni. Toisaalta se oli hengästyttävä tapahtumien vyöry, jonka ylenpalttinen ”hyvän mielen tunnelma” alkoi jo mennä överiksi. Ja kaiken taustalla luumuili kyyneleitä nostattava haikeus sarjan lopullisesta päättymisestä.

Melkoinen kokonaisuus siis.

Ennätystä kyllä hipoo se onnenpotkujen määrä, jonka Julian Fellowes sai tungettua suursarjansa kahteenkymmeneen viimeiseen minuuttiin. Meille faneille olisivat varsin hyvin riittäneet Edithin ihanat häät, Batesien esikoisen syntymä, Thomasin paluu kartanoon ja lady Crawleyn voitto lordi Mertonin kammosukulaisista, mutta Fellowes ei tyytynyt tähän.

Hän lisäsi mukaan vielä Mertonin ihmeparantumisen, Maryn ja Henryn raskausuutisen,

Carnival Films
Lady Crawley (Penelope Wilton) ja lordi Merton (Douglas Reith) saivat Downton Abbeyn päätösjaksossa hyviä uutisia.
Lady Crawley (Penelope Wilton) ja lordi Merton (Douglas Reith) saivat Downton Abbeyn päätösjaksossa hyviä uutisia.

sovinnon koko Crawleyn perheen kesken sekä romanssin alkua ja merkitseviä katseita ihan jokaisen mahdollisen tulevan pariskunnan – Molesley ja Baxter, Daisy ja Andy, Tom ja päätoimittaja Edmunds, Patmore ja Mason – välille.

Eikä siinä mitään, oikein hyviä uutisia kaikki, mutta kyllä siinä alkoi jo siirappi pursua saumoista.

Sarjan finaali ei siis ollut ”englantilainen onnellinen loppu” sellaisena kuin Leskikreivitär sen jaksossa määritteli, vaan vaikutteita oli pikemminkin haettu Atlantin toiselta puolelta.

Sinnehän Felloweskin on Downton Abbeyn jälkeen omat toimensa suunnannut. Hänen tuleva amerikkalaissarjansa The Gilded Age kertoo varakkaiden tehtailija- ja sijoittajasukujen elämästä 1800-luvun lopun New Yorkissa. Huhut kertovat, että sarjassa vierailee tuttuja Downton Abbeystakin. Ehkä näemme jopa tarinan siitä, miten Robert-jaarli ja lady Cora aikoinaan tapasivat?

Downton Abbeyn finaalijakson upea kuningatar oli tietenkin Edith, joka hääpuvussaan ja i-ha-nas-sa tiarassaan oli kauniimpi kuin kukaan sarjassa koskaan ennen. Voi miten iloitsinkaan hänen onnestaan – se oli ansaittu, jos mikä.

Kun vihkikaavassa päästiin kohtaan ”jos joku tietää laillisen syyn, miksi tätä paria ei voida vihkiä, tulee hänen puhua nyt tai tästedes vaieta siitä iäksi”, kamera nousi kuvaamaan kirkkoväkeä ja kirkon ovea. Siinä olisi vielä ollut tilaisuus välikohtaukseen (Michael Gregsonin paluu haudasta?), mutta mitään ei onneksi tapahtunut. Edith ja Bertie saivat toisensa, ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Sen pituinen se.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat