Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Musiikkijumala” suomalaisten silmin: huiput Susanna Mälkistä Esa-Pekka Saloseen muistavat Pierre Boulezia, joka ”auttoi” ja ”pudotti kärryiltä”

90-vuotiaana kuollut Boulez oli aikamme tärkeimpiä säveltäjiä ja kapellimestareita – HS kysyi suomalaishuipuilta Magnus Lindbergistä professori Veli-Matti Puumalaan, mitä nykymusiikin jumalhahmo merkitsi

Kulttuuri
 
Sami Kero / HS
Susanna Mälkki ja Pierre Boulez Ircam-nykymusiikkikeskuksessa HS:n yhteishaastattelussa kesällä 2009.
Susanna Mälkki ja Pierre Boulez Ircam-nykymusiikkikeskuksessa HS:n yhteishaastattelussa kesällä 2009. Kuva: Sami Kero / HS

Kapellimestari Susanna Mälkki: ”Hän ei sietänyt henkistä laiskuutta”

Helsingin kaupunginorkesterin seuraava ylikapellimestari Susanna Mälkki tunnetaan myös yhteistyöstä 5. tammikuuta 90-vuotiaana kuolleen maailmankuulun säveltäjä-kapellimestarin Pierre Boulezin kanssa.

Boulezin johtama raati valitsi Mälkin pariisilaisen Ensemble intercontemporainin taiteelliseksi johtajaksi viime vuosikymmenellä. He jakoivat johtotehtävät esimerkiksi ensemblen vierailulla Helsingin juhlaviikoilla 2009.

”Boulez oli ollut hyvin sairaana jo pitkään, mutta silti uutinen hänen poismenostaan pysäytti”, Mälkki kertoo

”Tuntuu jotenkin lopulliselta. Yksi merkittävä säveltäjäsukupolvi ja jopa taiteellinen ideologia on nyt poissa.”

Mälkin mielestä Boulezin elämäntyön merkitystä ei vielä täysin ymmärretä.

”Oman sävellystyönsä lisäksi hän uudisti mielikuvan säveltäjän roolista yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän näki taiteen sosiaalisen ja poliittisen kontekstin, taisteli taidemusiikille tilaa ja tavallaan laajensi sen roolia sekä muistutti sen jatkuvasta uudelleenluomisesta. Siten hän auttoi kaikkia niitäkin, jotka häntä vastustivat ja kritisoivat.”

Mälkki piti Boulezia älyllisesti äärimmäisen vaativana.

”Hän ei sietänyt henkistä laiskuutta tai välinpitämättömyyttä lainkaan, ja oli aivan loppuun asti tärkeinä pitämiensä asioiden takana. Hän oli kuitenkin myös todella pragmaattinen ja näki asiat suurina kokonaisuuksina; periaatteellinen mutta samalla hyvin käytännöllinen ja inhimillinen, ja myös hyvin huumorintajuinen. Argumentit olivat aina niin selkeitä, että itsekorostusta ei tarvittu.”

Sama päti Bouleziin kapellimestarina.

”Hän halusi, että asiat ovat oikein, mutta ei korostanut itseään, vaan oli muusikoille läsnä. Toisaalta ne asiat, jotka hänelle eivät olleet tärkeitä, hän jätti täysin huomiotta, eikä hän myöskään säästänyt kritiikiltä niitä, joita hän ei arvostanut tai joiden kanssa hän oli eri mieltä.”

Boulezin tuki merkitsi Mälkille valtavasti.

”Minulle se toimi sisäisesti vahvistuksena, ulkopuolisille taas ehkä tiettynä takuuna, mikä ei ole vähän.”

Boulez on säveltäjänä arvostettu, mutta ei valtavan soitettu.

”Uskon vakaasti, että hänen musiikkinsa avautuu kuulijoille vielä. Se on moniulotteista ja vaativaakin, mutta äärimmäisen sofistikoitunutta ja siinä on valtavasti abstraktia kauneutta, ja nopeissa käänteissään ja iskevyydessään se ilmentää hänen persoonallisuuttaan täysin”, Mälkki arvioi.

”On hyvin ranskalaista kiteyttää emootio kristallinkirkkaaseen ja tarkkaan ilmaisuun, ja siinä mielessä hän on myös suora perinteen jatkaja suurille ranskalaisille säveltäjille, Debussylle ja Ravelille. Sentimentaalisuus on siitä kaukana, mutta ilmaisu on äärimmäisen herkkävaistoista ja vahvaa.”

Juhani Niiranen HS
Esa-Pekka Salonen myöntää, että Boulez sai hänet ”hikoilemaan” ja ”pudotti kärryiltä”
Esa-Pekka Salonen myöntää, että Boulez sai hänet ”hikoilemaan” ja ”pudotti kärryiltä”

Säveltäjä-kapellimestari Esa-Pekka Salonen: ”putoan useimmiten kärryiltä”

Esa-Pekka Salonen kertoo olevansa järkyttynyt ja surullinen Pierre Boulezin kuolemasta, vaikka sitä osattiinkin odottaa.

”Ymmärsin että oli turvallista niin kauan kun edelläni oli vielä vanhemman sukupolven raskaansarjalainen. Nyt tuntuu erilaiselta katsoa peiliin.”

Kompleksisen modernismin eräänlaisena paavina Boulez oli Saloselle läheinen varsinkin säveltämisen opiskeluvaiheessa.

”Boulezilla vaikutti olevan Metodi, jota seuraamalla saattoi säveltää kunnollista ja hyväksyttävää nykymusaa. Myöhemmin ymmärsin että Boulez pyrki irtautumaan metodistaan, mutta vielä esimerkiksi Le Marteaussa [Le Marteau sans maître] sävelkorkeudet on organisoitu monimutkaisen matemaattisen mallin mukaan, ei siis vapaasti.”

Salonen tutustui Bouleziin jo 1980-luvun alkupuolella läpimurtonsa aikoihin ja sai paljon rohkaisua sekä esiintymistilaisuuksia. Boulezin Pariisiin perustamassa Ircam-nykymusiikkikeskuksessa touhutessaan Salonen huomasi Boulezin olevan kuin Aurinkokuningas. Hänellä oli valtavasti valtaa.

”Pidin hänestä kovasti ihmisenä. Hän oli lämmin, huomaavainen, vaatimaton ja hyvin hauska, kun sille päälle sattui. Näin tosin toisenkin puolen muutaman kerran. Minulle hän oli aina kannustava ja ystävällinen ja lähetti jopa onnentoivotuksia ensi-iltapäivinä.”

Boulezin vaikutus oli niin suuri, että Salonen hätkähti tajutessaan yrittäneensä siirtää tämän estetiikkaa myös Los Angelesin filharmonikkoihin. Avainkokemus tapahtui Santa Monican bulevardilla 1990-luvun alkupuolella: miksi hänen pitäisi Kaliforniassa ajatella, mistä Boulez pitäisi!

Salonen vapautui, mutta hän on kertonut vitsikkäästi ”hikoilleensa peloissaan” vielä 2011, kun Boulez kuunteli hänen vieressään lapsikuoron esitystä Salosen teoksesta Dona nobis pacem.

”Se oli sievää”, Boulez virnuili. Salonen myönsi tunteneensa itsensä kuin teiniksi jälleen.

Boulezin oma musiikki ei ole Saloselle tällä hetkellä kovin läheistä.

”Minun on vaikea hahmottaa muotoa ja narratiivia useimmissa hänen teoksissaan, eli suomeksi sanottuna putoan useimmiten kärryiltä. Ihailen kuitenkin joitakin aspekteja hänen uudemmissa sävellyksissään, erityisesti joitakin upeita tekstuuriratkaisuja ja pinnan kimmeltävää kauneutta.”

Mutta kapellimestarina Boulez nauttii Salosen suurta kunnioitusta.

”Materiaalin perusteellinen hallinta harmonia mukaan lukien, huolellinen balansointi, tarkka intonaatio, oman persoonan häivyttäminen – ne ovat kultaisia hyveitä.”

Juhani Niiranen HS
Magnus Lindberg arvostaa Boulezia, mutta ihmettelee tämän julmuutta vastustajia kohtaan.
Magnus Lindberg arvostaa Boulezia, mutta ihmettelee tämän julmuutta vastustajia kohtaan.

Magnus Lindberg: ”on kuin Bachin tai Wagnerin aika olisi päättynyt”

Lontoon filharmonikkojen ja Ranskan radion filharmonikkojen nimikkosäveltäjä Magnus Lindberg katsoo suuren aikakauden loppuneen Pierre Boulezin kuolemaan.

”Isossa katsannossa Boulezin aikakauden loppu on yhtä iso menetys kuin Bachin tai Wagnerin ajan menetys.”

Boulez ja säveltäjäkollegat aloittivat uuden ajan modernismissa kokoontuessaan toisen maailmansodan jälkeen Darmstadtin raunioille kesäkursseille pohtimaan musiikin tulevaisuutta.

”Hän oli viimeisenä elossa tästä Karlheinz Stockhausenin, Luciano Berion, Luigi Nonon ja jopa John Cagen jengistä. Nostan hattua säveltäjälle, joka piti kiinni estetiikastaan hyvässä ja pahassa.”

Lindbergin mukaan pahaa oli epäilemättä se, että kompleksisen Boulezin johdolla nykymusiikki vieraantui suuresta yleisöstä.

”Ihan täysin sitä kuilua ei vieläkään ole kurottu umpeen. Mutta vaikka he tekivät ankaraa musiikkia, silti parhaat teokset ovat eloisia ja kommunikoivia.”

Lindberg näkee Boulezissa myös tutkijatyypin, jolla oli ”fyysikon suhde musiikkiin”.

”Siinä yritetään ymmärtää materian syvintä olemusta. Kaikki kombinaatiot, kaikki mahdollisuudet piti käydä läpi ja siksi hän täydensi nuoruudenteoksiaan vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Samalla hän tuli vieroksuneeksi kliimaksista ajattelutapaa.”

Koska Boulez oli valtavan vaikutusvaltainen myös organisaattorina, taidelaitosten johtajana ja maailmankuuluna kapellimestarina, Lindbergin rakkaat ranskalaiskollegat pelkäsivät Boulezia.

”He ajattelivat, että jos partituuriin laittaa kolmisoinnun, Pierre hylkää saman tien!”

Lindberg työskenteli Boulezin perustamassa IRCAM-nykymusiikkikeskuksessa vuosina 1986–1996 ja näki Boulezia viikottain.

”Hän halusi tavata kaikki säveltäjät aina maanantaisin ja oli meille ulkomaisille hyvin kannustava ja jopa lapsellisen innostunut. Me ulkomaalaiset emme häntä pelänneet, mutta koimme kyllä tapauksia, joissa Boulez kääntyi entisiä suosikkejaan vastaan. Näin kävi esimerkiksi minulle niin tärkeän Vinko Globokarin suhteen, mistä Vinko suuttui aivan aiheellisesti.”

Lindberg myöntää yhä ajattelevansa säveltäessään, ”mitä Pierre tästä pitäisi”.

”Se tulee mieleen mukavalla tavalla myös silloin, kun teen aivan toisenlaisia harmonisia ratkaisuja. Boulezin vaikutuksesta ajateltiin myös negaatioiden kautta: että ei saa tehdä niin ja näin ja noin. Se toi tietysti meihin myös kapinaa.”

Samalla hän muistuttaa, että Boulez oli aina vapaampi kuin opetuslapsensa. Vaikka sanoikin, että ”menneiden musiikkityylien integroiminen nykyisyyteen on kömpelöä dialektiikkaa”.

”Siinä hän oli väärässä”, Lindberg sanoo yksiselitteisesti. ”Johtihan hän myös esimerkiksi Anton Bruckneria siltana Richard Wagnerin ja 1900-luvun välillä ja kertoi meille kerran tutkineensa Jean Sibeliuksen neljättä sinfoniaa uusin silmin. Oli viittä vailla, että hän ei johtanut teosta silloin.”

Lindbergin mielestä on esikuvallista, että Boulez esitti nuorena pianistina kaikkein vaikeimpiakin teoksiaan itse ja oli suurenmoinen esittävä muusikko kapellimestarina.

”Itselleni tärkein teos on Pli selon pli, jota hän ehkä turhaan myöhemmin laajensi. Myös kamarimusiikki, pianomusiikki, Sur incises, Rituel ja eräät muut teokset jäävät elämään. Esimerkiksi Réponsin tapa levittää musiikki tilaan oli ratkaiseva heräte oman Kraftini sävellystyössä.”

Sirpa Räihä HS
Veli-Matti Puumala on nykyisin Sibelius-Akatemian professori
Veli-Matti Puumala on nykyisin Sibelius-Akatemian professori
Professori Veli-Matti Puumala: ”Boulez oli ohittamaton”

Vuonna 1994 HS oli tekemässä Boulez-haastattelua Berliinissä ja kysyi sitä ennen nuorelta säveltäjältä Veli-Matti Puumalalta, mitä hän toivoisi Boulezilta kysyttävän.

”Mitä voi kysyä Jumalalta”, Puumala ihmetteli – ja toivoi sitten kysymystä Boulezin estetiikan muuttumisesta. Nyt Puumala vastaa kysymykseen Boulezin merkityksestä paitsi säveltäjänä, myös Sibelius-Akatemian sävellyksen professorina.

”Minulle Boulez oli yksi suurista ja ohittamattomista”, Puumala myöntää.

”Opiskeluaikojen alkupuolella vaikutuksen tekivät tiheästi rakennetut 1940–50 -luvun teokset kuten pianosonaatit, varsinkin ensimmäinen ja Le Marteau sans maître.”

Hieman myöhemmin Puumala löysi Éclatin ”helisevän kellomaailman”.

”Erityisesti Éclat / Multiplesin ajan kulumista uhmaava ja upeasti kaartuileva unisonomelodiikka yhdistyneenä tarkoin valittuihin harmonioihin ja väreihin kosketti ja uskoakseni sillä on ollut suoraa vaikutusta musiikilliseen kieleeni. Myös Boulezin ja hänen edustamansa estetiikan tapa valita soitinkombinaatiot yksilöllisesti on tuntunut aina tärkeältä ja läheiseltä.”

Orkesterimusiikista Rituel on Puumalalle yksi tärkeimmistä teoksista, osin myös Pli selon pli ja Répons.

”Ja muistan vieläkin miten voimakkaan vaikutuksen myöhemmän kauden teoksista teki Susanna Mälkin Temppeliaukion kirkossa johtama Sur Incises. Mikä suvereeni laajojen kokonaisuuksien hallinta ja täysin vapaana yksivakaasta narratiivisesta dramaturgiasta.”

Boulez vaikutti Puumalaan syvästi myös kapellimestarina.

”Muistan edelleen sen liikutuksen kun olin vihdoin saanut kuullakseni Alban Bergin Lulun kokonaisuudessaan, sen hetken, kun kolmannen näytöksen viimeiset tahdit olivat vaimenneet. Oma oopperakipinäni oli lähtenyt kytemään.”

Professori Puumala ei usko, että Boulezilla on nykyopiskelijoiden moninaisessa maailmassa samaa vaikutusta kuin hänen ikäpolvelleen.

”Meillä 1980-luvun kasvateille hän oli vielä erittäin aktiivinen, ajassa vaikuttava tekijä. Nyt hän on nykymusiikin klassikko, jota yksi pitää yhtenä tärkeimmistä viime vuosituhannen säveltäjä-kapellimestareista, jollekin toiselle hän edustaa puolestaan vierasta säveltäjäneetosta.”

Vaikka Boulez jakaa mielipiteitä, hän edustaa Puumalalle säveltäjäkuvaa, johon ollaan jälleen siirtymässä.

”Pitää tehdä monenlaisia asioita: säveltää, johtaa orkesteria ja/tai taidelaitoksia, kirjoittaa, vaikuttaa yhteiskunnassa. Myös teknologian hyödyntämisessä hän oli visionääri ja edelläkävijä. Koko tämä monipuolisuus on täysin ajankohtaista tänäkin päivänä.”

Juhani Niiranen HS
Osmo Tapio Räihälä on myös kritisoinut Boulezin sävellyksiä.
Osmo Tapio Räihälä on myös kritisoinut Boulezin sävellyksiä.
Osmo Tapio Räihälä: ”sävellykset Boulezin heikoin osa-alue”

Osmo Tapio Räihälä on säveltäjä ja Yleisradion tuottaja, joka on joskus arvostellut Boulezia kipakastikin. Nyt hän kommentoi edesmennyttä jättihahmoa maltillisen arvostavasti.

”Boulez lienee ollut musiikin historian suurin yksittäinen organisaattori, hän sai suhteillaan aikaan paljon vankkoja rakenteita etenkin Ranskaan, vaikka lähtikin itse sieltä nuorempana ’maanpakoon’. Tietysti hän oli myös merkittävä kapellimestari, huippuluokan muusikko”, Räihälä myöntää.

”Saavutukset organisoijana ja kipakka poleemisuus astuvat kuitenkin hänen oman musiikkinsa päälle, ja pelkään, että se on hänen heikoin osa-alueensa. Tämä on tietysti makuasia, mutta vaikka pidän kovasti yksittäisistä teoksista, kuten Réponsista, hänen tuotantonsa ei kokonaisuutena ole lähelläkään esimerkiksi György Ligetin tai Henri Dutilleux'n mestarillisuutta.”

Räihälän mielestä Boulezin virhepäätelmä taisi olla usko ”jonkinlaiseen modernistiseen maaliin, jota kohti kaikkien säveltäjien tulisi hyökätä”.

”Mutta eihän taide kehity sillä tavalla. Siten syntyy vain muoti-ilmiöitä, kuten dodekafonia ja sarjallisuus, tai tämä nykyinen hälymusiikki. Niistä tulee väistämättä nopeasti vanhanaikaisia, ja säveltäjänä Boulezin parasta ennen -päiväys menikin ohi hyvän aikaa sitten.”

Leif Rosas
Säveltäjä Juhani Nuorvala suhtautuu Bouleziin myös kriittisesti.
Säveltäjä Juhani Nuorvala suhtautuu Bouleziin myös kriittisesti.
Juhani Nuorvala: ”hän halveksi kaikkea sitä musiikkia, mitä eniten rakastan”

Säveltäjä Juhani Nuorvala innostui varhain myös Boulezille osin vastakkaisesta amerikkalaisesta minimalismista Philip Glassin ja Steve Reichin tapaan. Hänen asenteensa on arvostava, mutta myös kriittinen.

”Boulez oli häikäisevä musiikillinen yleisnero, jonka korvan tarkkuus ja repertuaarin analyyttinen tuntemus olivat huikeat. Joitakin hänen yksittäisiä, jäähileisinä hehkuvia sävellyksiään olen aikoinani kuunnellut paljonkin, ja Pariisissa opiskellessani oli elämys konsertissa kokea se intensiivinen täsmällisyys, jolla hän johti Le marteau sans maître’n tai monet 1900-luvun klassikot.”

Myös Nuorvala huomasi Boulezin valikoivan maun.

”Nuo Boulezin valitsemat klassikot – ’Kuunnelkaa omaa vuosisataanne!’ määräsi Boulezin konserttisarjan otsikko – edustivat yksinomaan Arnold Schönbergistä lähtenyttä Neue Musik -linjaa.”

Nuorvala arvioi, että Boulez piti epäkiinnostavana tai avoimesti halveksi ”kaikkea sitä musiikkia, mitä eniten rakastan”.

”Vaikka tiedänkin että hän henkilötasolla oli mitä charmantein ihminen, hän uskoakseni käytti avointa tai välillistä valtaa, ja hänen näkemyksillään oli suuri vaikutus siihen, minkälainen nykymusiikin maisema on Euroopassa ollut.”

Nuorvalakin muistuttaa kuinka vaikeaa saattoi olla niillä ranskalaissäveltäjillä, jotka eivät olleet Boulezin perustaman IRCAM-keskuksen piirissä.

Vastakkainasettelu oli kiivasta. Nuorvala siteeraa säveltäjä Ned Roremia, joka kirjoitti 1950-luvun Pariisin-päiväkirjoissaan: ”Boulez sanoo, että jokainen säveltäjä, joka ei ole sisimmässään tuntenut dodekafonian olevan välttämätön, on TARPEETON. Muutetaan se muotoon ’on tuntenut’, niin olen samaa mieltä!”

”Tuo aikakausi on nyt mennyt”, Nuorvala arvioi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat