Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Salassa tehty Talvivaara-elokuva kertoo suomalaisesta korruptiosta – HS seurasi elokuvan syntyä

Helsingin Sanomat seurasi, kuinka Talvivaaran kaivoksesta kertovaa Jättiläinen-elokuvaa tehtiin vuosia julkisuudelta piilossa.

Kulttuuri
 
Veli-Pekka Lehtonen Rio Gandara
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/394564b7878610dbeb48a2212d03a29c81f01359-2377062-Talvivaara_elokuva_RGandara_20150507_09.jpg
HS seurasi elokuvan tekoa Talvivaarassa
Tammikuun lopulla tulee ensi-iltaan poikkeuksellinen suomalaiselokuva, jota on tehty vuosia julkisuudelta piilossa. Elokuva kertoo Talvivaaran kaivoksen alkuvuosista ja sitä kuvattiin myös itse kaivoksen alueella. Elokuva on tekijöiden mukaan poliittinen trilleri. HS seurasi kuvauksia kaivoksella.
Fakta

Epäonnen kaivos

 2004: Pekka Perä ostaa kaivosoikeudet Sotkamosta kahdella eurolla.

 2007: Listautuu Lontoon pörssiin.

 2009: Ensimmäinen nikkelilasti toimitetaan.

 2011: Osakekurssi huipussaan, markkina-arvo 1,8 miljardia euroa.

 2012: Kipsisakka-altaassa iso vuoto.

 2013: Osakeanti, valtio omistaa jo 17 prosenttia.

 2014: Hakeutuu konkurssiin, osakkeista arvottomia.

 2015: Konkurssipesä päätyy valtiolle. Johdolle syytteet ympäristörikoksista.

Talvivaara/Karkkila/Helsinki

Minibussi kuljettaa näyttelijäryhmää kuraisella ja kuoppaisella tiellä. On iltapäivä toukokuussa 2015. Ollaan Suomen metsämailla Kainuussa, Talvivaarassa kuvaamassa poikkeuksellista elokuvaa.

Minibussin etupenkillä istuu näyttelijä Eero Saarinen. Näyttelijä Joonas Saartamo harjoittelee vuorosanoja keskipenkillä, hänen vieressään istuvat näyttelijät Jani Volanen ja Tatu Siivonen. Näyttelijöiden autoa ajaa linjatuottaja Heidi Laitinen.

Minibussin ikkunasta aukeaa Euroopan suurimpana pidetty nikkelikaivos. Näyn lohduttomuus heijastuu sisälle bussiin. Joonas Saartamo keskeyttää vuorosanojen harjoittelun, kun autossa alkaa jännittynyt vitsailu, musta huumori.

”Saisiko rannekkeen kaikkiin laitteisiin”, Saartamo tokaisee.

Ikkunasta näkyy kaivoksen rakennuksia, valtavia louhoksia ja altaita, kuin harmaita järviä. Näyttelijät näkevät kaivosalueen ensimmäistä kertaa. Kahden Keravan kokoinen maa-alue tuntuu heistä omituiselta huvipuistolta.

Rio Gandara
Kaivosyhtiö päästi elokuvantekijät kuvaamaan kaivosalueelle. Pekka Perän roolin näyttelee Jani Volanen.
Kaivosyhtiö päästi elokuvantekijät kuvaamaan kaivosalueelle. Pekka Perän roolin näyttelee Jani Volanen.

”Altaissa taitaa olla erilaisia lämpötiloja, erilaisia hoitoja. Kuoriva hoito”, Volanen jatkaa.

”Ja Keskisen Vesa on tuonut lavalle Metallican”, Saarinen sanoo etupenkiltä.

”Kalaa saa altaasta myös. Miljoonapilkki”, Siivonen sanoo.

Minibussi keikkuu. Näyttelijöiden minibussi on osa kolonnaa, johon kuuluvat puolenkymmentä muuta elokuvantekijöiden autoa, muun muassa maskibussi, ääniauto, valoauto ja kamera-auto. Tunnelma on jännittynyt, eikä vähiten siksi, että kaivoksen alueella on tiukat turvatoimet. Näyttelijöilläkin on jalassaan turvakengät, päässään kypärät ja suojalasit ja mukanaan hälyttimet kaasuvuotojen varalta.

Elokuvan kuvaukset ovat valmiita alkamaan.

Tammikuussa 2016 tämä Talvivaaran kaivoksesta kertova elokuva on valmis. Sitä on valmisteltu julkisuudelta piilossa monta vuotta. Helsingin Sanomat pääsi yksinoikeudella seuraamaan elokuvan tekoa kuvauksissa ja leikkausvaiheessa. Elokuva on elokuvantekijöiden näkemys siitä, miten Talvivaaran kiistelty hanke saatettiin Kainuuseen perustaa ja miten ympäristöongelmat pääsivät tapahtumaan.

Elokuva on nimeltään Jättiläinen. Elokuvateattereihin se on tulossa 22. tammikuuta.

Elokuvan päähenkilö esimerkiksi on keksitty. Hän on nuori virkamies Jussi, joka myöntää aluehallinnossa Talvivaaralle ympäristöluvan, mutta alkaa myöhemmin epäillä lupamenettelyn oikeellisuutta, kaivoksen toimien puhtoisuutta ja hyvä veli -järjestelmää. Keksityn virkamiehen rinnalla esiintyvät monet Talvivaaran kaivokseen liittyvät henkilöt omilla nimillään, muun muassa ympäristöministerinä aiemmin toiminut Ville Niinistö (vihr), kaivosyhtiön johtaja Pekka Perä, kauppa- ja teollisuusministerinä toiminut Mauri Pekkarinen (kesk) ja muita.

Ohjaajana on Aleksi Salmenperä, jonka aiempia töitä ovat muun muassa komediaelokuva Häiriötekijä sekä draama Miehen työ kymmenen vuoden takaa.

Elokuvan idea on käsikirjoittaja Pekko Pesosen. Hän on Suomen käytetyimpiä ja arvostetuimpia alan ammattilaisia.

Pesonen ottaa vastaan työhuoneellaan Helsingin Kalasatamassa. Pöydällä on tietokone, hyllyssä leffakirjoja ja käsikirjoitusnippuja, ja seinällä julisteita Pesosen elokuvista, muun muassa Napapiirin sankareista.

Pesonen viihtyy työhuoneellaan ilmeisen paljon, sillä hänellä on jalassaan punaiset Reino-tohvelit. Pesonen ryhtyy purkamaan elokuvan syntyhistoriaa.

”Sanoin tuottaja Aleksi Bardylle, että tämä aihe on kiinnostava”, Pesonen kertoo.

Oli loppuvuosi 2012, ja uutisissa isona aiheena Talvivaaran sakka-altaiden vuodot. Samaan aikaan Pesonen oli käsikirjoittajana etsimässä uutta aihetta: Napapiirin sankarit oli juuri valmistunut, ja nyt hän halusi tehdä vaihteeksi elokuvaa aiheesta, josta on paljon valmista materiaalia. Yleensä käsikirjoittajan pitää keksiä kaikki itse.

Pesonen kokosi ympärilleen työryhmän, joka ryhtyi selvittämään taustatietoja. Työryhmään kuuluivat tutkivat toimittajat Hanna Nikkanen ja Juha Kauppinen sekä käsikirjoitusopiskelija Anna Brotkin.

”Aluksi yritin ymmärtää, miten case oli mennyt”, Pesonen sanoo.

Hän luki lehtiartikkeleita ja kirjoja, selvitti taustatietoja. Hän tapasi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työntekijöitä, Talvivaara-aktivisteja sekä muiden muassa kaivosjohtaja Pekka Perän ja vihreiden ympäristöministerin Ville Niinistön.

Varhaisessa vaiheessa elokuvantekijät päättivät pitää hankkeen salassa.

”Aluksi ajattelimme, että julkisuus olisi hankaloittanut taustatutkimuksen tekoa. Myöhemmin salailu muuttui julkisuusstrategiaksi”, Pesonen sanoo.

Esimerkiksi elokuvasäätiön julkistamissa tukipäätöksissä elokuvasta puhuttiin ”Kaivoksena” eikä Talvivaarana. Vasta nyt ensi-illan lähestyessä Talvivaarasta puhutaan avoimesti.

Palataan takaisin Talvivaaran kaivokselle, Kuusilammen avolouhokselle ja toukokuuhun 2015. Kaivosalueella pihisee ja suhisee. Äänet katkeavat välillä kolinaan ja piippauksiin. Kaivoksen pääportilla nököttää entinen kirjastoauto, joka on muutettu elokuvantekijöiden maskibussiksi. Kuvauspäivä on alkamassa.

Rio Gandara / HS
Mari Vaalasranta maskeeraa näyttelijä Jani Volasesta Pekka Perää. Ohjaaja Salmenperä (vas.) ja kuvaaja Tuomo Hutri tarkistavat lopputulosta peilistä.
Mari Vaalasranta maskeeraa näyttelijä Jani Volasesta Pekka Perää. Ohjaaja Salmenperä (vas.) ja kuvaaja Tuomo Hutri tarkistavat lopputulosta peilistä.

Maskibussi on yksi niistä paikoista, jossa elokuvan taika syntyy. Täällä näyttelijät puvustetaan ja meikataan, alkaa muutos elokuvan henkilöiksi. Peilipöytä bussin keskiosassa on maskeeraussuunnittelija Mari Vaalasrannan valtakuntaa. ”Ei saa liikkua”, Vaalasranta komentaa.

”Bussi on kuin trampoliini, jos liikutaan.”

Bussiin laskeutuu hiljaisuus.

Vaalasranta on tekemässä pikkutarkkaa työtä: näyttelijä Jani Volanen istuu peilin edessä silmät kiinni. Volaselle tehdään kasvomaskia, hänestä meikataan itseään vanhempaa miestä. Hän esittää elokuvassa Pekka Perää, kaivosjohtajaa, johon hanke elokuvassakin henkilöityy.

Vaalasranta ei tarkkaan paljasta, mitä on tekemässä, mutta näyttelijän silmänseudulle luodaan ainakin ryppyjä ja tummia silmäalusia.

”Yritän luoda illuusiota, jota ohjaaja – eikä myöhemmin katsojakaan – näkisi”, Vaalasranta sanoo.

Pian Volasen hahmo, elokuvan Pekka Perä, on valmis kuvauksiin. Silmämaskin lisäksi Volasen muuttumista Peräksi tukevat tukan leikkuu ja puvustus. Näyttelijä on myös nostanut tarkoituksella painoaan.

Rio Gandara / HS
Elokuvantekijät neuvonpidossa Talvivaaran avolouhoksella, vasemmalta näyttelijä Tatu Siivonen, näyttelijä Joonas Saartamo, näyttelijä Eero Saarinen, ohjaaja Aleksi Salmenperä ja näyttelijä Jani Volanen.
Elokuvantekijät neuvonpidossa Talvivaaran avolouhoksella, vasemmalta näyttelijä Tatu Siivonen, näyttelijä Joonas Saartamo, näyttelijä Eero Saarinen, ohjaaja Aleksi Salmenperä ja näyttelijä Jani Volanen.

”Voinko käydä röökillä”, kysyy Volanen ja astuu ulos bussista. Maskeeraajan tuoliin istuu seuraava näyttelijä.

Talvivaarasta on vaikea kuvitella isoa elokuvaa ilman Pekka Perää. Volasen esittämä hahmo on kiinni todellisuudessa, sillä käsikirjoittaja Pesonen ja kaivospomo kohtasivat helsinkiläisessä ravintolassa lounaalla kesällä 2013. Tapaaminen oli keskeinen osa käsikirjoittajan taustatyötä.

”Ruoka oli hyvää ja viini kallista”, Pesonen muistelee työhuoneellaan. Pesosen mukaan Perä vaikutti lounaalla itsevarmalta ja sanavalmiilta, jutunkertojalta, joka vielä siinä vaiheessa oli toiveikas. Kaivosyhtiön jyrkkenevästä alamäestä ja tulevasta konkurssista ei silloin vielä tiedetty.

”Kova paine näkyi kyllä. Pekka on tyyliltään sellainen, että hän puhuu rouheasti. Jos häntä kuuntelee valmistautumattomana, edessä on mind-fuck”, Pesonen arvioi ja kertoo esimerkin Perän puhetavasta.

Perä puhui Talvivaarasta prosessina, jossa paikalliset bakteerit tekevät malmin hajotustyön.

”Todellisuudessa avolouhokseen kaadetaan rikkiä, ja kalkkia sitä neutraloimaan”, Pesonen sanoo.

Pesonen sanoo yrittäneensä elokuvassa vilpittömästi ymmärtää Perää ja tämän motiiveja.

”Lähes kaikki Perän repliikit elokuvan poliisikuulusteluissa ovat suoraan lounaskeskustelustamme. Lounaalla vahvistui ajatus, että keskeinen motivaattori ei ollut raha”, Pesonen sanoo.

”Vaan kunnia – ja näyttämisen halu.”

Käsikirjoittaja olisi halunnut tavata kaivosjohtajan toistamiseen. Luvattua toista kohtaamista ei koskaan tullut, sillä kaivoksen asiat pahenivat nopeasti.

Kohta klaffi paukkuu. Ohjaaja Aleksi Salmenperä johtaa joukkojaan. Tuolla seisovat valomiehet, ja tuolla kuvaussihteeri Malla Hukkanen tarkkailee monitoria. Paikalla on myös isäntänä Olli-Pekka Nissinen, kaivosyhtiön viestintäjohtaja.

Kaivos auttaa elokuvantekijöitä elokuvanteossa. Tekijät tarkistavat ja trimmaavat teostaan useassa työvaiheessa. Repliikkejä esimerkiksi viilataan usein siihen saakka, kunnes kamera käy.

Pian kuvataan kohtausta, jossa virkamiehet keskustelevat kaivoksen päästörajoista. Kamera on pian käynnistymässä, ja elokuvaohjaaja varmistaa viestintäpäälliköltä päästövesien happamuuden eli pH-arvojen lukuja.

”Missä rajoissa lähtevän veden pH pitää olla?” ohjaaja Salmenperä kysyy. Nissinen soittaa puhelun ja tarkistaa.

”Kuuden ja kymmenen välillä”, Nissinen sanoo. Näyttelijän repliikki on siis oikein.

Viestintäjohtaja Nissinen on yksi Talvivaaran kaivokseen liittyvistä henkilöistä, jotka esiintyvät elokuvassa omalla nimellään. Häntä esittää kuitenkin ammattilainen, kokenut näyttelijä Tatu Siivonen. Kuusilammen avolouhoksen reunalla viestintäjohtaja ja näyttelijä kohtaavat. He näyttävät aivan kaksosilta yhdenmukaisessa vaatetuksessaan.

”Sultahan puuttuu perhana työturvallisuuskortti. Pitäisikö lainata?” viestintäjohtaja Nissinen sanoo ja sujauttaa muovikortin näyttelijän haalarin rintataskuun. Näyttelijän puvustus on nyt mahdollisimman aito.

Rio Gandara / HS
Kaivosyhtiön viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissistä (vas.) esittää elokuvassa näyttelijä Tatu Siivonen.
Kaivosyhtiön viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissistä (vas.) esittää elokuvassa näyttelijä Tatu Siivonen.

Siivonen on kokenut näyttelijä, joka kertoo ajatelleensa, että hän sai tämän elokuvaroolin osaamisensa perusteella. Nissisen kuvan netistä haettuaan hän oli tullut toisiin ajatuksiin.

”Googletin, ja just joo!” Siivonen sanoo ja naureskelee. Yhdennäköisyys on niin ilmeinen.

Yhdennäköisyys huvittaa myös viestintäjohtajaa. ”Onpa hauskaa”, Nissinen sanoo.

”Tämä olisi hyvä Nyt-liitteen Kahteen marjaan.”

Alun perin käsikirjoittaja Pesonen oli tekemässä Talvivaarasta aivan toisenlaista elokuvaa. Hän oli kirjoittamassa tiukkaa satiiria Eduskunta-näytelmien ja dokumenttiteatterin hengessä. Aihe oli sama, suomalainen korruptio. Kaikkien henkilöiden piti olla tosielämästä, mitään ei pitänyt keksiä, Pesonen ajatteli.

”Siihen ei materiaali eivätkä taidot riittäneet”, Pesonen sanoo työhuoneellaan.

Pesonen ajatteli, että elokuva voisi alkaa Pekka Perän saunalta, jossa vieraana on Mauri Pekkarinen. Se idea ei ottanut tulta. Yhdessä vaiheessa Pesonen keksi, että elokuvan kertoja olisi kala, joka tukehtuu lopussa kaivoksen päästöihin. Kesällä 2013 tuotantoyhtiö Helsinki-filmissä usko alkoi hiipua, Pesonen kertoo.

”Yhdessä vaiheessa tuottaja Aleksi Bardy sanoi, että voin tarjota käsikirjoitusta toiseen tuotantoyhtiöön.”

Niin Pesonen kertoo tehneensäkin. Lopulta hanke nytkähti eteenpäin Helsinki-filmillä kun Pesonen luopui absurdista satiirista. Hän keksi tarinaan lisää henkilöitä ja tapahtumia. Keksitystä Jussista tuli päähenkilö.

”Todellisuus ei taipunut komediaksi eikä satiiriksi.”

”Tuli poliittinen trilleri.”

Pesonen sanoo miettineensä käsikirjoitusta tehdessään kahta tuoretta tv-sarjaa, House of Cardsia ja Vallan linnaketta. ”Ajattelin että minulla on sama kohderyhmä. Yritin saada samaa draamallista jännitettä kuin House of Cardsissa.”

Kun käsikirjoitus oli valmis, Helsinki-filmistä pyydettiin ohjaajaksi Aleksi Salmenperä. Kaivoselokuvan ensimmäisissä käsikirjoitustukihakemuksissa lukee myös toisen ohjaajan nimi: Dome Karukosken. Lopullisessa elokuvassa Karukoski on mukana executive producer -tittelillä.

Jättiläisen rahoitus varmistui samoihin aikoihin kun Talvivaara-yhtiönä hakeutui konkurssiin vuoden 2014 lopulla.

”Rahoittajat tunnistivat ajankohtaisen aiheen”, sanoo elokuvan toinen tuottaja Annika Sucksdorff. Hieman yli miljoonan euron budjetilla tehdyn elokuvan ovat rahoittaneet Suomen elokuvasäätiö, levitysyhtiö Nordisk Film, tv-esitysoikeudet ostanut Yle sekä Pohjoismainen elokuva- ja tv-rahasto.

Jättiläisen päähenkilö on Pohjois-Suomen aluehallintoviraston virkamies Jussi, joka myöntää kaivokselle ympäristöluvan. Jussi on klassinen elokuvasankari, joka käy kapinaan.

”Jussi on oikeudenmukainen. Hän ei pysty pelaamaan omaan pussiin”, sanoo Jussia elokuvassa esittävä Joonas Saartamo.

”Kuinka moni arkielämässä jaksaisi kääntää venettä kuin Jussi? Elokuvan fiktiiviseen hahmoon voi lisätä batmania.”

Näyttelijä arvelee, että vierailu Talvivaaran kaivoksella ei paikalliselle ole yhtä brutaali kokemus kuin hänelle itselleen.

”Kaivosalue oli kuin erämaa avaruudessa, elokuvantekoon hyvä, siellä on oudot energiat.”

Yksi elokuvan keskeisistä työvaiheista on leikkaus, jossa kuvat yhdistyvät ja tarina alkaa saada lopullista muotoaan.

Keskikesällä Jättiläisen leikkaaja Samu Heikkilä ahertaa työhuoneellaan Karkkilassa. Hän siirtää kuvia tietokoneella järjestyksestä toiseen, lyhentää ja karsii. Apuna on ohjaaja Salmenperä ja tukena seinätaulu, jossa kohtaukset ovat järjestyksessä post-it-lapuilla.

”Tästä pitää vielä tiivistää”, leikkaaja Heikkilä sanoo ja osoittaa valkokankaalle.

”Elokuvassa on informaatiota valtavasti. Sitä pelättiin jo käsikirjoitusvaiheessa”, ohjaaja Salmenperä sanoo ja esittelee vielä keskeneräistä työtä.

Leikkausvaiheessa elokuvalla ei usein ole lopullista nimeä, ei tälläkään kertaa. Nimiehdotuksia on useita: tekijöiden kesken elokuva on kulkenut Talvivaarana, virallisissa papereissa nimenä on ollut Kaivos. Ne eivät kelpaa, ne viittaavat liikaa dokumenttiin. Muita vaihtoehtoja ovat ”Maan tapa” ja ”Kultakaivos”. Yksi ideoista on ”Goljat”, josta nimi lopulta jalostuu.

Jättiläinen.

Käsikirjoittaja Pesonen on innoissaan. Ensi-iltaan on muutama viikko ja se mitä Pesonen on kirjoittanut, on muuttunut kuviksi, ääniksi, elokuvaksi monikymmenpäisen työryhmän yhteistyönä. Yksi Pesosen ylpeydenaiheista on elokuvan ensimmäinen kuva. Sen Pesonen on kirjoittanut jo aivan ensimmäisiin käsikirjoitusversioihin.

Kun elokuva alkaa, kamera lentää havumetsän yläpuolella. Nähdään loputonta metsää kunnes eteen aukeaa Pesosen sanoin ”Manhattanin kokoluokkaa oleva kaivosalue, kuin Mordor”.

Mordor on Taru sormusten herra -tarinoiden kammottava, synkkyyksien maa.

”Tällaista elokuvaa ei ole vähään aikaan tehty Suomessa”, Pesonen sanoo ja toivoo, että katsojalle tulisi elokuvan jälkeen olo, että nyt on kaadettu päälle ja paljon, isolla saavilla.

Jättiläisen teema on Pesosen mukaan suomalainen korruptio, se hämärä vallankäyttö, jota ei kirjata sähköposteihin eikä pöytäkirjoihin. Vallankäyttö suljettujen ovien takana, jossa kuitenkin omaa asemaa käytetään hyväksi ja hankitaan etua itselle tai taustaryhmälle.

Teema tiivistyy elokuvan viimeisessä kohtauksessa.

Ollaan poliisikuulustelussa. Toistuvat kuulustelut ovat elokuvan rakenteessa keskeisiä, ne luovat elokuvalle selkärangan. Viimeisessä kuulustelussa poliisien pöydän takana istuu yksinäinen kaivosjohtaja Pekka Perä.

Kaivosjohtaja puhuu näpertelijöistä ja siitä, miten pelätä ei saa. ”Jos pelkää, ei leikkiin tarvitse lähteäkään”, Perän hahmo sanoo elokuvan lopussa.

Olennaisin lause kuullaan kuitenkin, kun Perä on vaiennut. Silloin äänessä ovat viranomaiset, poliisit. He eivät pohdi sitä, mikä on oikein ja väärin, vaan jotakin muuta. Maan tapaa.

”Mehän tutkitaan tässä vain sitä, onko Suomen lain mukaan tapahtunut joku rikos”, kuuluu elokuvan viimeinen repliikki.

Rio Gandara / HS
Ohjaaja Salmenperä tarkistaa elokuvaa esikatselussa kuvaaja Tuomo Hutrin (vas.) kotona Helsingissä. Videotykki heijastaa näyttelijä Joonas Saartamon kasvot seinälle.
Ohjaaja Salmenperä tarkistaa elokuvaa esikatselussa kuvaaja Tuomo Hutrin (vas.) kotona Helsingissä. Videotykki heijastaa näyttelijä Joonas Saartamon kasvot seinälle.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat