Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

David Bowie oli loppuun asti uusia ideoita työstävä taiteilija

Kulttuuri
 
HS:n musiikkitoimittaja: David Bowie oli hämäämisen ja roolien mestari
HS:n musiikkitoimittaja: David Bowie oli hämäämisen ja roolien mestari
Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Ilkka Mattilan mukaan maanantaina kuollut David Bowie oli uusiutumiskykyinen ulkopuolisuuden kuvaaja, joka sai uusia faneja vuosikymmen toisensa jälkeen.

David Bowien kuolemasta liikkui huhuja viimeksi kolme vuotta sitten. Bowie oli ollut kymmenisen vuotta julkaisematta levyä ja elänyt muutenkin hiljakseen.

Sitten huhut katkesivat, kun Bowie julkaisi yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta The Next Day -albumin. Bowie oli taitava pyörittämään mediaa.

Viime perjantaina Bowie julkaisi taas albumin. Sen nimi on Blackstar ja se jäi hänen viimeisekseen. HS:n musiikkitoimittaja Vesa Sirénin arvio levystä täällä.

Sunnuntaina 69-vuotiaana kuollut David Bowie oli maailman tunnetuimpia rockartisteja. Hän oli yllättävien käänteiden mies, poikkitaiteellinen ja provosoiva. Vielä tärkeämpää oli se, että Bowie antoi musiikillaan äänen ulkopuolisille: omissa oloissaan viihtyville nuorille, huutosakeista pois heitetyille ja sukupuolestaan epävarmoille.

Melkein 50 vuotta sitten levytysuransa aloittanut Bowie innosti useampia sukupolvia kuin kukaan muu rockartisti. Bowie ei ollut koskaan päätoimisesti nostalgian kohteena leipänsä ansaitseva vanha poptähti, vaan loppuun asti uusia ideoita työstävä taiteilija.

Kolme vuotta sitten ilmestyneellä Where Are We Now -paluusinglellä kuulosti ensi kertaa siltä, että Bowie on vanha mies. Nyt on käynyt ilmi, että viimeiseksi jääneen levynsä hän teki kuolemansairaana. Siitä tuli kaunis, itse tehty muistokirjoitus.

Erityisesti uuden Blackstar-levyn nimiraidan ja Lazarus-kappaleen tekstien kuolemaan viittaavat säkeet kuulostavat nyt aivan toisenlaisilta kuin viime perjantaina.

Ja mikä voisi olla tyylikkäämpi loppu taitavalle median pyörittäjälle kuin että kuolema ja viimeisen levyyn julkaisu osuivat samaan viikonloppuun.

SUE OGROCKI / Reuters
David Bowie, Chicago 1997.
David Bowie, Chicago 1997.

Vaikka David Bowie tunnetaankin parhaiten kokeilevana ja uusia sointeja hakevana artistina, niin hänen juurensa ovat 1960-luvun brittiläisessä popissa.

Varhaisilla singleillään hän esitti yksinkertaisia poplauluja, jossa oli vaikutteita folkista ja brittiläisestä music hall -perinteestä. Ensialbumin kannestakin katsoo vielä ujon oloinen nuorimies muodikkaassa neuleessa ja kampauksessa, ei vielä mikään kameleontti eikä androgyyni glam-tähti.

Bowien tunnetuimmista hiteistä vanhin, Space Oddity, ilmestyi kesällä 1969, ja siinä oli ensi kertaa paketoitu Bowien musiikin tärkeimmät rakennusaineet: folkista kumpuava melodisuus, progressiivisen rockin monikerroksisuus ja ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden teema.

Kappaleen päähenkilö, avaruuteen lähetetty kuvitteellinen astronautti Major Tom, muodostui Bowielle eräänlaiseksi sivupersoonaksi, joka putkahti esiin myöhemmin muissakin hänen kappaleissaan: Ashes to Ashesissa vuonna 1980 ja Hallo Spaceboyssa vuonna 1995, ja viimeinen viittaus hahmoon nähdään uuden Blackstar-kappaleen videossa, jonka alussa näytetään kuolleen astronautin luurankoa.

Bowie loi levyilleen ja keikoilleen muitakin roolihahmoja, joissa oli aineksia hänen omasta elämästään: glamrock-aikojen Ziggy Stardust oli sukupuoleton tieteisfantasiahenkilö ja Thin White Duke kokaiinista riippuvainen dekadentti kabareehahmo.

Seuraavan kahdeksan vuoden aikana Bowie teki kymmenen albumia, joista tuli hänen tuotantonsa ydin, johon hän myös palasi myöhemmissä töissään.

The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972) ja Aladdin Sane (1973) olivat glamrockia, Diamond Dogs (1974) George Orwellin Vuonna 1984 -klassikon inspiroimaa dystooppista sci-fi -rockia, ja Young Americans (1975) ja Station to Station (1976) Bowien tulkintaa amerikkalaisesta soulista ja funkista.

Bowie oli kosmopoliitti, joka vaihtoi asuinpaikkaa useasti. Vuonna 1976 hän muutti veropakolaiseksi Sveitsiin ja myöhemmin vähäksi aikaa Saksaan, muurin jakaman Berliinin länsipuolelle. Vuonna 1977 hän julkaisi albumit Low ja Heroes, joissa kuului vahvana elektronisen musiikin ja saksalaisen progressiivisen rockin eli krautrockin vaikutus. Berliinin kauden levyt vauhdittivat myös eurooppalaisen rockin nousua angloamerikkalaisen popmusiikin varjosta.

Berliinistä tuli Bowien vetoavulla myös yksi maailman rockmetropoleista, ja myöhemmin sieltä ammensivat vaikutteita muiden muassa Depeche Mode ja U2, viime vuosien lukemattomista artisteista puhumattakaan.

Levyjen ja kiertueiden tekemisen lisäksi Bowie oli toiminut näyttelijänä, alun perin jo 1960-luvun lopulla kokeellisessa teatterissa ja elokuvissa. Hänen ensimmäinen tärkeä elokuvaroolinsa oli Nicolas Roegin elokuvassa Man Who Fell to Earth vuonna 1976, ja kuuluisin teatterirooli vuonna 1980 Elefanttimiehen Broadway-versiossa New Yorkissa.

1980-luvulla Bowie teki useita rooleja suuren budjetin elokuvissa ja esitti muun muassa Pontius Pilatusta Martin Scorsesen elokuvassa Kristuksen viimeiset kiusaukset. Muutamasta onnistuneesta elokuvasta huolimatta Bowiesta ei tullut suurten roolien tekijää, mutta hän esiintyi sivuosissa satunnaisesti 2000-luvulle asti.

Monien mielestä David Bowien uran hedelmällisin kausi musiikin tekijänä päättyi vuoden 1979 Lodgerin ja vuona 1980 Scary Monsters (And Super Creeps) -albumin jälkeen.

Toisaalta tämän jälkeen alkoi myös Bowien uran kaupallisesti menestyksekkäin kausi. Vuonna 1983 ilmestynyeestä Let’s Dancesta tuli Bowien myydyin albumi, ja sen suurimmat hitit Let’s Dance, Modern Love ja China Girl ovat edelleen tunnetuimpia Bowie-hittejä.

Hittisuosio ja Music TV:n levittämä popmaisempi tyyli karsi kuulijakunnasta vanhoja faneja, mutta Bowien paistattelu listapopsuosikkina jäi 1980-luvun ilmiöksi, eikä hän saavuttanut seuraavilla levyillään Let’s Dancen veroisia myyntilukuja.

Vuosikymmenen vaihteessa Bowie lakkasi muutamaksi vuodeksi esiintymästä sooloartistina ja keikkaili perustamansa Tin Machine -yhtyeen solistina. Mahtipontista hardrockia soittanut yhtye leimattiin aikanaan epäonnistuneeksi kokeiluksi, vaikka Bowien musiikin tunnusmerkit kuuluvat myös Tin Machinen levyiltä.

1990-luvulla Bowie innostui uuden sukupolven elektronisesta tanssimusiikista ja taiderockista ja löysi yhteistyökumppaneikseen drum & bass -tuottaja Goldien ja Nine Inch Nails -yhtyeen Trent Reznorin kaltaisia artisteja.

Toisaalta hän saattoi kerrata uusissa kappaleissaan vanhoilta levyiltään tuttuja teemoja, ja hänellä oli mukana vanhoja yhteistyökumppaneita, kuten Berliinin kauden levyjä tuottanut Brian Eno ja jo Aladdin Sane -levyllä soittanut yhdysvaltalainen jazzpianisti Mike Garson.

Keski-ikäisen Bowien tuotteliain rupeama päättyi vuonna 2003 ilmestyneeseen Reality-albumiin ja sitä seuranneeseen kiertueeseen, joka jäi Bowien uran pisimmäksi kuin myös viimeiseksi kiertueeksi.

Vaikka vuoden 2013 comeback nosti Bowien taas rockin valokeilaan, niin lavalle hän ei enää noussut laulamaan. Jälkeenpäin näyttää siltä, että Bowie olisi valmistellut näyttämöltä poistumistaan pitkään ja huolellisesti.

Medialle puhumisen hän lopetti jo vuonna 2007, ja viimeisissä haastatteluissaan hän kertoi, kuinka paljon hän halusi antaa aikaa perheelleen, ja kuinka häntä pitkään seurannut vahva yksinäisyyden tunne oli kadonnut.

David Bowieta jäivät kaipaamaan vaimo Iman, tytär Alexandria, tytärpuoli Zulekha ja ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Joe.

11.1. klo 10:35 Albumin nimi korjattu.

Musiikkilegenda David Bowien viimeiseksi levyksi jäi Blackstar
Musiikkilegenda David Bowien viimeiseksi levyksi jäi Blackstar
Vuosikymmenten ajan musiikkimaailman kärkinimiin kuulunut brittiläinen David Bowie kuoli 69-vuotiaana.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat