Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS Kirjaston viikon kirjassa parempi väki kokee putoamisia – voit ladata sen nyt

Kulttuuri
 
Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Esikoisromaaninsa Liha tottelee kuria (2007) jälkeen Miina Supinen on julkaissut jo viisi teosta.
Esikoisromaaninsa Liha tottelee kuria (2007) jälkeen Miina Supinen on julkaissut jo viisi teosta. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Haastattelussaan (HS 29.9. 2007) silloin 31-vuotias esikoiskirjailija Miina Supinen korosti rentouden merkitystä luomisprosessissa:

”Kun ei suunnitellut, siihen tuli tärkeitä teemoja, joista minulla oli jotain sanottavaa. Jos sitä olisi ryhtynyt miettimään etukäteen, olisi yrittänyt jotain hienompaa ja ylevämpää.”

Ensimmäinen ajatus oli kuulemma ollut lastenkirja.

Pidäkkeetön metodi toimii hyvin esikoisromaanissa Liha tottelee kuria. Kuriton ajatus tuottaa mojovan nurinkurisia henkilöitä, raikasta ilmaisua ja lentävää lausetta.

Vaikka teos tarttuu niin sanotusti kipeisiin aiheisiin, tulos on ennen muuta hauska, pitkät pätkät jopa harvinaisen herkullinen. Juoni kulkee osin amatöörimäisesti, mutta se ei haittaa iloa.

Hullunkurisen perheen uusin roolijako on tämä: isä on kapellimestari ja säveltää sinfonioita, äiti sisustaa ja dokaa kalliisti, tytär jakaa herkkupersettä, veli pumppaa hormoneita ja rautaa, pikkusisko pissii pitkin päiväkodin lattioita.

Koska isä ja äiti ovat vahvoja nousukkaita, lapsille on pedattu hyvä osa.

Joten mitään ongelmaa ei pitäisi olla. Ei ainakaan mitään sellaista, jota ei voisi hoitaa hilloleivällä perheen kauttaaltaan kivestä designaitussa edustuskeittiössä.

Isä ymmärtää vain partituureja. Mutta äidin kanssa voi keskustella ihan kaikesta, ja hätkähtämättömiä elämänohjeitakin häneltä saa, kuin kaverilta:

”Sinä olet fiksu tyttö ja minä luotan sinuun, mutta kuule, seksin myyminen ei ole hyvä juttu. Se on ideologisestikin aika epäilyttävää.”

Ole siinä suvaitsevaisuudessa sitten hankala tapaus.

Supinen jättää vanhemmat paljolti juuri vanhemmuuden sekä korkea- ja ylellisyyskulttuurin karikatyyreiksi. Sen sijaan tytär ja poika ovat kaiken virtuoosimaisen sanansoljunnan ja kuoliaaksi naurattamisen keskellä hyvinkin kokonaisia, verisiä ja sattuvia hahmoja.

Tyttö hakee rajoja ja löytää seksuaalisen hyväksikäytön ja rankaisemisen sisästä paikan, jossa omalla suhtautumisella ei ole mitään väliä, eikä omasta roolista voi neuvotella mitenkään. Niinpä sidotuksi tuleminen tuntuu hänestä vapauttavalta.

Poika puolestaan kurittaa lihaansa steroidilla, ”josta koko maailma neuvoo pysymään erossa” Pelkkä aikuisuus ei riitä, vaan hän harppaa suureksi, kirjaimellisesti. Perinteiset miehuuskokeet olisivat lastenleikkiä tälle ihmisuhrille, ”joka laskeutuu pystypäin ja hikoilematta toimivan tulivuoren kraateriin”.

Toisin kuin kirjan muut perheenjäsenet pikkusisko elää omissa fantasioissaan aivan avoimesti. Lapsi kun ei vielä osaa sairastaa porvariston hillittyä charmia.

Paremman väen pudotuksen lainalaisuuksiin tietysti kuuluu, että lihat, lasiseinät ja muut julkisivut repeilevät silloin, kun läsnä on mahdollisimman paljon todistajia –kuten liki kansallissankari-isän 50-vuotispäivillä.

Vaan katso, koko perheen sosiaalisesta kuolemasta taitaakin alkaa uusi ja oikeampi elämä. Niin voi päätellä siitä, että isä löytää tiensä siivouskaapille, äiti menneisyyteensä, tytär...

Kaikkea ei voi paljastaa, sillä Liha tottelee kuria kääntyy lopulla tarinaksi siitä, miten hullunkurinen perhe eheytyy.

HS Kirjasto on Helsingin Sanomien iPad- ja Android-tablettisovellutuksista löytyvä yli kahdensadan sähkökirjan kokoelma.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat