Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nykytanssin esitaistelija on noussut alastomana lavalle kohta 30 vuotta

Sanna Kekäläinen tuuletti tanssitaiteen perinteitä jo 1980-luvulla. Alasti esiintyminen on kuin pakkomielle, josta tinkimätön tekijä ei peräänny.

Kulttuuri
 
Raisa Rauhamaa
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/9f975f7e5266a7487ad85128d5a88657b7676113-passion.jpg
Koreografi Sanna Kekäläisen Passion vie intohimojen ja syntipukkien maailmaan
Tanssijat Janne Marja-aho ja Sanna Kekäläinen paljastavat pienen hetken ensi-iltateoksesta, jossa Marja-aho pukeutuu naisen korsettiin ja Kekäläinen suureen peruukkiin. Mihin esityksellä pyritään? Toimittaja: Raisa Rauhamaa, kuvaus ja leikkaus :Kimmo Räisänen
Fakta

K&C Kekäläinen & Companyn 20-vuotisjuhlavuosi

  Passion. Käsikirjoitus, koreografia, konsepti Sanna Kekäläinen. Tanssijat: Jonna Eiskonen, Sanna Kekäläinen, Janne Marja-aho, Satu Rekola. 22.1.–2.2. Stoa, Turunlinnantie 1.

  Keidas-esitysresidenssi. Kevätkaudella tanssitaiteilija Janne Marja-aho ja designer Martin Bergström. Syyskaudella tanssitaiteilijat Johanna Ikola ja Masi Tiitta. Esitykset touko- ja joulukuussa.

  HAFED – paperiton. Koreografia Sanna Kekäläinen. Ensi-ilta lokakuussa.

Oikaisu 21.1. klo 16.00: Keidas-esitysresidenssissä tanssii syksyllä Masi Tiitta, ei Mari Tiitta.

Koreografi Sanna Kekäläisen teoksen nimi Passion viittaa tunteiden ääripäihin, kärsimykseen ja intohimoon. Kun korsettiin puettu parrakas Janne Marja-aho taluttaa kyykkäävää puolialastonta peruukkipäistä Sanna Kekäläistä, näky on surrealistinen. ”Jokainen yksityiskohta on harkittu. Korsetti ja peruukki kantavat paljon kulttuurillisia merkityksiä”, koreografi sanoo.

Lehtikuvaa varten esitetty kohtaus on vihje tulevasta ensi-illasta. Viimeinen viikko omalla studiolla Kaapelitehtaalla ennen siirtymistä esityspaikalle on erityisherkkää, vaikka kyseessä on 60:n teoksen konkari.

”Kun esiinnyin Stoassa vuonna 1988 Lilit Lins -teoksella, niin katsojat vietiin sinne määränpäätä paljastamatta. Bussissa esiintyjät lukivat yleisölle Baudelairen runoja.” Muisto kertonee nykytanssin kyvystä ja halusta yllättää.

Nyt K&C Kekäläinen & Company juhlii 20-vuotista työtä, vaikka Kekäläinen on toiminut koreografina yli kolmekymmentä vuotta.

Parhaiten hänet tunnetaan sooloteoksistaan, joissa tekijä esiintyy alasti. ”Se on tietoinen valinta, mutta lavalle nouseminen ei ole todellakaan ollut helppoa.”

Kekäläinen tunnetaan myös äärimmäisestä taiteellisesta kontrollistaan. Ehkä siksi Kekäläinen & Companyn jäsenet ovat vaihtuneet ahkerasti, eikä omaa vakituista ensemblea ole syntynyt, vaan hän on työskennellyt pääasiassa muutamien luotettujensa kanssa.

Kimmo Räisänen
”Olen kehittänyt samaa teemaa kaikki vuodet, tutkinut naisen kehoa katseen kohteena, oikeutta nousta lavalle omin ehdoin”, tanssija Sanna Kekäläinen sanoo.
”Olen kehittänyt samaa teemaa kaikki vuodet, tutkinut naisen kehoa katseen kohteena, oikeutta nousta lavalle omin ehdoin”, tanssija Sanna Kekäläinen sanoo.

Yleisöä hänen teoksillaan on keskimäärin 1 500 katsojaa vuodessa.

Palataan huikeaan 1980-lukuun, jolloin nykytanssi rantautui Suomeen. Sanna Kekäläinen palasi Lontoon nykytanssikursseilta ja oli yksi nuorista tekijöistä, joihin kuuluivat mm. tanssitaiteen tohtoreiksi väitelleet Kirsi Monni ja Riitta Pasanen-Willberg.

Pesäero kurinalaisiin tekniikoihin, kuten balettiin, jazztanssiin ja moderniin tanssiin, oli missio, jossa arabeskit ja grand jetet julistettiin pannaan. Kekäläinenkin otti vaikutteita japanilaisesta, kehot kalkitsevasta ja paljaaksi riisuvasta butosta sekä Amsterdamista, missä release-tekniikat hyödynsivät ihmisen luonnollista tapaa liikkua.

Nykytanssin keskenään erilaiset lipunkantajat loivat kukin omaa tyyliään, ja kriitikot ihmettelivät: onko liikkumattomuuskin tanssia? Kun radikaali Kekäläinen hakkasi alastonta kehoaan teoksessaan Studien über Hysterie (1991), vastaanotto oli vähintään hämmentynyttä.

Kekäläinen huomauttaa, että se oli ensimmäinen vapaan kentän tanssiteos, joka Suomesta tilattiin New Yorkiin vierailulle. Se nähtiin New Yorkin yliopiston esittävän taiteen laitoksen teatterissa.

1980-luvun postmodernismi lavensi tanssia hitaista, meditoivista teoksista teknistä virtuositeettia, nopeutta ja voimaa ylistäviin spektaakkeleihin. Nyt 2010-luvulla eletään esitystaiteen trendiä, jonka avainsanoja ovat yhteisöllisyys ja moniosaaminen liikkeen hionnan sijasta.

Omaa polkuaan kulkenut Kekäläinen ei koe kuuluvansa tähänkään joukkoon.

”Olen kehittänyt samaa teemaa kaikki vuodet, tutkinut naisen kehoa katseen kohteena, oikeutta nousta lavalle omin ehdoin. Alastomuus ei enää hätkäytä ketään, mutta edelleen on kiellettyä, jos nainen levittää jalkansa ja paljastaa genitaalinsa. Se herättää torjuntaa, ja naisesta tulee pornografinen”, Kekäläinen sanoo. ”Tällä reaktiolla hallitaan naisia. Miehen alastomuus ei herätä samoja häpeän ja halveksunnan tunteita, se hyväksytään nopeasti kuin kaunein Daavid-patsas.”

”Teos syntyy lukien ja tutkien. Se voi kestää kaksikin vuotta. Kun salityöskentely alkaa, haluan pudota esikielelliseen tilaan. Teoksen arkkitehtuuri on olemassa, mutta en tee liikkeellistä ennakkosuunnittelua, se ei ole kiinnostavaa. Liike ei ole kuitenkaan improvisaatiota, vaan esityksellä on tarkat rajat, joissa toimia.”

Kekäläisen teokset eivät ole valtavirtataidetta, ja filosofisen tematiikan esittäminen liikkeen keinoin on haaste.

Kimmo Räisänen
”Alastomuus on tietoinen valinta, mutta lavalle nouseminen ei ole todellakaan ollut helppoa”, Sanna Kekäläinen sanoo.
”Alastomuus on tietoinen valinta, mutta lavalle nouseminen ei ole todellakaan ollut helppoa”, Sanna Kekäläinen sanoo.

”Pyrin siihen, että käsitteellisempikin viesti vaikuttaisi tiedostamattoman tasolla. Sinne kannattaa pyrkiä, koska maailma toimii loppujen lopuksi piilotajunnan kautta.”

Kekäläinen kertoo muiston. ”Minulla ei ole ollut ruusuista lapsuutta, mutta yksi hetki varhaislapsuudessa on tärkeä. Mummo istui keinussa ja kannusti yhä uudestaan yritystäni kiivetä laakealle kivelle. Mummo näki minut. Kaikki haluavat tulla tulla nähdyksi, mutta esiintyvälle taiteilijalle se ei saa olla ainoa tekemisen motiivi. Yhtä paljon teokseni ovat poliittisia kannanottoja.”

Nyt Kekäläistä ahdistaa talouden laskukäänne. Hänen ryhmänsä on kuulunut parhaiten tuettujen vapaiden tanssiryhmien joukkoon, mutta nyt tuuli kääntyy. ”Alalle nousee uusia tekijöitä, ja samalla rahat vähenevät. Me kokeneet saamme tuntea sen.”

Kekäläisen saama, yhteensä yli parikymmentä vuotta kestänyt henkilökohtainen apurahoitus lakkasi viime vuonna, ja K&C:n ryhmätukea höylätään.

”Taide kuuluu osaksi hyvinvointivaltiota, mutta kohta ei ole varaa edes lyijykynään.”

Nyt ryhmään kuuluvat Kekäläisen lisäksi tuottaja ja tiedottaja. Produktioihin tanssijat valitaan taloustilanteen mukaan.

”Kun aloitimme elokuussa Passionin harjoitukset, Sanna kysyi, onko kiinnostusta, vaikka palkka ei juokse. Minulle tämä on uuden opiskelua, josta nautin ja jota pystyn viisivuotisen kohdeapurahan turvin tekemään”, sanoo Janne Marja-aho.

Udellessani ikääntymisestä Sanna Kekäläinen ärtyy:

”Jo pelkkä kysymys on seksistinen. Jos olisin mies, et kysyisi noin, sillä mies muuttuu iän myötä vain charmantimmaksi. Urani ydin on tuoda nainen näyttämölle ja tehdä siitä aikaa kestävä prosessi. Se on poliittinen, helvetin harvinainen kannanotto. Tulevaisuudessa kiinnostaisi kovasti oikein ryppyinen vanha naiskeho”, hän nauraa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat