Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vihapuheen ruokkima itsesensuuri on nyt Euroopan sananvapauden pahin uhka, sanoo Suomen PEN-klubin johtaja Sirpa Kähkönen.

Kähkönen pitää itsesensuuria vakavampana sananvapauden uhkana kuin Puolan, Unkarin, Turkin ja Venäjän ihmisoikeusloukkauksia.

Kulttuuri
 
Outi Pyhäranta / HS
Sirpa Kähkösen mielestä itsesensuuri on tällä hetkellä sananvapauden suurin uhka.
Sirpa Kähkösen mielestä itsesensuuri on tällä hetkellä sananvapauden suurin uhka. Kuva: Outi Pyhäranta / HS

Eurooppa ei paini tällä hetkellä ainoastaan pakolaiskriisin kanssa, sillä poliittiset liikahdukset ja uudet valta-asetelmat uhkaavat räikeästi myös sananvapautta muutamissa maissa Euroopassa. Viime vuoden lokakuussa Puolassa parlamenttivaalit voittanut Laki ja oikeus -puolue on puuttunut korkeimman oikeuden toimintaan, ottanut haltuunsa kansallisten radio- ja tv-yhtiöiden johtopaikat ja torjunut kirjalliset kyselyt, joissa on haluttu selvittää, onko tällainen toiminta oikeusvaltion periaatteiden mukaista.

Unkarissa hyväksyttiin jo vuonna 2010 uusi medialaki, joka lisäsi valtion sensurointimahdollisuuksia. Myös unkarilaiset taiteilijat ovat tunteneet nahoissaan, kuinka äärioikeistolainen Fidesz-puolue sanelee puhtaasti nationalistisesta ja poliittisesta näkökulmasta sanan- ja ilmaisunvapauden rajat. Turkissa on taas tänä vuonna pidätetty useita kymmeniä tutkijoita, jotka ovat tuominneet Turkin sotatoimet Itä-Turkin kurdeja ja alueen muita asukkaita vastaan.

Suomen Pen-klubin puheenjohtaja, kirjailija Sirpa Kähkönen ei kuitenkaan pidä viimeaikaisia poliittisia muutoksia tämän hetken suurimpina sanan- ja ilmaisunvapauden uhkina.

”Sanoisin, että kaikkein hälyttävin ilmiö on nykyään itsesensuurin lisääntyminen, vaikka nämä sananvapauden rajoitukset Puolassa, Unkarissa, Turkissa ja miksei myös Venäjällä ovat vakavia loukkauksia ihmisoikeuksia kohtaan”, hän toteaa.

Juuri eri painostuskeinoista sikiävä pelko toimii Sirpa Kähkösen mukaan itsesensuurin kasvualustana. Tilanne on radikaalisti huonompi kuin parikymmentä vuotta sitten.

”Ihmiset ovat alkaneet pelätä enemmän kuin aiemmin. Jos ajatellaan esimerkiksi tutkijoiden ilmaisunvapautta 1980- ja 1990-luvulla, niin ei heitä uhattu väkivallalla tai vihapuheella. Nyt on toisin. Pelko tekee sen, että tutkijat tai yhteiskunnalliset keskustelijat alkavat itse rajoittaa sanomisiaan eivätkä halua puhua julkisesti omista tutkimuksistaan.”

Kähkösen mielestä tutkijoista poiketen eurooppalaiset kirjailijat ovat paljolti säästyneet tältä pelon pakkopaidalta – ehkä osin siksi, että heillä ei ole samaa yhteiskunnallista painoarvoa kuin tutkijoilla, hän lisää ironisesti. ”Tästä on hyvä esimerkki Finlandia-palkinnon saanut Laura Lindstedt. Monenkirjava palauteryöppy ei syntynyt suinkaan palkitusta romaanista vaan siitä, että hän hyödynsi palkinnon jakotilaisuuden kritisoidakseen Suomen hallituksen korkeakoulupolitiikkaa. Puhe synnytti myös sellaista ärtynyttä vastakaikua, joka tuskin houkuttelee avaamaan omaa suutaan silloin kuin siihen olisi syytä.”

Erityisesti netissä leviävä vihapuhe on osoitus siitä, että pelon mekanismit eivät ole ainoastaan institutionaalisia tai juridisia uhkatekijöitä – kuten esimerkiksi Puolassa tai Unkarissa. Uhkausten latelemista ei voi kuitenkaan perustella sananvapauden nimissä.

”Netti on tässä mielessä sananvapauden uhka tai villi länsi. Viha sinänsä ei ole vaarallista, mutta sen julkituominen ei ole ihmisoikeus.”

Sirpa Kähkönen korostaa, että tutkijat saavat koko ajan yhä enemmän väkivaltaisia viestejä. Erityisesti naistutkijoiden saamat raiskausuhkaukset ovat yleistyneet. Tulilinjalla ovat myös monikulttuurisuuden tutkijat. Tällainen suuntaus ei luo hedelmällistä pohjaa tieteen tekemiselle tai vapaalle ajatustenvaihdolle.

”Olen kuitenkin sen verran optimistinen, että uskon ihmisten oppivan vielä ajan myötä netissäkin järkevään itsensä ilmaisemiseen. Se olisi pakkokeinoja mielekkäämpi ratkaisu. Vapaus tuo aina lieveilmiöitä.”

Oman lisänsä sananvapautta varjostavaan pelon ilmapiiriin on tuonut myös nettivakoilu. Sirpa Kähkönen kertoo, että nettivakoilun vaikutus toimittajiin ja bloggareihin oli esillä kansainvälisen Pen-keskuksen kongressissa viime vuoden syyskuussa Québecissä. Kokouksessa todettiin, että itse asiassa kaikkien – ei vain toimittajien, kirjailijoiden tai tutkijoiden – tulisi kryptata omat sähköpostinsa.

”Vielä ei ole riittävästi pohdittu sitä, mihin kaikkeen meidän tietojamme ja yhteyksiämme voidaan käyttää. Itse kukin voi ajatella, että enhän minä tee mitään väärää, mutta jonakin päivänä se ihan tavallinen voikin muuttua vääräksi ja vanha viesti voidaan kaivaa esiin”, Kähkönen huomauttaa.

Tämäkin voi johtaa itsesensuuriin. Yhdysvaltojen Pen-klubin viime vuonna julkaisema kansainvälinen tutkimus paljasti, että sananvapausjärjestöön kuuluvat kirjailijat eri puolilla maailmaa pelkäsivät turvallisuusviranomaisten harjoittamaa nettiurkintaa, jonka he katsoivat lisääntyneen merkittävästi viime vuosina.

Tutkimuksen mukaan kansallisen turvallisuusvirasto NSA:n, Yhdysvaltojen muiden viranomaisten ja eurooppalaisten, amerikkalaisten ja aasialaisten liittolaisten harjoittama laajamittainen nettivakoilu oli horjuttanut suuresti kirjailijoiden uskoa siihen, että sananvapaus olisi taattu edes demokraattisissa maissa.

Sirpa Kähkönen epäilee, että hyvinvointivaltion rakenteiden murentuessa myös yksittäisen ihmisen suhde sananvapauteen voi muuttua.

”Uskon, että tulevaisuudessa yksilön omalla moraalilla on paljon suurempi painoarvo kuin nykyisin. Se tarkoittaa myös vastuuta vapauden käyttämisestä. Omista sanomisista täytyy silloin kantaa vastuu loppuun saakka – oli käytetty kanava sitten mikä tahansa. Tämän tietävät hyvin kirjailijat ja toimittajat, jotka julkaisevat kirjoituksensa omalla nimellään. Tilanne on luonnollisesti erilainen niissä maissa, joissa henki on uhattuna, jos henkilöllisyys paljastuu.”

Sananvapaus voi sinänsä hyvin Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa, Kähkönen muistuttaa.

”Sananvapaudella on yhä edelleen turva kaikissa länsimaisissa oikeusvaltioissa, vaikka sitä yritetään eri tavoin horjuttaa. Euroopassa ei ole kuitenkaan vangittuja toimittajia tai kirjailijoita, ei ainakaan siinä mitassa kuin muualla maailmassa.”

Historiakin on velvoittava. Silloinen Ruotsi-Suomi sai maailman ensimmäisen painovapausasetuksen 250 vuotta sitten.

Kärjistyvät kulttuuriset ja uskonnolliset yhteentörmäykset ruokkivat nekin itsesensuuria. Tämän synkän historian avauslukuna voi pitää brittikirjailija Salman Rushdien kohtaloa. Ajatollah Ruhollah Khomeini määräsi Bombayssa syntyneen Rushdien murhattavaksi 14. päivänä helmikuuta 1989. Islamilaisen maailman silloinen hengellinen johtaja katsoi, että Rushdien romaani Saatanalliset säkeet pilkkasi islamia ja Muhammedia.

Vaikka Rushdien henki on säästynyt, useampi romaanin kääntäjä ja kustantaja on tapettu uskonnolliseen ediktiin perustuvan fatwan nimissä. Viime vuosina erityisesti länsimaissa julkaistut islamia pilkkaavat satiiriset pilapiirrokset on otettu muslimimaailmassa hanakasti maalitauluksi.

Tulilinjalla on esimerkiksi ollut Tanskan suurin sanomalehti Jyllands-Posten, joka julkaisi 12 lehden tilaamaa pilapiirrosta profeetta Muhammedista syksyllä 2005. Pennsylvanialainen jihadisti Colleen LaRose puolestaan yritti murhauttaa islamia pilkanneen ruotsalaisen sarjakuvapiirtäjän Lars Vilksin vuonna 2009. Charlie Hebdo -lehden toimitukseen tehtiin vuosi sitten järjetön terrori-isku, jossa murhattiin kaksitoista syytöntä ihmistä.

”Ainakin nyt tuntuu siltä, että näitä iskuja on vaikea estää. Charlie Hebdon isku muutti tilanteen. Rushdien tapauksessa ajattelin uutisen kuultuani, että miksi Rushdien piti mennä ärsyttämään muslimimaailmaa. Se oli velttoa ajattelua”, Kähkönen toteaa.

”Nyt kysymys ilmaisunvapaudesta on entistä polttavampi. Ydinkysymys on, millä tavoin jonkin toisen uskonjärjestelmän säännöt voivat rajoittaa aivan toisessa kulttuurissa elävien taiteilijoiden oikeutta ilmaista itseään ja ja millä perusteella ihmiset katsovansa olevansa oikeutettuja määräämään kuolemantuomioita toisin ajatteleville.”

lasse rantanen
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat