Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Dokumenttielokuviin keskittyvä Docpoint-festivaali käynnissä – HS antaa kahdeksan tärppiä

HS:n elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen esittelee tapahtuman ohjelmistosta kahdeksan helmeä.

Kulttuuri
 
Docpoint
Angulon perheen eristyksissä kasvaneista veljeksistä kertova The Wolfpack on tarinaltaan yksi Docpointin kirkkaista helmistä.
Angulon perheen eristyksissä kasvaneista veljeksistä kertova The Wolfpack on tarinaltaan yksi Docpointin kirkkaista helmistä. Kuva: Docpoint
Fakta

Docpoint

 Suomen tärkein dokumenttielokuvan festivaali.

 Ohjelmistoon kuuluu tänä vuonna noin 150 elokuvaa.

 Elokuvia esitetään Helsingin elokuvateattereissa maanantaista sunnuntaihin.

 Esityspaikkoina toimivat Eerikinkadun Andorra, vasta avattu Kino Korjaamo, Kinopalatsi, Eerikinkadun Orion sekä Savoy Kasarmikadulla.

1. The Wolfpack

Nuoren miehen kasvutarina on ollut elokuvien ikuista peruskauraa, mutta harvoin siitä kerrotaan näin kiehtovasti. Yhdysvaltalaisdokumentti The Wolfpack on yksi viime vuoden puhutuimmista dokumenttielokuvista. Ohjaaja on uransa alussa oleva Crystal Moselle.

The Wolfpack eli vapaasti käännettynä Susijengi kertoo kuudesta veljeksestä, jotka ovat eläneet vuosia eristyksissä omassa kodissaan.

Pojat ovat kasvaneet äitinsä kotiopetuksessa ja ennen kaikkea katsomalla keskenään klassikkoelokuvia, Reservoir Dogsista Casablancaan, mikä kääntää inhimillisen tragedian vielä uudelle tasolle. Hämmentävää on myös se, että Angulon perhe eli vuosia lukkojen takana normaalin yhteiskunnan keskellä, kerrostalohuoneistossa New Yorkin Manhattanilla.

Näytökset 26. ja 30.1.

2. A German Youth
Docpoint
A German Youth -elokuva on tutkielma radikaalin opiskelijaliikkeen synnystä 1960- ja 1970-lukujen Saksassa.
A German Youth -elokuva on tutkielma radikaalin opiskelijaliikkeen synnystä 1960- ja 1970-lukujen Saksassa.

Ranskalainen Jean-Gabriel Periot hallitsee elokuvantekijänä erityisesti leikkauksen: 1970-luvulla voimansa tunnossa olleen terroristiryhmä RAF:n eli Punaisen armeijakunnan synnystä kertova dokumenttielokuva A German Youth on hänen komea taidonnäytteensä.

Periot osoittaa, miten kansallissosialismin varjo ja auktoriteettityhjiö muovasivat 1960-luvun opiskelijaliikettä Saksassa, ja miten yhteiskunnan syvä kahtiajako radikalisoi nuoria. Yhtymäkohdat nykyhetkeen ovat ilmeisiä.

Dokumentin keskeisenä hahmona on Ulrike Meinhof, aikakauden poliittinen ikoni, jonka muuttumista ärhäkästä lehtikolumnistista ideologisin motiivein liikkuvaksi tappajaksi elokuva erityisesti tutkii. Merkittävässä roolissa on myös elokuvantekijä Holger Meins ja hänen kokeelliset, luokkataistelua uhkuvat lyhytelokuvansa, joista tihkuu aikakauden henki.

Näytökset 28. ja 30.1.

3. Eleganssi
Docpoint
Yritysjohtaja Jorma Ollila metsästyskoirineen nähdään Eleganssi-nimisessä lyhytelokuvassa.
Yritysjohtaja Jorma Ollila metsästyskoirineen nähdään Eleganssi-nimisessä lyhytelokuvassa.

Virpi Suutarin ohjaama ja Jani Kumpulaisen kuvaama puolituntinen dokumentti suomalaisten yritysjohtajien metsästysseurueessa on elokuvana kuin maalaus ja viestiltään niin hienovireinen, että mikä tahansa ääneen lausuttu tulkinta tuntuu tekevän vähäeleiselle elokuvalle jonkinlaista vääryyttä.

Elokuva avaa joka tapauksessa mainion kurkistusluukun suomalaisten teollisuussukujen ytimeen. Pääosassa on 93-vuotias kirjankustantaja Heikki A. Reenpää, vanhan polven patruuna, jonka porvarillisen charmin ja metsästystarinoiden varassa elokuvan eleganssi lepää. Pellon laidalla riistalintuja myös tähtäilevä Antti Herlin jää elokuvassa pienimpään rooliin.

Sen sijaan Jorma Ollilan rooli seurueen noviisina on mitä herkullisin. Jo nyt voi arvioida, että Eleganssi tulee nousemaan yhdeksi suomalaisen lyhytelokuvan klassikoista.

Näytökset 27. ja 29.1.

4. Under the Sun

Tämä dokumentti Pohjois-Koreasta on yksi viime vuosien melankolisimpia elokuvia. Se kuvaa Pohjois-Koreaa, diktatuuria, jonka valtiopropagandassa elokuvalla on vuosikymmeniä ollut keskeinen asema. Tässä dokumentissa Pohjois-Korea palkkaa venäläisen elokuvantekijän Vitali Manskin tekemään valistuselokuvaa, jossa ylistetään korealaista kulttuuria pohjoiskorealaisen koulutytön ideologisen kasvatuksen kautta.

Manski tekee mainosta, mutta antaa kameran käydä muutenkin. Näkyy, miten Kimien hallitsijaperheen henkilökulttia pidetään yllä, miten propagandaelokuvia tehdään ja miten koko maa on kuin yhtä suurta lavastetta. Ja kaiken keskellä kameran edessä seisoo pieni hämmentynyt koululaistyttö.

Näytökset 28. ja 30.1.

5. No Home Movie

Belgialainen Chantal Akerman ei ole suuren yleisön tuntema ohjaajanimi, vaikka hänet on usein laskettu 1900-luvun suurten elokuvantekijöiden joukkoon. No Home Movie on hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa, ei varmastikaan merkittävin, mutta hyvin henkilökohtainen ja esseemäinen. Akerman tallentaa elokuvassa vuonna 2014 kuolleen äitinsä viimeisiä päiviä.

Elokuvan nimi ei arvostele kotivideoita vaan kuvaa enemmänkin sukupolvet ylittävää juurettomuutta. Akermanin äiti oli yksi Auschwitzin keskitysleiriltä hengissä selvinneistä ja holokaustitarina on elokuvassa keskeinen.

Elokuvan kuvat ovat pysähtyneitä ja haikeita. Ohjaaja itse teki viime vuoden lopulla itsemurhan 65-vuotiaana.

Näytös 30.1.

6. Fassbinder

Perusteelliset elämäkerrat ovat dokumenttielokuvan trendi maailmalla. Elokuvantekijä Rainer Werner Fassbinder (1945–1982) oli sodanjälkeisen Saksan omatunto, rääväsuu ja myös työmyyrä, joka ehti 15 vuodessa tehdä nelisenkymmentä elokuvaa. Tyylillisesti häntä voisi pitää Aki Kaurismäen kaukaisena elokuvaserkkuna. Hänen tunnetuin työnsä on tv-sarja Berlin Alexanderplatz.

Saksalaisen Annekatrin Hendelin dokumentti kuvaa Fassbinderin persoonaa, hänen työtapaansa ja ajatteluaan. Äänessä on taiteilijan lähipiiri: kollegat, muusat ja rakastetut. Esiin nousee lahjakas taiteilija, mutta myös hänen rikkonainen yksityiselämänsä ja päihteiden käyttönsä.

Lähipiiri todistaa, miten Fassbinder oli monesti sietämätön vallankäyttäjä ja narsisti, tähtikulttinsa vanki, joka kylvi tuhoa ympärilleen.

Näytökset 25., 28. ja 31.1.

7. Sota ja mielenrauha

Talvi- ja jatkosodasta puhutaan Suomessa jatkuvasti, mutta ei selvästikään tarpeeksi. Tai ei ainakaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ari Matikaisen dokumenttielokuva Sota ja mielenrauha ei katso Suomen sotia esimerkiksi torjuntavoittojen tai ajopuuteorian näkökulmasta, vaan sosiaali- ja kulttuurihistoriana. Elokuva kysyy, miten sota vaikutti miehiin ja naisiin silloin, ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaan yhä vielä.

Olennaista Matikaisen dokumenttielokuvassa on näkökulma. Äänessä ovat nuoremman polven historioitsijat, sotilaat ja tutkijat. Kiehtovaa arkistokuvaa on mukana poikkeuksellisen paljon, mutta veteraaneja ei haastatella ollenkaan. Se juuri on Matikaisen pointti. Jokaisen sukupolven pitää tehdä historiasta omat tulkintansa.

Näytökset 25. ja 30.1.

8. Cartel Land
Docpoint
Cartel Landissa Jose Valverde johtaa katupartioita.
Cartel Landissa Jose Valverde johtaa katupartioita.

Docpointin kansainvälisen ohjelmiston kärkeä edustaa yhdysvaltalaisdokumentti Cartel Land. Matthew Heinemanin ohjaama elokuva on Oscar-ehdokkaanakin. Heinemanin dokumentti analysoi huumesotaa Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla kansalaisten omaehtoisten katupartioiden silmin, mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan.

Tapahtumien keskipisteessä on meksikolaislääkäri Jose Valverden johtama puolisotilaallinen Autodefensas-ryhmä, joka ottaa lain omiin käsiinsä ja ryhtyy puhdistamaan Länsi-Meksikon pikkukaupunkeja huumeliigan mielivallan ja korruptoituneen valtiohallinnon kynsistä. Kansa ottaa siis vallan omiin käsiinsä, mutta miten käy lopulta. Syrjäytettyään paikallisen huumeliigan Autodefensas alkaa itse harjoittaa huumekauppaa.

Näytökset 29. ja 30.1.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat