Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miljoonia tarjolla puikkoa heiluttamalla – tämän vuoksi huipputarjous ei kiinnosta Musiikkitalossa vierailevaa tähteä

Manfred Honeck on New York Timesin mukaan ”johtava haastaja” New Yorkin filharmonikkojen johtoon. Mutta hänellä ja muilla huipuilla menee oikein hyvin nytkin.

Kulttuuri
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/2d62a2d7817a32286d7118ff57dc6c739c5cf582-hs_honeck.jpg
Eivätkö miljoonat kiinnosta - Musiikkitalossa johtava tähti selittää
Radion sinfoniaorkesteria johtaa tällä viikolla Manfred Honeck, jota New York Times pitää "johtavana haastajana" New Yorkin filharmonikkojen johtoon nyt, kun Esa-Pekka Salonen on käytännössä kieltäytynyt tehtävästä. Honeck tienaisi tehtävästä miljoonia, mutta hänellä menee hyvin nytkin. Suomessa hän johtaa Richard Straussia ja Beethovenia, ja kaipaa eläviltä säveltäjiltä "provokatiivisuutta". Toimittaja: Vesa Sirén, kuvaus ja leikkaus Kimmo Räisänen

Miltä tuntuisi johtaa huippuorganisaatiota miljoonapalkalla vuodessa, kun paikallaolovelvoite on alle puoli vuotta? Jokaista kädenliikettäsi tottelisi toistasataa alansa ehdotonta huippua, ja etuihin kuuluisi myös oma autonkuljettaja ja yksityissihteeri, noin esimerkiksi. Sivubisneksiinkin jäisi oikein hyvin aikaa.

En ehdi, ilmoitti Esa-Pekka Salonen, jota New Yorkin kriitikot kilvan ehdottelivat New Yorkin filharmonikkojen seuraavaksi musiikilliseksi johtajaksi.

”Päähaastajat ovat nyt Jaap van Zweeden ja Manfred Honeck”, New York Times päätteli viikonloppuna.

Heistä juuri Honeck palasi tällä viikolla Suomeen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria. Kysytään siis mitä ajankohtaisimmasta asiasta.

Mitä hiljalleen tähdeksi noussut huippumuusikko pitää New York Timesin spekulaatioista?

”Esa-Pekka olisi oikea henkilö myös sille suurenmoiselle orkesterille. Sopimukseni Pittsburghin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana jatkuu vuoteen 2020. Minulle on tärkeää täyttää velvoitteeni ja jatkaa sitä, mitä olen rakentanut.”

Salonen vetosi sävellyskiireisiinsä, minkä Honeck ymmärtää hyvin.

”Hänellä on oma sävelkielensä, ja nautin suuresti, kun johdin taannoin hänen Nyx-sävellyksensä.”

Honeck saa Pittsburghista yli puolen miljoonan euron vuosipalkan, ja aikaa jää runsaasti rahakkaille vierailuille. New Yorkin filharmonikkojen johtajana hän saisi toki enemmän miljoonia ja suurempaa näkyvyyttä.

Jos New Yorkin filharmonikot pyytää teitä tehtävään vuodesta 2010 tai 2021 alkaen, mitä vastaatte?

”En tiedä mitä sanoisin, koska en tiedä olenko silloin edes elossa! Vierailen joka vuosi johtamassa New Yorkin filharmonikkoja, ja se on loistavaa. Samaan aikaan teemme suuria asioita Pittsburghissa, enkä halua elää ilman sitä.”

Tämä kuvaa uutta tilannetta. Maailmassa on noin parikymmentä supertähtikapellimestaria, jotka valitsevat usein työtehtävänsä kaikkein parhaista tarjouksista. Daniel Barenboim, Riccardo Muti, Sir Simon Rattle ja Salonen kuuluvat tähän joukkoon.

Tämä joukko on kuitenkin vähän kuin Nokian entisen dream team -johtoryhmän optiomiljonäärit: läheskään kaikki eivät halunneet jonkun muun suuryhtiön toimitusjohtajaksi eli hallituksen rengiksi, vaikka palkka olisi kuinka hyvä. Omaisuus ja arvostushan oli jo luotu.

Sama koskee kapellimestarien kärkeä. Barenboim rakensi maineensa esimerkiksi Chicagossa ja nykyisin Berliinin Valtionoopperassa, Muti esimerkiksi Philadelphiassa ja Milanon La Scalassa sekä nykyisin Chicagossa ja Salonen tietysti Los Angelesin filharmonikoissa ja nykyisin Philharmonia Orchestran johdossa Lontoossa.

Parhaatkaan orkesterit tai oopperatalot eivät enää voi tehdä heille ”tarjousta, josta ei voi kieltäytyä”. Kyllä huiput kieltäytyvät. Ja nykyisin he saattavat valita asuinpaikkansakin enemmän lasten opiskeluintressien kuin rahakkaimman työpaikkatarjouksen mukaan.

Siksi New York Times on kääntänyt katseensa supertähtien sijasta muihin kapellimestareihin, joiden voi ajatella olevan monien asiantuntijoiden ”Top 100” -listalla, vaikka he eivät ehkä olekaan parinkymmenen tunnetuimman ja mahdollisesti myyvimmän nimen joukossa.

Tilanne on siinäkin ryhmässä muuttunut. Taiteellisesti erittäin korkeatasoisia orkestereita ja oopperataloja on jopa enemmän kuin ennen, osin Aasian nousun vuoksi.

Parhaimmillaan erinomaisia palkka- ja työoloja tarjoavat vaikkapa Osmo Vänskän Minnesotan orkesteri, Sakari Oramon BBC:n sinfoniaorkesteri ja Tukholman filharmonikot, Pietari Inkisen Prahan filharmonikot ja Japanin filharmonikot sekä Honeckin Pittsburghin sinfoniaorkesteri.

”Orkesterien yleistaso on noussut valtavasti”, Honeck myöntää. ”Samalla on katsottava, että jokainen orkesteri löytää identiteettinsä.”

Nyt Honeck pääsee vakavana muusikkona elementtiinsä. Maineesta ja palkasta hän ei niin paljon perusta kuin siitä, miten huippumuusikot saadaan fraseeraamaan yhtenäisesti kunkin säveltäjän tarkoitusperien mukaan. Milloin soitetaan uhkealla vibratolla ja milloin jouset eivät käytä vibratoa lainkaan? Miten saadaan orkesteri sellaiseksi, että sitä inhottaa automaattisoitto?

”Johdonmukaisesti toimiva kapellimestari voi saada orkesterin soinnin muuttumaan todella paljon 2–3 vuodessa. Eikä vain yhteen suuntaan, vaan hyvin erilaisia säveltäjiä palveleviin suuntiin. Pittsburghissa pääsimme tilanteeseen, jossa orkesteri loukkaantuu, jos vieraileva kapellimestari ei lähde muokkaamaan fraaseja puhuttelevasti ja johdonmukaisesti.”

Yhtä oikeaa tapaa ei tietenkään ole.

”Kun soitin Wienin filharmonikoissa, Nikolaus Harnoncourt ja Herbert von Karajan johtivat samaa wieniläisklassista teosta täysin vastakkaisin tavoin peräkkäisillä viikoilla – mutta molemmat rakensivat loogisen tulkinnan.”

Honeck tunnetaan erityisesti wieniläisen musiikin erikoisasiantuntijana. Se ei ole ihme Wienin filharmonikkojen entiselle viulistille ja alttoviulistille.

”Orkesterit tarvitsevat Haydnia ja Mozartia, koska se musiikki paljastaa kaiken. Ne tarvitsevat Johann Straussia, koska niin oppii luontevan rubaton (esitystä elävöittävät pienet temponvaihdokset)”, Honeck arvioi.

Honeck vierailee säännöllisesti eurooppalaisten huippuorkesterien edessä Berliinin filharmonikoista Amsterdamin Concertgebouw-orkesteriin, jota hän johtaa taas ensi viikolla. Yhteys Pohjoismaihin syntyi Ruotsin RSO:n ylikapellimestarina ja sittemmin hän on johtanut esimerkiksi oopperataloa Stuttgartissa.

Mikä saa hänet pitämään Suomenkin mukana?

”Radion sinfoniaorkesterin erittäin korkea taso ja loistava Musiikkitalonne. Orkesteri on saanut lisää syvyyttä ja tarkkuutta ja samalla he fraseeraavat ja tarttuvat musiikkiin hyvin voimakkaasti”, Honeck kiittää.

Honeck johtaa perinteistä germaanista ohjelmistoa myös Musiikkitalossa keskiviikkona ja torstaina. Uutiseksi voi hyvin nousta merkittävän pianistin Nelson Freiren paluu Suomeen Beethovenin viidennen pianokonserton solistina. Mutta ohjelmassa on myös Honeckin oma ”sinfoninen rapsodia” Richard Straussin Elektra-oopperasta sekä sarja Straussin Ruusuritari-oopperasta.

Perin perinteistä siis, mistä pääsemme takaisin New Yorkin filharmonikkoihin, jonka jättävä musiikillinen johtaja Alan Gilbert on seikkailullisen ohjelmiston ystävä. Gilbertin kauden nimikkosäveltäjistä kaksi kolmesta on tullut Suomesta: ensin pestin sai Magnus Lindberg ja nyt tehtävässä jatkaa Salonen.

Onko Honeck konservatiivisempi kuin Gilbert? Vaikka onhan hänen orkesterillaankin väkevä nimikkosäveltäjä eli James MacMillan.

”Gilbertin ohjelmistosuunnittelu on ollut erinomaista New Yorkissa. Kyse on markkinoista. New York on noin seitsemän kertaa suurempi kaupunki kuin Pittsburgh, jonka keskustassa asuu vain noin 300 000 ihmistä. Klassisen musiikin ystävien markkina on myös hieman pienempi, enkä voi ottaa nykymusiikkia ohjelmistoon niin paljon kuin haluaisin ja voisin New Yorkissa”, Honeck sanoo.

Ensimmäisen kerran lausahdus kuulostaa hitusen vaalipuheelta.

”Elävien säveltäjien tukeminen on tärkeää, ja usutan heitä tarttumaan aiheisiin, jotka ovat ilmassa ja ihmisten sydämissä”, hän jatkaa.

Honeck mainitsee John Adamsin uusimman viulukonserton, joka soi muutama viikko sitten Musiikkitalossa. ”Siinähän käsitellään naisten oikeuksia arabimaailmassa.”

Honeck usuttaa taiteilijoita tarvittaessa provokatiivisuuteen.

”Ei se ihmisiä tapa, vaan saa ajattelemaan aikamme teemoja, kuten ympäristöä. Annoinkin viidelle Pittsburghin säveltäjälle tehtäväksi kirjoittaa teokset omasta ympäristöstämme konsertissa, jossa oli mukana myös Gustav Holstin Planeetat. Se onnistui hyvin!”

Oikaisu 27. tammikuuta klo 17.15: varhaisemmassa versiossa mainittiin pianisti Nelson Freiren Suomen-debyytti. Hän on kuitenkin vieraillut Helsingin juhlaviikoilla jo elokuussa 1972.

Radion sinfoniaorkesteri joht. Manfred Honeck, solistina Nelson Freire, piano, Musiikkitalossa keskiviikkona 27. ja torstaina 28. tammikuuta klo 19. - R. Strauss, Beethoven. Radiointi keskiviikkona: Yle Radio 1 klo 19.03. Verkkolähetys: yle.fi/klassinen.

Kimmo Räisänen
Manfred Honeck harjoitti Radion sinfoniaorkesteria maanantaina Musiikkitalossa. Hän johtaa konsertit keskiviikkona ja torstaina.
Manfred Honeck harjoitti Radion sinfoniaorkesteria maanantaina Musiikkitalossa. Hän johtaa konsertit keskiviikkona ja torstaina.
Kimmo Räisänen
”Hyvien orkesterien määrä on kasvanut”, Honeck sanoo ja kehuu Radion sinfoniaorkesteria entistäkin syvemmästä ja tarkemmasta soitosta.
”Hyvien orkesterien määrä on kasvanut”, Honeck sanoo ja kehuu Radion sinfoniaorkesteria entistäkin syvemmästä ja tarkemmasta soitosta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat