Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Dokumenttielokuvassa venäläisäiti pakottaa poikansa miesterapiaan, saa siellä ohjeeksi tarttua naisten rintoihin estoitta

”En ole ihan varma, haluaisinko päästä terapiaan Venäjällä”, kirjoittaa Veli-Pekka Lehtonen. Hän näki dokumentin Don Juan, joka on parhaillaan esillä DocPoint-festivaalilla.

Kulttuuri
 
Veli-Pekka Lehtonen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Voi olla, että terapialle olisi tarvetta. En silti ole ihan varma, haluaisinko päästä terapiaan Venäjällä. Sitä en varsinkaan haluaisi, että terapiaistunnoistani tehtäisiin elokuva, joka näytettäisiin kaikelle kansalle.

Venäläinen Oleg Maksimov on kuitenkin halunnut.

Oleg, 22, ja hänen Marina -äitinsä törmäsivät elokuvantekijöihin vastaanoton käytävällä kotikaupungissaan Nižni Novgorodissa. Syntyi dokumenttielokuva Don Juan, joka on uunituore. Se kertoo pojan ja yksinhuoltajaäidin vaikeasta suhteesta.

Äiti haluaisi, että Oleg olisi mies. Tarvitaan siis miesterapiaa.

Elokuvana Don Juan on hyvin erikoinen. Ollaan intiimien asioiden äärellä, ja terapeutilta toiselle juokseva Oleg esiintyy kameran edessä siihen tapaan, että monet kohtaukset tuntuvat järjestetyiltä. Dokumentti on silti, tai ehkä juuri siksi, voittanut marraskuussa alan suurimman festivaalin Idfan pääpalkinnon Amsterdamissa.

Jerzy Sladkowskin, Ruotsissa asuvan puolalaisen, ohjaamassa elokuvassa on myös tukku suomalaisia tekijöitä. Musiikin on säveltänyt Timo Hietala. Elokuva on nyt esillä Docpoint-festivaalilla Helsingissä.

Palataan Olegiin. Äiti on häneen kovin tyytymätön. Äiti sättii poikaa saamattomaksi, kotona makaavaksi laiskuriksi. Äidillä on motiivinsa: pojan pitäisi sitä vastoin elättää häntä, ostaa uusia vaatteita. Äiti myös uhkailee poikaa mielisairaalalla.

Niinpä Oleg, joka elokuvan mukaan on diagnosoitu autistiseksi, päätyy ”eheyttäviin” hoitoihin. Niissä Olegista koulitaan mies. Mies, joka saa naisen.

Yksi terapeuteista kulkee nimellä Eversti. Hän opettaa, miten miehet ovat rohkeita ja naiset ujoja. Olegin pitää vain painaa päälle. Eversti kannustaa Olegia suutelemaan naisia odottamatta poskille. Rintoihinkin voi tarttua. Rinnat ovat sitä varten, eversti kertoo. Oleg pelästyy, siitähän joutuu vankilaan. Vain Amerikassa, lohduttaa Eversti.

Svetlana -nimisen terapeutin Oleg tapaa myös usein. Svetlana on hyökkäävä, mutta eri tavalla. Svetlana lyö Olegia ja kaivaa näin nuorukaisesta esiin apinamiestä, munaa. Hahmoterapiassa Oleg on nelinkontin lattialla, äitinä, ja Svetlana ratsastaa Olegina hänen selässään ympäri huonetta. Oleg vaikeroi naisen alla.

Terapeuteista Valeri on se, johon äiti laittaa viimeisen toivonsa. Valerin hoitoringissä Oleg oppii tunnistamaan ihmisiä tuoksun perusteella, liikuttamaan leukaa puhuessaan ja olemaan tiikerirakastaja, teatterileikin himokas Don Juan.

Kun hoidot ovat ohi, Olegilta kysytään: ”Miten muutuit terapiassa?” Oleg on pitkään hiljaa, sanoo sitten: ”En tiedä.”

Se taitaa olla myös elokuvantekijöiden johtopäätös. Vastaukset olemassaolon ja rakkauden probleemaan löytyvät muualta, kaukana äidistä, Olegista itsestään.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat