Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Folkpopkaksoset Meri ja Tuuli Wallenius ovat kuin Suomen vastine First Aid Kitille

Meri ja Tuuli Walleniusta eivät taiteelliset ajatuskatkot haittaa: toinen jatkaa siitä, mihin toinen lopettaa.

Kulttuuri
 
Folkpopkaksoset Meri ja Tuuli Wallenius ovat kuin Suomen vastine First Aid Kitille
Folkpopkaksoset Meri ja Tuuli Wallenius ovat kuin Suomen vastine First Aid Kitille
Meri ja Tuuli Wallenius ovat 23-vuotiaat kaksoissiskot, jotka tekevät omaa suomenkielistä, pehmeää folkpoppia. Sisarukset ovat tehneet musiikkia yhdessä lapsesta asti ja nyt jatkuva yhdessä musisoiminen on huipentunut Merituuli-yhtyeen debyyttilevyyn. Kuuntele, miltä kuulostaa sisarusduon esittämä Kotiin.

Ihan joka päivä ei käy niin onnellisesti, että pääsee kuulemaan livemusiikkia. Varsinkaan ihan artistin kylkeen. Saati että musiikki aiheuttaa välittömästi kylmänväreitä.

Mutta niin käy länsipasilalaisen opiskelijasolun perimmäisessä huoneessa. Meri ja Tuuli Wallenius, 23, ovat ottaneet Merin kotona akustiset kitaransa esiin ja pistäneet lauluksi.

”Täällä minun koti on ja muistan mikä tärkeintä on. Luonasi minun koti on”, kaksikko heläyttelee kaksiäänisesti, itseään akustisilla kitaroilla säestäen.

Onpas kaunista. Mutta myös jotenkin tuttua.

Aivan. Nämä folkpop-kaksosethan ovat kuin Suomen vastine ruotsalaissiskoksille First Aid Kitille.

Tai itse asiassa vielä selvemmin Simon & Garfunkelille. Kaksikon vasta ilmestyneen debyyttilevyn kakkosraita Kotiin on vieläpä teemaltaan ja tunnelmaltaan kuin Amerikan folkmiesten Homeward bound.

Siskokset ovat hölmistyneitä: ”Mitä, ei me edes tunneta sellaista kappaletta.”

Vertaus Simon & Garfunkeliin ei ole sentään aivan tuulesta temmattu. Heitä Walleniukset kuuntelivat lapsena isänsä vinyylilevyiltä Imatralta.

Omia laulujakin sepitettiin ja niitä ääniteltiin kasettinauhurille.

Kitaraan siskokset rakastuivat kymmenen vuotta vanhemman isoveljensä Villen ansiosta.

”Ville jätti kitaran huoneeseensa -- Me kiinnostuimme siitä sitten -- Ja aloimme kilpaharjoitella,” Meri ja Tuuli Wallenius kertovat eläväiseen tyyliinsä. Siitä mihin toinen lopettaa virkkeen, toinen jatkaa.

Lopulta kielet katkeilivat niin usein, että isoveli hermostui. Kun tytöt olivat 5-vuotiaita, veli alkoi antaa heille tunteja. Omat kitarat he saivat musiikkiopistoon mennessään 8-vuotiaina.

Walleniusten musiikinopiskelu on ollut selvästikin erittäin tehokasta. Kotona kaikki tapahtui leikin varjolla, itsestään. Soittotunneilla Meri ja Tuuli olivat ­aina läsnä toistensa tunneilla. Kun toinen soitti, toinen kuunteli.

”Usein soitettiin myös duoja, ja opettaja antoi meille samoja biisejä. Sitten me kilpailtiin, kumpi soitti niitä nopeammin”, Tuuli muistaa.

”Positiivinen kilpailu oli koko ajan käynnissä.”

Tämä kaikki on kantanut hedelmää. Äskettäin ilmestyi kaksikon Merituuli-yhtyeen ensimmäinen levy Merituuli.

Yhtyeen ytimen muodostavat sisarukset kaksiäänisine lauluineen ja kitaroineen, mutta mukana on myös myös seitsemän muuta muusikkoa sellististä saksofonistiin.

Runollisen maalailevat, ke­vyen kuulaat folkpopkappaleet ovat itse tehtyjä. Sävelmiä ja tekstejä syntyy koko ajan. Toinen esittää jonkin kappale­aihion, josta toinen jatkaa.

Monille lauluntekijöille tuttu käsite ”blokki” ei ole ongelma Walleniuksen sisarusten kohdalla.

”Kun toiselle tulee blokki, toinen osaa jatkaa.”

Nyt laulujen pallotteluun on tullut kuitenkin taukoa. Tuuli on opiskellut syksyn ajan opiskelijavaihdossa Tanskassa. Meri kävi hakemassa hänet joululomalle autolla, mutta haastattelun jälkeen Tuuli on lähdössä taas takaisin kevääksi.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun sisarukset ovat näin ­kauan erossa toisistaan. Edellinen pidempi ero oli, kun Meri oli viime keväänä kuukauden Kiinassa.

”Oli hyvä, että meillä oli harjoitusjakso. Se vähän pehmitti lähtöäni. Se kuukausikin tuntui hirmu pitkältä ajalta,” Tuuli sanoo.

Tanskan-opinnoissakin on ollut vaikeinta juuri ero siskosta, Tuuli kertoo.

Aika on ollut silti myös opettavaista. Kun ennen on kaikki tehty yhdessä, nyt molempien on ollut pakko opetella olemaan yksin. Olemaan ”ei-kaksosia”.

”Olen tottunut esittelemään itseni näin: ’Mie oon Meri ja tässä on Tuuli.’ Nyt se on muuttunut. Aiemmin oli myös menossa ­automaattisesti vaikkapa keikoille, sillä aina oli seuraa. Itsekseen ei tule niin helposti lähdettyä. On joutunut opettelemaan eri tavalla sosiaalista elämää”, Meri kertoo.

Enää siskokset eivät istu toistensa tunneilla, mutta opinahjo on sama.

Molemmat opiskelevat nyt Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla, Tuuli neljättä ja Meri ensimmäistä vuottaan.

Sibelius-Akatemiassa molemmat opiskelivat jo vuosia sitten, klassista kitaraa nuoriso-osastolla.

”Mutta sieltä ei auennutkaan kahta paikkaa”, Tuuli kertoo.

Seurasi ero. Tuuli meni Turun taideakatemiaan opiskelemaan klassista kitaransoittoa, Meri taas opiskeli samaa ainetta Sibelius-Akatemian solistisella osastolla sekä laulua Pop & Jazz Konservatoriossa. Ero ei ollut kovin radikaali, sillä sisarukset näkivät toisiaan lähes joka viikonloppu.

Vuoden jälkeen Tuuli halusi laajentaa perspektiiviään ja hakeutui musiikkikasvatuksen pariin.

”Ja nyt minä olen päätynyt seuraamaan Tuulia”, Meri kertoo.

Nyt Merikin soittaa rumpuja ja tahkoaa pianolla samoja Maamme-laulua ja Gaudeamus igituria kuten Tuuli neljä vuotta sitten.

Meri ja Tuuli Wallenius ovat haaveilleet lapsesta asti omasta levystä ja siitä, millainen se sitten olisi.

Sekin oli pohdittu jo valmiiksi, että tulevalle levylle etsitään julkaisija. Mutta lopulta ketään ei edes yritetty etsiä.

”Tuli fiilis, että me ollaan tehty tämä, tämä on meidän oma. Tuntui oikealta julkaista se itse.”

Sen verran työlästä oli kuitenkin olla äänityksissä samaan ­aikaan kokki, säveltäjä, soittaja, järjestäjä ja tuottaja, että jatkossa apu jo kelpaa, kaksikko myöntää.

Haaveissa on toinen levy, ja kolmaskin.

Tulevaisuudensuunnitelmat ovat Walleniuksilla muutenkin varsin yhteneväiset.

”Jos me puhumme, minne haluaisi muuttaa, me puhumme siitä yhdessä.”

Tämä johtuu siitä, että kaksosten suurin unelma on tehdä töitä yhdessä.

Ehkä jopa koko loppuelämän ajan – vähän niin kuin Matti ja Teppo?

”Joo, se on meidän ykköshaave! On kuitenkin niin ainutlaatuista voida tehdä jonkun kanssa tällä tavalla yhdessä lauluja”, siskokset miettivät.

”Mutta ehkä meidän pitäisi puhua ensin heille. Että kannattiko.”

Katso, miltä kuulostaa Meri ja Tuuli Walleniuksen esittämä Kotiin. HS.fi/hstv
Rio Gandara / HS
Kaksoset Meri (vas.) ja Tuuli Wallenius haluavat tehdä musiikkia yhdessä koko ikänsä.
Kaksoset Meri (vas.) ja Tuuli Wallenius haluavat tehdä musiikkia yhdessä koko ikänsä.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat