Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maakuntateatterit elävät tukalia aikoja – HS:n laskuri näyttää, millä rahoilla kotikuntasi teatteri toimii

Säästöohjelman alla elävä Lappeenrannan kaupunki rakensi uuden teatterin kauppakeskukseen. Tavoitteena ovat isot lipputulot, elävä keskusta ja runsaasti turisteja.

Riitta Koivuranta HS
Mari Koppinen HS

Lappeenranta/Helsinki

Suomen teattereissa eletään tukalia aikoja. Valtio on kiristänyt tukihanoja, eikä katsojillakaan ole liikaa rahaa. Ruuhkia lippuluukuilla ei näy. Jotkut teatterit ovat jo joutuneet irtisanomaan ja lomauttamaan henkilökuntaa. Viimeksi keskiviikkona Joensuun kaupunginteatteri ilmoitti lomauttavansa henkilöstönsä kuukaudeksi.

Teattereiden valtion tuki on pienentynyt kahdessa vuodessa kuusi prosenttia, sanoo Suomen teatterit ry:n toiminnanjohtaja Tommi Saarikivi. Tänä vuonna valtio avustaa valtionosuuslainsäädännön piirissä olevia teattereita alustavan laskelman mukaan 55 084 019 eurolla. Viime vuonna summa oli 58 824 899 euroa.

Myös kaupunkien tuet teattereille ovat vähentyneet viimeisten kolmen vuoden ajan.

”Vielä viime vuonna teatterit saivat työllistämishankerahaa, joka pehmitti jo toteutuneita leikkauksia. Nyt kun kahden vuoden leikkaukset tulevat yhdellä kertaa, se vaikeuttaa tätä vuotta entisestään”, Saarikivi sanoo.

Loikataanpa kuitenkin ankeista luvuista hetkeksi Lappeenrantaan, perjantai-illan huumaan.

Lappeenrannan keskustassa kauppakeskus Iso-Kristiinan alakerroksissa toppapuvut kahisevat, kun naiset hypistelevät sisustuskaupan alemyynnissä hajukynttilöitä, lapset valikoivat jäätelöannoksiaan ja herrat tutkivat operaattorien supertarjouksia. Toisessa kerroksessa nuoriso jonottaa elokuvateatteriin.

Mutta tästä kun jatkaa vielä yhden kerroksen ylöspäin valkoisina hohtavia komeita portaita, löytääkin yllätyksen: täällä on teatteri!

Lämpiön katto hohtaa mustia seiniä vasten hopeisena kuin vastakiillotetut perintöhopeat.

Kolmen pennin oopperan Puukko-Mack on Tatu Siivonen.
Kolmen pennin oopperan Puukko-Mack on Tatu Siivonen.

Bling-bling-tunnelmasta vastaa palkittu arkkitehtitoimisto ALA. Se on myös esimerkiksi Helsingin tulevan keskustakirjaston sekä Norjan palkitun kulttuuritalo Kildenin takana.

Ajatuksena oli tehdä yläkerroksesta erilainen ja kiehtova, alakerrasta selvästi erottuva.

”Ihminen on kuin itse esiintymässä tässä”, esittelee pääsuunnittelija Samuli Woolston.

Hollywood-tunnelmaa korostaa nyt vielä se, että väki skoolailee juhlapuvuissaan. Alkamassa ovat odotetut uuden teatterin avajaiset. ”Nauttikaa nyt”, kehottaa avajaispuheessaan opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonenkin (kok).

Ministeri jos kuka tietää, että tällaisia avajaiset ovat harvinaisia nykyään.

Lappeenrannassakin on eletty vaikeita aikoja. Päällä on 15 miljoonan euron säästöohjelma, veroprosenttia on korotettu, ja venäläisten turistien määräkin on pudonnut parissa vuodessa puoleen. Ja sitten rakennetaan uusi, yli 20 miljoonaa euroa maksanut uusi teatteri!

Päätös oli tarkan taloudellisen pohdinnan tulos.

Teatteriprojekti alkoi vuosia sitten, kun vanhassa, alun perin elokuvateatterikäyttöön tehdyssä teatteritalossa ilmeni pahoja sisäilmaongelmia.

Koko teatteria tuskin olisi, ellei sitä olisi keksitty tehdä kauppakeskuksen uuden laajennuksen yhteyteen. Ravintolat, kahvilat ja parkkipaikat ovat yhteisiä kaupoille ja teatterille.

”Ei tehty mitään graniittilinnaa, vaan ollaan ihmisten arkipäivän sisällä”, entinen kaupunginjohtaja Seppo Miettinen kehaisee.

Kauppakeskuksen laajennuskin toteutui teatterin ansiosta. ”Teatteri ratkaisi lopulta, että tuo sadan miljoonan investointi tuli kaupunkiin”, sanoo nykyinen kaupunginjohtaja Kimmo Jarva.

Tavoitteena on, että teatteriin tullaan bussilasteittain lähikaupungeista, mutta myös Päijät-Hämeestä, Kymenlaaksosta ja aina Savosta asti. Ja miksei pääkaupunkiseudultakin.

Lappeenrannassa on ollut teatteri pian 70 vuotta. Viime vuosina kävijämäärät ovat kuitenkin pudonneet radikaalisti. Monet pitävät romahduksen syynä edellisen teatterinjohtajan aivan liian taiteellista linjaa.

Taiteen ja viihteen suhde onkin elämän ja kuoleman kysymys maakuntateattereissa.

Taiteellisesta tinkimättömyydestään tunnettu Vihtori Rämä sai viime huhtikuussa potkut Joensuun kaupunginteatterin johtajan paikalta, ja tällä viikolla Joensuussa saatiin yt-neuvottelut päätökseen.

Katsojamäärät olivat Rämän kaudella laskeneet kolmannekseen entisestä. Jo edellisenä vuonna teatteri oli tehnyt satojentuhansien eurojen tappiot.

”Teatterin johtamisessa vaikeinta on se, että aika menee taiteen puolesta puhumiseen, eikä johtajan töitä saa tehdä”, useita maakuntateattereita johtanut dramaturgi Aila Lavaste sanoi viime syksynä HS:n haastattelussa.

Lavasteen mielestä kotimaisen draaman läpimurto maakuntateattereissa tapahtui 2003, kun Juha Jokelan Mobile Horror lähti kiertämään maakuntateattereita. Hyvä draama voi menestyä maantieteestä huolimatta.

”Ei ohjelmiston tarvitse olla yleisöä kosiskelevaa, mutta ei sitä halveksivaakaan”, sanoo Lappeenrannassa avajaisnäytelmän alkua odotteleva Anneli Pirttilä.

Katri Pulli komppaa: hän on jäänyt viime vuosina mieluummin sohvalle kuin lähtenyt teatteriin, ohjelmiston takia.

Moni muu on tehnyt samoin. Vuonna 2014 Lappeenrannan teatterissa kävi vain noin 20 000 katsojaa. Syynä romahdukseen oli myös vanhan rakennuksen sisäilma. Sen vuoksi moni työntekijä sairastui. Esityksiä jouduttiin perumaan jopa yli 30.

”Jos olet yrittänyt tulla katsomaan jotain juttua kolme kertaa, niin et sinä enää neljättä kertaa tule”, sanoo elokuussa aloittanut uusi teatterinjohtaja Timo Sokura.

Sokuralle on asetettu nyt kovat odotukset. Kaupunginjohtaja sanoo suoraan, että lipputuloja pitää tulla merkittävästi lisää. Maakuntajohtaja puhuu jopa 50–60 000 kävijän määristä.

Teatterinjohtaja Timo Sokura palasi synnyinkaupunkiinsa.
Teatterinjohtaja Timo Sokura palasi synnyinkaupunkiinsa.

Sokura aikoo tehdä sen, minkä voi. Hän muistuttaa, että teatteri on mystinen taidemuoto, johon ei Kallion laskuoppi toimi.

”Vaikka ottaisit kuinka varman nakin, niin voi olla, että ketään ei kiinnostakaan.”

Sokura on kokenut jo yhden yllätyksen, onneksi positiivisen: marraskuussa avatun pienen näyttämön komedia Mummo on ollut loppuunmyyty joka ilta.

Jatkossa Sokura yrittää saada yleisön palaamaan teatteriin hieman aiempaa helpommalla ohjelmistolla. ”Pienellä näyttämöllä on tarkoitus tehdä haastavampaa teatteria, mutta tällä isolla pitäisi tehdä meidän tuotto – joka ei ole ihan pieni.”

Timo Sokura on kotoisin Lappeenrannasta, jonka vanhassa työväenteatterissa hän kampesi pyörivää näyttämöä eteenpäin jo 1970-luvun alussa.

Hän valmistui tanssijaksi Kansallisoopperan balettikoulusta. Kemin teatterin johdossa Sokura toimi 2004–2008, ja viimeiset seitsemän vuotta hän oli Kansallisbaletin tuottaja.

Lappeenrantalaiset ovat ottaneet oman poikansa selvästi vastaan avosylin. Kehuja tulee.

Jahka avajaisista selvitään, Sokuralla on jo monia suunnitelmia, joissa keskeisellä sijalla on yhteistyö kaupungin muun kulttuuriväen ja nuorten kanssa, esimerkiksi Lappeenrannan tanssiopiston kanssa. Kokoillan baleteilla pystyisi houkuttelemaan myös venäläisiä turisteja.

Yt-uutisten keskellä on ilahduttavaa, että teatteri palkkaa lisää väkeä. Neljä näyttelijänvakanssia on nyt auki. Lisäksi etsitään ohjaajaa ja lavastajaa.

Suomen teatterit ry:n Tommi Saarikivi arvelee huonon yleisen taloustilanteen näkyvän siten, että teatterit yrittävät minimoida riskit ja pelata varman päälle. Se tarkoittaa eri teattereissa eri asioita, koska yleisöt eivät ole samanlaisia.

”Ehkä todennäköisimmin painetaan viihdenappulaa, koska monet viihteellisemmät näytelmät vetävät väkeä, eikä siinä mitään väärää ole, jos ihmiset sitä haluavat nähdä. Se tässä keskustelussa usein unohdetaan, kun teattereita soimataan.”

Kiristämisen varaa ei Saarikiven mukaan teattereilla enää hirveän paljon ole. Jos ruvetaan tekemään pienempiä tuotantoja ja vähemmän ensi-iltoja, edessä voi olla ”syöksykierretilanne”.

”Jos ohjelmisto ei paljon vaihtele, väkeä käy vähemmän ja lipputulot tippuvat entisestään.”

Onnistuneen ohjelmiston merkitys korostuu entisestään silloin, kun ajat ovat erityisen tiukat, tiedetään toisella puolella Suomea, Seinäjoella.

Seinäjoen kaupunginteatterissa luotetaan keväällä muun muassa musikaalin vetovoimaan ja syksyllä menestysnäytelmä Kvartettiin.

”Yritämme tehdä ohjelmistoa, joka menee tällä alueella ja näille ihmisille”, sanoo toimitusjohtaja Markko Heinonen.

”Järkevä suunnittelu on kaiken a ja o. Täytyy vain katsoa, että budjetit eivät paisu”, komppaa taiteellinen johtaja Christian Lindroos.

Vuoden teatteriksi 2015 valitussa Seinäjoen kaupunginteatterissa käy vuosittain runsaat 50 000 katsojaa. Määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

”Niin kaupunki kuin valtiokin ovat pienentäneet avustuksiaan viimeisen kolmen vuoden aikana”, sanoo Heinonen.

Tältä vuodelta pohjalaisteatterista on kuitenkin jouduttu perumaan yksi ensi-ilta. Heinosen mukaan teatteri saa kaupungilta avustusta 1 720 000 euroa vuodessa ja valtiolta 1 171 516 euroa.

”Rahassa ei valitettavasti kylvetä, kaikki turha pitää karsia pois. Joutuu tekemään hirveästi töitä vähällä henkilökunnalla”, Lindroos sanoo.

Omaa henkilökuntaa pyritään työllistämään, jotta tuotanto pysyisi jatkuvasti käynnissä.

”Täytyy olla aika kekseliäs. Jos ei tehdä suurta draamaa, tehdään jotain muuta pienempää, mutta niin, että tarjontaa on omalla henkilökunnalla.”

Lappeenrannan uuden teatterinjohtajan mukaan kaupunkilaisten sydämet voitetaan lopulta aika yksinkertaisella konstilla: ”Tekemällä hyvää teatteria.”

Mutta mikä sitten on hyvää kenenkin mielestä – tässä Timo Sokuralla saattaa olla vielä pohdinnan paikka.

Kun Sokuran avajaisnäytelmäksi valitsema Bertolt Brechtin Kolmen pennin ooppera on edennyt väliajalle, selviää, etteivät ainakaan kaikki niele uuden johtajan valintoja.

”Olisihan se pitänyt käsittää, että tämä on Brechtiä”, kajauttaa eräs karjalaisrouva ja istahtaa tuohtuneena hopeanhohtoisen lämpiön sohvalle.

”Kovaa kamaa. Minä en ymmärrä tätä!” hän puhisee.

Teatteriin noustaan valkoisina hohtavia portaita pitkin.
Teatteriin noustaan valkoisina hohtavia portaita pitkin.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat