Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Naparetkeilijä Andrée lensi paitsi pohjoiseen myös Korppooseen – ja epäonnistui siinäkin

Kun ruotsalainen harjoitteli Pohjoisnavan valloitusta, yksi ilmapallolento suuntautui Turun saaristoon 1893. Siitä oli tulla katastrofi, mutta onneksi kalastaja tuli apuun.

Kulttuuri
 
”Maailmanloppu käsillä?” – ruotsalainen ilmapallolentäjä pelotteli korppoolaisia syksyllä 1893
”Maailmanloppu käsillä?” – ruotsalainen ilmapallolentäjä pelotteli korppoolaisia syksyllä 1893
Insinööri Andrée tunnetaan parhaiten tuhoon päättyneestä naparetkestä 1897. Harva tietää, että neljä vuotta aiemmin hänen ilmapallonsa harhautui Suomeen, ja kalastaja Danielsson pelasti Andréen luodolta. Korppoossa tätä tarinaa kerrotaan yhä. Toimittaja: Suvi Ahola. Kuvaus ja leikkaus: Esa Syväkuru.

Korppoo

Oli lokakuun 19. päivän ilta vuonna 1893 Korppoossa. Kalastajan vaimo Fina Danielsson seisoi tupansa portailla, käsittämätön näky edessään.

Jotain valtavaa laahautui salmea pitkin. Taloa suurempi pallo, siitä roikkuva kori. Ääni, joka sanoi riikinruotsalaisella aksentilla: ”Mentiin kirkkaasti ohi”.

Fina Danielsson ei tiennyt näkevänsä sianrakoista tehdyn vetypallon. Ilmapallolla ruotsalainen Salomon August Andrée aikoi valloittaa puoli maapalloa ja nousta kansallissankariksi.

Salomon August Andrée
Salomon August Andrée

Pian yltiöpäinen seikkailija, räpiköi kuitenkin lokakuisella luodolla kylmissään, vain frakki päällään, sillä hänen suunnitelmansa olivat menneet pieleen.

”Fina tuli tupaan ja sanoi miehelleen Edvardille: Nyt on maailmanloppu likellä, kun pilvetkin ovat alkaneet puhua”, Anna Danielsson kertoo Korppoon kirkonkylässä.

Hän kertoo tarinaa tottuneesti. Fina oli hänen isoisoäitinsä, kalastaja Edvard Danielssonin vaimo.

Salomon August Andrée (1854–1897) on sama mies, josta ruotsalainen kirjailija Bea Uusma kiinnostui suunnattomasti ja kirjoitti viime vuonna suomeksikin ilmestyneen kirjansa Naparetki – Rakkaustarina.

Uusman teos kertoo Andréen naparetkestä neljä vuotta myöhemmin, 1897. Se oli hurja yritys ylittää Pohjoisnapa ilmapallolla, ja se koitui kolmen miehen retkikunnan kuolemaksi pikku saarella Huippuvuorilta pohjoiseen.

Heidän jäänteensä löydettiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Silloin vakiintui teoria siitä, että miehet kuolivat syötyään trikiinien saastuttamaa jääkarhunlihaa.

Bea Uusma tutki todisteita viisitoista vuotta ja tuli toisiin tuloksiin. Hän kirjoitti siis historiaa uudelleen.

HS haastatteli Uusmaa joulun alla, minkä jälkeen lukijat ottivat toimitukseen yhteyttä. Uusman tarinasta puuttui kokonaan Suomen valloitus!

Siltä osin hänen antamansa kuva Andréesta – ja historiasta – jäi siis vajaaksi. Eläkkeellä oleva kotitalousopettaja Anna Danielsson kertoo nyt loput.

Hän asuu Korppoon kirkonkylässä, mutta Danielssonin kalastajasuvun varsinainen koti on Brunskär kymmenen kilometrin päässä pääsaaresta.

Siellä Anna emännöi vuosikaudet vierasvenesatamaa, kattoi pitopöytiä, soitti pianolla säveltämäänsä saaristolaisvalssia ja kertoi, miten äidin isoisä Edvard pelasti ilmapallolentäjä Andréen karulta luodolta.

Iltamyöhällä, 19. lokakuuta 1893, Fina ja Edvard eivät voineet tehdä mitään, mutta kun aamu valkeni, Edvard kiipesi kallioille tähystämään.

Kaukoputkellaan hän näki, että luodolla Brunskäriltä koilliseen joku heilutti hätälippua.

Hän lähti veneellä sinne ja löysi litimärän miehen, joka oli satuttanut jalkansa teräviin kiviin.

Nimeni on Salomon August Andrée, ja olen Tukholman kuninkaallisen patenttiviraston yli-insinööri, mies esittäytyi.

Vaikka insinööri Andréen naparetki on muualla Suomessa ammoin unohtunutta historiaa, Korppoossa hän on ollut julkkis yli sata vuotta. Hänen Suomen-lennostaan on tullut suorastaan saarten kansanperinnettä.

Jo 1934 turkulainen partiolippukunta Pojkarna pystytti Äskören-luodolle muistomerkin, jossa kerrotaan sekä ilmalennosta Suomeen että Pohjoisnavan valloitusyrityksestä.

Silloin retkikunnan jäännösten löytyminen jäätikkösaarelta 1930 oli vielä tuoreessa muistissa – Suomessakin se oli ollut uutisspektaakkeli, jota seurattiin sanomalehdissä päivä päivältä.

Anna Danielsson kaivaa esiin lehtileikkeitä Andréen vaiheista, samoin esitteen museosta, joka sijaitsee tämän synnyinseuduilla Ruotsin Grännassa. Suomessa käynyt ilmapallo on kuulemma siellä hyllyllä, kauniisti laskostettuna.

”Korppoossa järjestettiin myös juhla, kun ilmapallolennosta oli kulunut sata vuotta. Se oli suurin yleisötilaisuus, jonka minä olen koskaan järjestänyt”, Danielsson kertoo.

Silloin, heinäkuussa 1993, Brunskärille saapui Ruotsista ja Suomesta toistakymmentä kuumailmapalloa, ja juhlapuhetta pitämään tuli silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn.

”Hänenkin piti lentää pallolla, mutta siihen tuli jotain vikaa, eikä hän päässyt ikinä nousemaan ilmaan.”

Insinööri Andréelle ilmapallolento Suomeen oli yksi monesta harjoituksesta, joita hän teki kerätessään aineistoa ilmapallolennoista ja etsiessään sponsoria. Bea Uusman mukaan hän olisi halunnut lentää Atlantin yli, ei niinkään Pohjoisnavalle.

Siksi hän esiintyi ilmailunäytöksessä Tukholmassa 19. lokakuuta 1893. Hänen oli tarkoitus lentää sisämaahan, mutta tuulet kuljettivatkin Svea-nimisen, sianrakoista ommellun pallon Ahvenanmerelle.

Koska lennon oli tarkoitus olla lyhyt näytös, Andrée oli pukeutunut frakkiin. Pallokorissa oli eväänä kolme ranskanleipää, olutta ja konjakkia – näin kerrottiin lehdissä myöhemmin.

Iltaan mennessä Andrée oli saavuttanut Suomen saariston, ja pallo alkoi vajota.

Äskören-luoto, jolle Andrée laskeutui, sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Korppoon pääsaaresta.
Äskören-luoto, jolle Andrée laskeutui, sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Korppoon pääsaaresta.

”Maihinlaskeutuminen tapahtui autiolla saarella, jossa hän sai omien sanojensa mukaan viettää varsin epämiellyttävän yön”, kertoo teos Kotkan lento Pohjoisnapaa kohti (1930). ”Yhdentoista ajoissa seuraavana päivänä hänen hädänalainen asemansa huomattiin, ja hän sai apua.”

Auttajana oli Edvard, joka ihmetteli, miksi luodolla oli mies ilman venettä. Andrée joutui selittämään, kuka oli, mistä tuli ja millä laitteella. Senkin hän selitti, mikä vetypallo ylipäätään oli.

”Edvard vei Andréen Brunskärille, ja häntä hoidettiin siellä kalastajantuvassa muutama päivä”, Anna Danielsson kertoo.

Ruotsissa oli heti ilmapallon katoamisen jälkeen huolestuttu Andréen kohtalosta, etenkin kun pallosta oli saatu havaintoja myös useilta laivoilta.

Siksi Turusta lähetettiin luotsi etsintäretkelle. Onneksi yli-insinööri löytyi hyvissä voimissa ja pääsi paluumatkalle, ensin luotsin mukana Turkuun.

Svenska Ylen radio-ohjelmassa vuodelta 1987 siteerataan tämän luotsin tytärtä, jonka kotona Turussa Andrée toipui jonkin aikaa. Dagmar Örbom kuvaili häntä hurmaavaksi mieheksi, joka viljeli ”anekdootteja illallispöydässä”.

Ennen paluutaan Ruotsiin Andrée antoi haastatteluja ja piti epäonnisesta ilmapallolennostaaan jopa yleisöesitelmän.

”Kaikki halusivat tavata Andréen, ja kutsuja sateli. Kun hän Turusta lähtiessään astui matkustajalaivaan, hänelle ojennettiin suuri ruusukimppu”, Örbom muisteli Hufvudstadsbladetissa 1930.

Ruotsiin palattuaan Andrée lähetti uusille ystävilleen kiitoskirjeitä ja signeeraamiaan valokuvia, ja myös Edvard Danielsson sai sellaiset.

Bea Uusmasta kyky hurmata oli Andréen luonteenpiirteistä merkittävimpiä.

”Hän oli hyvä suustaan, taitava innostamaan ihmisiä. Sillä tavalla ilmapallolennoille ja Pohjoisnavan ylitykseen löytyi rahoittajia”, Uusma kertoi haastattelussa joulukuussa.

Hänestä se saattoi kuitenkin viitata myös persoonallisuuden häiriöön.

Andréen usko itseensä ja halu päästä kansallisankariksi olivat niin vahvat, että hän ummisti silmänsä selville puutteille Pohjoisnaparetken järjestelyissä.

Huolettomuus maksoi lopulta kaikkien retkikunnan osanottajien hengen.

Korppoossa Andréesta on kuitenkin vain kauniita muistoja. Rakastettavan herrasmiehen vierailusta seurasi myös konkreettista hyvää, kuten rahapalkkioita hänen auttajilleen.

Joitain seurauksista saatiin odottaa paljon kauemminkin, vuosikausia.

Esa Syväkuru HS
Anna Danielsson on tottunut kertomaan tarinaa siitä, miten isoisän isä pelasti läpimärän ja loukkaantuneen ilmapallolentäjän luodolta.
Anna Danielsson on tottunut kertomaan tarinaa siitä, miten isoisän isä pelasti läpimärän ja loukkaantuneen ilmapallolentäjän luodolta.

”Edvardin poika Hugo, isoisäni, oli viisivuotias, kun Andréeta hoidettiin Brunskärillä”, Anna Danielsson kertoo.

”Hän istui tämän sängyn vieressä ja kuunteli tarinoita. Andrée kertoi Tukholman tekniikasta: moottoreista ja raitiovaunuista, joista Hugo ei ollut uneksinutkaan. Ei pieni ulkosaariston poika olisi ikinä kuullut sellaisia esitelmiä, ellei Andrée olisi lentänyt ohi.”

Anna Danielsson uskoo, että tämä herätti isoisässä lähtemättömän kiinnostuksen tekniikkaan.

”Aikanaan hän oli täällä ensimmäinen, joka hankki kalastusveneeseensä moottorin.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat