Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jos tutkija ei tee tulosta, voi tulosten sepittäminen alkaa houkutella

Miksi tutkija päätyy rakentamaan maineensa valheelle? Esimerkit tiedevilpin historiasta kertovat.

Kulttuuri
 
Jo Yong hak / Reuters
Kannattajat osoittivat suosiota korealaiselle Hwang Woo-sukille huijausoikeudenkäynnin jälkeen.
Kannattajat osoittivat suosiota korealaiselle Hwang Woo-sukille huijausoikeudenkäynnin jälkeen. Kuva: Jo Yong hak / Reuters

Diederik Stapel putosi korkealta. Vielä muutama vuosi sitten hollantilaisen Tilburgin yliopiston professori ja dekaani oli sosiaalipsykologian huippunimiä ja julkaisi tiuhaan tutkimuksiaan arvovaltaisissa tiedelehdissä. Tutkija oli kotimaassaan myös tunnettu mediakasvo.

Sitten paljastui, että Stapel oli vuosia keksinyt ja väärentänyt tutkimustuloksiaan. Samalla putosi pohja myös monen pahaa aavistamattoman työtoverin työltä.

Artikkeliin liittyvät

Tieteelliset väärentäjät harvoin kuvailevat menetelmiään, mutta Stapel on poikkeus. Hän selosti valonarkoja puuhiaan hollanniksi muutama vuosi sitten ilmestyneessä tunnustusteoksessa Ontsporing (Prometheus 2012).

Stapel alkoi siirtyä harmaalle alueelle jo ennen kuin sai ensimmäisen professuurinsa Groningenin yliopistosta: valikoivaa tutkimusaineiston käsittelyä ja muita pieniä oikoteitä. Groningenissa tieteen kultapojan menetelmät vaihtuivat harmaista mustiksi, Stapel kuvaa. Hän alkoi keksiä tuloksia omasta päästään.

Eräänä päivänä istuessaan yksin tyylikkäässä professorinhuoneessaan hän avasi tietokoneellaan olevan tutkimusaineiston ja muutti siitä kakkosen, joka ei vastannut odotuksia, neloseksi, joka sopi paremmin suunnitelmiin. Sitten hän klikkasi käyntiin tilastollisen analyysin ja sai haluamansa tulokset ruutuun.

”Maailma oli taas looginen”, hän kirjoittaa.

Tästä lähin Stapel väärensi aineistoaan mieluiten illalla kotona, kun perhe oli jo nukkumassa. Hän listasi tutkimushankkeita ja löydöksiä, joita halusi tehdä. Sitten hän lisäsi numero numerolta taulukoihin keksimiään lukuarvoja ja valmisti niistä analyysit. Aina tulos ei ollut haluttu ja hän palasi muuttamaan lukuja niin, että analyysi lopulta vastasi suunnitelmia.

Iltapuhteen tuotoksia julkisti muun muassa arvostettu Science-lehti, jonka julkaisuseula kuuluu maailman tiukimpiin.

Science liittyy vielä kohutumpaan huijaukseen. Silloinkin pudottiin korkealta.

Korealainen biolääketieteen tutkija Hwang Woo-suk kohautti maailmaa vuonna 2004, kun hän raportoi Sciencessa kloonanneensa ensimmäisenä maailmassa ihmisalkion ja keränneensä siitä kantasoluja. Koreassa häntä juhlittiin kansallissankarina, ja amerikkalainen Time-lehti valitsi hänet vuoden vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.

Ihmisalkion kloonausta oli yritetty ennenkin, mutta tulokset olivat jääneet laihoiksi. Hwang Woo-suk työtovereineen oli yllättäen onnistunut siinä. Tiedemaailma ei kohissut syyttä.

Pian juhlinta muuttui skandaaliksi. Ensin Hwangin yhdysvaltalainen kollega Gerald Schatten sanoutui irti yhteisestä julkaisusta. Syyksi hän kertoi tieteen etiikan vastaiset keinot, joilla tutkimuksiin tarvitut munasolut oli hankittu. Nuorempia tutkijoita oli ilmeisesti painostettu luovuttamaan munasoluja.

Epäeettinen toiminta osoittautui vielä laajemmaksi. Itse tutkimukset olivat potaskaa. Niin ihmisen alkion kloonaus kuin kloonaamalla saadut 11 kantasolulinjaa paljastuivat väärennöksiksi. Laboratoriotyötä oli kyllä selvästi tehty, mutta kun toivottuja tuloksia ei ilmeisestikään näkynyt, niitä oli ryhdytty keksimään. Niinpä Science totesi kelvottomiksi kaksi Hwangin julkaisua ja veti ne pois.

Korealaistutkijan vilpistely johti rangaistuksiin myös tiedemaailman ulkopuolella. Tuomioistuin totesi, että hän oli kavaltanut tutkimusrahoja ostaakseen munasoluja ja lahjoakseen tutkimustaan tukevia liike-elämän edustajia. Hänet tuomittiin kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Molemmat tapaukset noudattavat tuttua kuviota: on kova paine saada tuloksia, ja niitä ruvetaan sepittämään, jos niitä ei muuten tule. Tyypillistä on sekin, että vilppisyytökset koetetaan lakaista maton alle. Vaatii rohkeutta ilmaista epäilynsä.

Väärinkäytösten paljastajia kutsutaan englanniksi nimellä whistleblowers. He puhaltavat pelin poikki, kun sääntöjä on rikottu. Mahdollisen pelikiellon antaa sittemmin tutkijalautakunta, mutta paljastajien kannattaa varmistaa selustansa.

Ne kolme nuorta tutkijaa, jotka käräyttivät Diederik Stapelin, keräsivät kuukausien ajan todisteita aineiston väärentämisestä, ennen kuin kertoivat havainnoistaan Tilburgin yliopiston rehtorille. Vähäisellä näytöllä syyttely voi koitua kalliiksi.

Stapelin jälkeen tiedemaailman meno on yltynyt vain pahemmaksi. Pois vedettyjen tutkimusartikkeleiden määrä on lähtenyt nousuun 2000-luvulla, paljastaa biolääketieteen alan tarkastelu Pnas-lehdessä. Valtaosa peruutuksista johtuu väärinkäytöksistä. Huijausten osuus on kasvanut kymmenen kertaa suuremmaksi kuin vuonna 1975.

Väärennöksiä tulee ilmi erityisesti huippulehdissä. Niihin saadut julkaisut avaavat tiet arvostukseen. Siksi on suuri houkutus saada niihin oma tutkimus, jopa keinoja kaihtamatta. Useimmiten houkutukseen lankeavat miehet, jotka tekevät kaksi kolmannesta kaikista huijauksista. Osuus on suurempi kuin heidän osuutensa tutkijoista.

Lyhennetty Tiede-lehdessä 2013 julkaistusta artikkelista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat