Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ruotsi voittaa aina Euroviisuissa, mutta Euroviisuista voi nousta vaikka kuinka paukapäisiä renkutuksia

Kulttuuri
 
Miska Rantanen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Siirtyminen euroviisumaailmaan on kuin astuisi rinnakkaistodellisuuteen. Haltioitunut fanituskulttuuri, heittäytyminen ja ulkomusiikillisten asioiden painottaminen ovat asioita, joista ns. perinteinen musafani ei saa kiinni.

Ei osaa. Ei kykene. Ei ehkä uskalla?

Mutta eihän Euroviisuihin nyt musiikkia kannatakaan sotkea!

Uuden musiikin kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Se korvasi Yleisradion perinteisen euroviisukarsinnan. Takavuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen uusi kilpailu on kaikille musiikintekijöille avoin laulukilpailu, jossa musiikkityyli on vapaa.

Tavoitteena oli ravistella valintaprosessia ja saada Euroviisuihin aiempaa moni-ilmeisempiä kotimaisia artisteja ja biisejä.

Tämän vuoden karsinnat ovat vielä kesken, mutta tähän mennessä sato kuulostaa takuuvarmalta kakkosneloselta. On kuultu musiikkia, jota voi kuvitella kuulevansa missä tahansa päin maailmaa: turistina Kuala Lumpurissa, taksissa Tallinnassa tai kaupallisen kanavan aalloilla vitostiellä.

Eli hyvin tuotettua, moni-ilmeisestä ruotsalaista tanssipoppia.

Ruotsista on tullut euroviisukoneiston harmaa eminenssi. Paikalliset musiikintekijät tuntevat perinpohjaisesti viisukulttuurin, ja perinteet velvoittavat osaamaan reseptin ulkoa.

Kun voiton vie Ruotsin edestä vaikkapa joku entinen Itä-Euroopan maa, Ruotsi osaa kaupitella voittajalle euroviisujärjestelyt pakettiratkaisuna.

Ruotsin rooli kuuluu silti selvimmin biisipuolella. Tällä vuosituhannella monet ruotsalaiset biisinikkarit ovat osallistuneet kisoihin jonkun muun maan edustuskappaleen tekijänä. Esimerkiksi Thomas G:son on kynäillyt lauluja Espanjan, Norjan ja Georgian edustajille.

Tätähän voi toki itsekin yrittää. Olisiko tämä syynä siihen, että tänä vuonna suomalaiset edustuskappaleet kuulostavat niin ruotsipopilta?

Euroviisumusiikki ja normaali listapoppi ovat eri maailmoja. Menestys Euroviisuissa miltei hylkii menestystä ns. normaalilla musiikkimarkkinoilla ja päinvastoin.

Asiasta voi iloita. Euroviisuista voi nousta vaikka kuinka paukapäisiä renkutuksia, jotka unohdetaan pian, mutta jotka voivat elää euroviisumaailmassa vuosia.

Epävakaina aikoina ei myöskään viitsi lytätä monikymmenvuotista perinnettä, joka muutamaksi viikoksi aidosti yhdistää toraisat EU-maat.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat