Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tutkija Oula Silvennoinen: Suomessa oli ja on fasismia

Suomen demokraattisessa järjestelmässä on henkilöitä, joiden asialistalla tuntuu olevan klassisia fasismin piirteitä, sanoo historioitsija Oula Silvennoinen.

Kulttuuri
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/8ebd01ceb6511133ee9220ed33aa34b5c79eb28e-2441662-Oula%20Silvennoinen_16.jpg
Suomalaisen fasismin historia on nyt kirjattu
Suomessa on ollut ja on edelleen fasismia, Tutkija Oula Silvennoinen sanoo. Toimittaja, kuvaus ja leikkaus Kalle Koponen

”Lyhyesti määritellen: fasismi on väkivaltaan valmista kansallismielisyyttä”, historioitsija Oula Silvennoinen (s. 1970) sanoo.

Suomalaiset fasistit käsittelee etenkin maailmansotien välistä aikaa. Samaa suvaitsemattomuutta on ilmassa myös nyt.

”Vaatimus yhtenäisestä, vahvasta ja puhtaasta kansakunnasta vie suvaitsemattomuuteen”, Silvennoinen sanoo. ”Sillä puhtaus määritellään negatiivisesti – siis sen kautta, ketkä eivät kuulu mukaan. Heitä pidetään sisäisinä vihollisina.”

Oliko Suomessakin fasisteja?

”Kyllä”, Oula Silvennoinen toteaa. ”Ihan samalla tavalla kuin muuallakin Euroopassa.”

Heitä oli myös kansakunnan parhailla paikoilla, kuten eduskunnassa. Vuoden 1933 vaaleissa Isänmaallinen kansanliike (IKL) sai 14 edustajapaikkaa, samoin vuonna 1936.

”Minusta IKL täytti fasismin tunnusmerkit, ja fasistiseksi olemme myös luonnehtineet sitä kirjassamme”, Silvennoinen kertoo. ”Minusta tästä asiasta ei tarvitse enää ihmeemmin edes keskustella.”

Kansanvallan puitteissa toimiminen ei tuottanut fasistiselle puolueelle Suomessa vaikeuksia 1930-luvulla.

”Ihan samalla tavalla se sujui täällä kuin muuallakin Euroopassa silloin. Ja sujuu edelleen.”

Nykyajan fasismiin taipuvaisia nimiä Silvennoinen ei ryhdy mainitsemaan. Hän ei halua osoitella.

”Meillä on demokraattisessa järjestelmässä varmasti sellaisia henkilöitä, joiden asialistalla tuntuu olevan aika lailla klassisia fasismin piirteitä”, hän muotoilee. ”Niistä voimakkain on tunne siitä, että oma yhteisö on uhattuna.”

Silvennoinen puhuu närkästyksestä, jonka aiheuttaa jostain ulkopuolelta tai yhteisön sisältä viriävä haaste kulttuuriselle yksinvallalle. Kaikkea on totuttu pitämään vain omana.

Seuraava askel on Silvennoisen mukaan väestöllinen paniikki: pelko aseman menettämisestä omassa kansallisessa tai rodullisessa yhteisössä. Fasistiseen kuvioon kuuluu, että aseman menettämisen voi torjua vain väkivallalla ja radikaaleilla toimenpiteillä, koska uhka on niin suuri ja polttava.

Onko rajojen sulkeminen radikaali toimenpide?

”On se... eräänlainen”, Silvennoinen sanoo. ”Mutta kirjassa kutsumme radikalismiksi ainoastaan valmiutta väkivaltaan. Haluaisin edelleen pitää kiinni siitä rajauksesta.”

Poliittisena aatteena fasismi syntyi 1800-luvulla. Suurimpaan menestykseensä se nousi 1930-luvulla Adolf Hitlerin natsihallinnon myötä. Hitler ja hänen valtakuntansa luhistuivat vuonna 1945.

”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että fasismin tarina olisi loppunut”, Silvennoinen tähdentää. ”Fasismi elää ja muovautuu siinä missä muutkin poliittiset ideaalit.”

Joonas Salo
Oula Silvennoinen
Oula Silvennoinen
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat