Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vähätelläänkö Suomessa fasismin vaaraa?

Tutkijan mukaan Suomessa on fasismia, eduskuntaa myöten. Jari Järvelä, Vesa Vares ja Leena Lander ottavat kantaa.

Kulttuuri
 
Helsingin Sanomat

Yhdessä kahden muun tutkijan kanssa teoksen Suomalainen fasismi juuri julkaisseen Oula Silvennoisen mukaan Suomessa oli ja on fasismia, aina eduskuntaa myöten. ”Meillä on demokraattisessa järjestelmässä varmasti sellaisia henkilöitä, joiden asialistalla tuntuu olevan aika lailla klassisia fasismin piirteitä”, hän arvioi (HS 11.2.).

Jari Järvelä, kirjailija:

Jari Järvelä
Jari Järvelä

”Kyllä väheksytään. Ilmassa on hälyttävän paljon fasismin merkkejä, turha niitä on kieltää. Pitkät lamakaudet ja epävarmat ajat tuovat fasismin usein pintaan. Fasismi kumpuaa pettyneistä toiveista, sen suurta massaa on ollut aina keskiluokka/alempi keskiluokka, jonka elämältä tuntuu häviävän merkitys – ja fasismi ja sen käytännön piirteet esimerkiksi oman käden oikeutta toteuttavine katupartioineen on yksi tapa kokea elämällä olevan merkitystä.”

”Tyypillistä fasismille on se, että se palvoo aatteena suoraa toimintaa ajattelun sijasta; koulutus ei ole ikinä fasismissa hyvässä huudossa. Fasismi pohjaa ulkopuolisten pelkoon ja erilaisuuden kammoon –syntipukkeja ja syypäitä epävarmoihin aikoihin on löydyttävä. Erimielisiä uhkaillaan ja heitä kehotetaan muuttamaan maasta. Fasismi pyrkii myös muuttamaan sanojen merkityksiä itselleen suotuisaksi. Kaikkia näitä piirteitä riittää tällä hetkellä ympärillämme.”

Vesa Vares, historiantutkija:

Vesa Vares
Vesa Vares

”Minua häiritsee fasismi-sanan kovin löysä ja epähistoriallinen käyttö. Fasismi on kuitenkin tietty historiallinen ilmiö, joka toimi tietyissä oloissa ja joka voidaan määritellä. Usein termi vain tappaa keskustelun. Jos nimittää jotakuta fasistiksi, niin kohde ajetaan heti puolustuskannalle, ja hänen taholtaan on tuskin odotettavissa enää kovin asiallista vastausta. Kaikkea ei voi laittaa yhden nimikkeen alle. Onhan esimerkiksi eroa oikeistopopulisteilla ja radikaalioikeistolla. Oikeistopopulismi toimii parlamentaarisesti, kun taas vaikkapa Kreikassa äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto muistuttaa jo natseja. Ja niin edelleen. Itse koetan käyttää aina tapauskohtaisesti sellaista määritelmää, joka luonnehtii parhaiten kohteen sisältöä. Toki nykyaikana löytyy ideologista fasismia muistuttavaa ajattelua, ja toiset käyttävät termiä eri tavalla kuin toiset, mutta minussa fasismi-sanan käyttäminen herättää usein käsityksen, että argumentit loppuivat, kun piti ottaa tuollainen ase käyttöön.”

Leena Lander, kirjailija:

Bo Stranden
Leena Lander
Leena Lander

”Vuonna 1927 Heinävedellä syntynyt demari-isäni kertoi tehneensä poikana Hitler-tervehdyksiä huussin oveen kiinnitetylle Johtajalle. Ukkini sai jatkosodassa komennuksen vartijaksi Itä-Karjalan keskitysleirille – kokemus, josta pienten lasten isä ei toipunut. Lapuan liikkeen aikana 30-luvulla Heinävedellä kidutettiin ja haudattiin muurahaispesään kunnanvaltuuston sosiaalidemokraattinen puheenjohtaja Onni Happonen. Myös minun sukulaiseni veivät ruumiin löytöpaikalle öisin seppeleitä, jotka suojeluskunta huolellisesti poisti. Kun yritin aikoinani ottaa näitä asioita esille koulussa ja myöhemmin yliopistossa, minulle sanottiin, ettei Suomessa ole koskaan esiintynyt vakavasti otettavaa fasismia. Sama väite toistuu taas. ”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat