Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jos julkinen keskustelu ei pysy faktoissa, seuraa väkivaltaa

”Puhu vähemmän” saattaa olla yksinkertaisin keino parantaa keskustelun laatua, kirjoittaa Henkka Hyppönen.

Kulttuuri
 
Henkka Hyppönen
Kirjoittaja on luova johtaja, yrittäjä ja tietokirjailija.

Amerikkalaiskirjailija Kathryn Schultz väittää kirjassaan Being Wrong, että väärässä oleminen ei tunnu miltään. Sisuskaluja alkaa Schultzin mukaan vääntää vasta, kun meille selviää, että olemme väärässä. Schultz tarkentaa väitettään edelleen: väärässä oleminen tuntuu sittenkin joltain. Se tuntuu siltä kuin olisimme oikeassa.

Ihminen voi elää koko elämänsä tietämättömänä siitä, että hänen omaksumansa tiedot ovat hataralla pohjalla. Omien käsitysten kyseenalaistaminen on älyllisesti työlästä ja emotionaalisesti raskasta. Yksikin vääräksi osoittautuva ”totuus” voi repiä auki koko siihen liimatun ajatusrakennelman. Ehkä ihmiset tunnistavat tämän alitajuisesti ja siksi pitävät niin lujaa kiinni jopa sellaisista ajatuksista, joita itsekin epäilevät.

Lähemmin tarkasteltuna faktamme ja jopa muistomme osoittautuisivat vähintäänkin värittyneiksi, usein vääriksi. Henkilökohtaisella tasolla väärässä olemisesta ei välttämättä koidu haittaa. Ongelma syntyy, kun nämä oletukset tuodaan keskusteluun.

Kaikkia koskevien päätösten tekeminen edellyttää julkista keskustelua. Toivottavaa olisi, että sen seurauksena keskustelijoiden käsitys maailmasta tarkentuisi. Jos lähtökohtana on päätös pysyä omissa ”totuuksissa” tai siirtyä perustelluista argumenteista tunteisiin vetoaviin yksinkertaistuksiin ja one-linereihin, keskustelu ei edistä mitään, vaan eristää ja tyhmentää. Nyt näin on jo käynyt.

Jos asioista ei keskustella faktapohjaisesti, jäljelle jää keskustelun tyrehdyttäminen tai asian ratkaiseminen toiminnan tasolla – henkisellä tai fyysisellä väkivallalla.

Lontoossa 2002 käynnistetty Intelligence Squared -organisaatio järjestää debatteja merkittävistä aiheista. Sen tavoitteena on tehdä väittelystä ja keskustelusta älykkäämpää. Heidän debattipodcastsarjaansa kuunnellessa pohdin, missä Suomessa olinkaan kuullut viime aikoina vastaavaa – ja tajusin, että en missään.

Kaikenlaista keskustelua voisi parantaa kaksi lähtökohtaa: minä voin olla väärässä ja vastaväittäjäni oikeassa.

Omien hälytyskellojen pitäisi soida, kun tekee mieli julistaa ehdoton totuus. On tietenkin mahdollista, että a) olet nähnyt jotain tarkasti ja analyysisi kestää kriittisen tarkastelun. Mutta on myös mahdollista, että b) mielipide perustuu liian pieneen tai vinoutuneeseen otantaan, tai c) olet vainoharhainen, ideologian uhri tai tulkintaa vääristävän käsityksen vallassa – tai d) olet tyhmä tai laiska.

Koska juuri esitin asiassa säännönmukaisuuden, solahdan automaattisesti johonkin edellä mainitsemistani kategorioista. Hyväksyn sen.

Vaikka voit arvata, mihin kategoriaan itseni mieluiten sijoitan, en voi juuri nyt todistaa mitään aukottomasti.

Edelleen jos pidän lähtökohtana sitä, että voin olla väärässä ja joku muu voi olla oikeassa, lopputuloksen kannalta on toivottavaa, että en käyttäydy keskustelussa kuin ääliö tai aseta itseäni muiden yläpuolelle.

Kun edelliset ajatukset panee yhteen, vaikuttaa Laotsen ohje ”puhu vähemmän” yksinkertaisimmalta keinolta parantaa keskustelu laatua.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat