Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pissaava saukko ja uiva hirvi ihastuttavat Järven tarinassa – tästä on kyse salit täyttävässä leffailmiössä

Kulttuuri
 
Kaisa Viljanen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja.
Teemu Liakka
Majava on osa Järven tarinaa.
Majava on osa Järven tarinaa. Kuva: Teemu Liakka

Järven tarina -dokumentti on kerännyt jo yli satatuhatta katsojaa ja vetää saleihin lapsiperheitä ja sellaistakin yleisöä, joka ei elokuvissa yleensä käy. Mikä elokuvassa viehättää? Tätä pohtii dokumentin lasten kanssa nähnyt kulttuuritoimittaja Kaisa Viljanen.

Olemme tulleet osaksi elokuvailmiötä.

Sunnuntai-iltapäivänä elokuvateatterin sali on melkein täynnä – lapsiperheitä, nuoria, eri-ikäisiä pariskuntia, muutama turistikin. Karkkipussit rapisevat lupaavasti, kun valkokankaalle (lähes puoli tuntia kestävien) mainosten ja lyhytelokuvan jälkeen viimein lävähtävät maagiset kuvat suomalaisesta luonnosta – lumisista metsistä ja silmänkantamattomiin jatkuvista järvistä.

Tuntuu vähän juhlalliselta, että me kaikki olemme täällä katsomassa luontodokumenttia, emmekä mitään keinotekoista räiskintää. Oikeastaan karkkipussitkin ovat tyylirikko, mutta se sallittakoon, kun leffaseurana on kaksi nelivuotiasta.

Suomalaisesta luonnosta kertova dokumenttielokuva Järven tarina on osoittautunut elokuvateattereissa menestystarinaksi.

Tammikuun puolivälissä ilmestynyt elokuva on saanut jo yli satatuhatta katsojaa. Dokumentti on nykytilastojen toiseksi eniten koskaan katsottu dokumentti. Edellä on vain Selänne 130 500 katsojalla. Järven tarina voi vielä hyvin ohittaa kiekkosankarin, sillä se pyörii ympäri maata 114 salissa.

Heikki K. Auvinen
Järven tarina -dokumenttielokuvan luontokuvat ovat häikäisevän upeita.
Järven tarina -dokumenttielokuvan luontokuvat ovat häikäisevän upeita.

Mikä luontodokumentissa sitten viehättää?

Järven tarina tutkailee suomalaista luontoa ja sen kiertokulkua erityisesti vesistöjen näkökulmasta. Se on kuvattu taidokkaasti. Kun esimerkiksi sääksi ruokkii poikasiaan mietityttää, miten kohtaus on kuvattu. Tuskin koskaan olen ollut yhtä kiinnostunut rapujen liikkeistä järven pohjassa.

Pari kertaa herkistynkin – kun muuttolinnut lähtevät lentoon ja kuutti pääsee ensimmäistä kertaa ulos jääonkalostaan.

Juha Taskinen
Norppa ja kuutti hurmaavat Järven tarinassa.
Norppa ja kuutti hurmaavat Järven tarinassa.

Rinnassa läikähtää. Suomi voi olla monella tapaa hajonnut ja kriisissä, mutta yhä edelleen meitä ympäröi uskomaton luonto, monin paikoin lähes koskematon. Ehkä sen yhdistävä voima selittää, miksi Järven tarina kiinnostaa niin monipuolista yleisöä. Dokumenttielokuva suo rentouttavan lepopaikan jatkuvan arkihälyn keskellä. Laiskalle, urbaanille ihmiselle se tarjoaa helpon luontokokemuksen.

Siinä missä seurueen lapsikatsojat hurmaantuvat uivista hirvistä ja hihittelevät patoja rakentaville majaville ja pissaavalle saukolle, vanhempi yleisö saa toisenlaista sielunravintoa.

Luontokuvat yhdistetään Järven tarinassa kerrontaan suomalaisesta luonnonuskosta ja kansanperinteestä. Antti Tuurin kirjoittamat tekstit lukee Samuli Edelmann rauhoittavalla äänellään. Panu Aaltion musiikki on vahvasti elokuvallista ja Johanna Kurkelan laulu vienon eteeristä. Pateettisuuden vaara on suuri, mutta siihen ansaan elokuva onnistuu olemaan lankeamatta.

Pasi Lensu
Ravun elämä näyttää Järven tarinassa yllättävän kiinnostavalta.
Ravun elämä näyttää Järven tarinassa yllättävän kiinnostavalta.

Järven tarina ei ole yksin. Dokumenttielokuva voi Suomessa hyvin. Viime vuosina on ilmestynyt useita kotimaisia dokumentteja, jotka ovat kiinnostaneet myös perinteisten dokumenttiareenoiden, kuten festivaalien ulkopuolella. Metsän tarina, saunakulttuuria kuvannut Miesten vuoro sekä Selänne valottivat isoja, yleisöä yhdistäviä, viihdyttäviä aiheita. Samalla ne tekivät palveluksen koko genrelle tuomalla sitä entistä laajemman yleisön tietoisuuteen.

Yleisömagneetti Järven tarinaa on kritisoitu siitä, että se on dokumentti, joka yhdistää fiktiivistä mytologiaa ja tietoa. Elokuvan Helsingin Sanomille arvioinut kriitikko Leena Virtanen kirjoitti arvostelussaan, että ”dokumentilta odotetaan tietoa, ei niinkään tunnelmointia, ja tämä pätee myös luontodokumentteihin”. Virtasen mielestä ”Järven tarina sekoittaa fantasiaa ja tietoa, ja molemmat jäävät puolitiehen”.

Todellisuus ja tarut kyllä sekoittuvat, mutta minua se ei häiritse. Antaudun molempien vietäväksi.

Ei dokumentti koskaan ole ihan suora viipale todellisuutta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat