Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Minne katosi seksin ilo, kysyy kirjailija Erica Jong

Lennä, uneksi -romaanillaan 1970-luvulla kohauttaneen Jongin uusin teos ilmestyy ensi viikolla suomeksi

Kulttuuri
 
Melanie Burford
Kirjailija Erica Jong asunnossaan New Yorkissa Lennä, uneksi -kirjan 40-vuotisjuhlien kun niaksi 2013. Jongin uusin romaani ilmestyy ensi viikolla suomeksi nimellä Elä ja uneksi.
Kirjailija Erica Jong asunnossaan New Yorkissa Lennä, uneksi -kirjan 40-vuotisjuhlien kun niaksi 2013. Jongin uusin romaani ilmestyy ensi viikolla suomeksi nimellä Elä ja uneksi. Kuva: Melanie Burford
Kuka?

Erica Jong

 Yhdysvaltalainen kirjailija, opettaja ja feministi.

 New Yorkissa 1942 syntyneen Jongin isä oli yrittäjä, joka omisti lahja- ja sisustustavaroita valmistavan firman. Äiti oli taiteilija ja tekstiilisuunnittelija.

 Jong tunnetaan parhaiten vuonna 1973 ilmestyneestä Lennä, uneksi -esikoisromaanista. Se aiheutti sensaation kuvaamalla avoimesti naisen seksuaalisuutta.

New York. ”Oh, you mean Mrs. Zong!” huudahtaa univormupukuinen ovivahti, kun eurooppalaistoimittaja on ilmoittanut saapuneensa tapaamaan kirjailija Erica Jongia.

Jong asuu Manhattanilla ulospäin vaatimattoman näköisessä vaaleassa tiilitalossa, jolla on rikas sisäinen elämä. Sen voi päätellä ovimiesten terävistä housunprässeistä, aulan taideteoksista sekä totta kai Jongin asunnosta, joka näyttää jo kynnykseltä katsoen hyvätasoiselta modernin taiteen museolta.

Ovella tulijaa tervehtii kirjallisuusagentti, kaksi isoa, mustaa ja erittäin uteliasta villakoiraa sekä kirjailija Erica Jong.

Jong on pitempi kuin odotin ja kauniisti vanhentunut. Hän näyttää ihmiseltä, joka on nauranut elämässään paljon.

Kiiltävälle pyöreälle pöydälle on katettu kaksi kahvikuppia ja lautasellinen pikkuleipiä. Asetan niiden viereen pikkunauhurini ja alan selvitellä kurkkuani vaivautuneena.

Erica Jong julkaisi viime keväänä yhdennentoista romaaninsa Fear of dying, joka ilmestyy ensi viikolla suomeksi nimellä Elä ja uneksi. Uutuuskirja jatkaa Jongin löyhästi omaelämäkerrallisten romaanien sarjaa, joka alkoi esikoiskirjalla Lennä, uneksi (Fear of Flying) yli 40 vuotta sitten.

Waring Abbott
Erica Jong New Yorkissa huhtikuussa 1974. Jongin kohuttu esikoiskirja ilmestyi vuonna 1973.
Erica Jong New Yorkissa huhtikuussa 1974. Jongin kohuttu esikoiskirja ilmestyi vuonna 1973.

Jong on julkaissut romaanien lisäksi seitsemän runokokoelmaa ja kasan tietokirjoja. Parhaiten hänet kuitenkin yhä tunnetaan 27 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa myyneestä esikoisteoksestaan.

Kirja muistetaan varsinkin termistä ”zipless fuck” (napiton pano), joka tarkoittaa pikaseksiä tuntemattoman kanssa. Teoksesta tuli kohukirja, sukupolvikirja, sukupuolikirja ja kestävä klassikko. Jongille siitä tuli läpimurtoteos, mutta samalla painolasti, josta hän ei tunnu koskaan täysin vapautuneen. Uudessakin kirjassa napittomuus on mukana deittipalvelu Zipless.comin nimessä.

Minun on siis pakko aloittaa tämän tyylikkään manhattanilaisrouvan haastattelu kysymyksellä napittomasta panosta. Ei ihme, että haastattelunauhan alkuun on tallentunut sekuntikaupalla käsittämätöntä kakomista.

Niin, siis, tuota, tämä, tämä napiton pano -asia. Koetteko siis, että olette tavallaan niin kuin eräällä tavalla jäänyt… miten sen nyt sanoisi… kiinni tähän napittoman panon teemaan?

Jong hymähtää sen näköisenä, ettei asiaa kysytä häneltä aivan ensimmäistä kertaa.

”Olen aina muistuttanut, että napiton pano on platoninen idea, enkä ole koskaan itse kokenut sitä. Siitä huolimatta monet ihmiset väittävät minun suorastaan markkinoivan ajatusta. Ilmeisesti termi oli niin voimakas, etteivät ihmiset lukeneet kirjaa kovin huolellisesti.”

Jong sanoo olevansa maineestaan puoliksi ärsyyntynyt, puoliksi huvittunut.

”Ei ole meidän vallassamme, mistä meidät tunnetaan. Esimerkiksi ystäväni Henry Miller oli täysin pöyristynyt siitä, että häntä pidettiin pornokirjailijana. Henryhän vihasi pornografiaa eikä halunnut kuin kirjoittaa ihmisestä rehellisesti.”

”Luultavasti kukaan ei koskaan tule kuuluisaksi siitä, mistä haluaisi tulla kuuluisaksi. Jokin asia vain reagoi ajassa olevien ajatusten kanssa ja alkaa elää oma elämäänsä. Niin minulle kävi.”

Jong muistuttaa, että Philip Roth, John Updike ja moni muu mieskirjailija on kirjoittanut avoimesti seksistä saamatta itselleen pysyvää leimaa.

”Seksistä kirjoittavasta naisesta tulee eräänlainen luonnonoikku. Jokainen haluaa puhua hänestä, mutta kukaan ei halua kuunnella, mitä hänellä on sanottavanaan.”

Pelkäävätkö jotkut sitä, mitä naiset saattaisivat seksistä tai miehistä sanoa?

”Ilman muuta. Miehet pelkäävät menettävänsä valtansa ja joutuvansa suuren Vagina Dentatan (hammasvaginan) ahmaisemiksi. Miehet ovat tietyllä tasolla hyvin primitiivisiä suhteessaan naisiin.”

Erica Jongia pidetään yhtenä amerikkalaisen feminismin toisen aallon tärkeistä vaikuttajista. Nämä naiset toivat 1960–70-luvuilla naisnäkökulmaa seksuaalisuuden lisäksi esimerkiksi työelämään, kasvatukseen ja kotielämään.

Jong sanoo, ettei ole kovin innostunut feminismin aaltoteoriasta.

”Minusta me olemme kaikki osa 1700-luvulla alkanutta pitkää taistelua ihmisoikeuksien puolesta. Naisten oikeudet, värillisten oikeudet, vähemmistöjen oikeudet – kaikki ne liittyvät toisiinsa. Eikä sitä taistelua ole vielä voitettu. Emme ole vielä sukupuolisokeita emmekä värisokeita.”

Jong tunnustaa olevansa pettynyt vaan ei yllättynyt kehityksen hitaudesta.

”Muistan vitsailleeni 1970-luvulla, että naiset ovat nyt muodissa, mutta pian voimme olla poissa muodista. Inhimillinen kehitys kulkee aina sillä tavalla: välillä eteen ja välillä taakse.”

Kiihkeä presidentinvaalikampanja on saanut amerikkalaisnaiset toistensa kimppuun.

Jongin sukupolven naiset näkevät Hillary Clintonissa historiallisen tilaisuuden murtaa maailman mahtavin lasikatto, mutta monet nuoremmista demokraattinaisista ovat innostuneet Clintonin vastaehdokkaasta Bernie Sandersista.

Helmikuun alussa kaksi legendaarista feministiä, kirjailija Gloria Steinem ja entinen ulkoministeri Madeleine Albright riensivät Clintonin avuksi.

Steinem on tunnettu ajatuksesta ”Nainen tarvitsee miestä niin kuin kala tarvitsee polkupyörää” ja Albright lauseesta ”Helvetissä on oma erityinen paikkansa naisille, jotka eivät tue muita naisia”.

Albright heittikin lauseensa Sandersin kannattajille, jotka vastasivat vihaisina, että vapaus tarkoittaa heille oikeutta kannattaa, ketä he haluavat – miestäkin.

Jongin mielestä Clintonin arvostelijat toistavat tietämättään vanhoja sukupuolikliseitä.

”Katso, miten paljon Hillarya arvostellaan. Miksi? Koska hän on nainen! Sanotaan, ettei Hillary ole luotettava. Tulee mieleen, voiko nainen ikinä olla luotettava.”

Jongin mukaan naiset on kasvatettu etsimään virheitä toisista naisista.

”Seksistisessä yhteiskunnassa naisetkin ovat seksistisiä. On vaikea löytää naisten välistä yhteishenkeä, mutta naisten kannattaisi oppia siihen, koska se olisi meille hyväksi. Meidän todella kannattaisi.”

Jong kertoo seuranneensa kauhistuneena uutisia siitä, kuinka jotkut muslimimaahanmuuttajat ovat hyökänneet Euroopassa naisten kimppuun. Hänen mielestään maahanmuuttajien tulee sopeutua siihen kulttuuriin, johon he muuttavat.

”Tällainen käytös on kulttuurisotaa. Maa ottaa heidät vastaan, ja sitten he sanovat, että heillä on oikeus käyttäytyä kuten kotona. He ilmaisevat vihaa naisia kohtaan. Se on minusta hyvin kuohuttavaa.”

Jong on itse kasvanut maallistuneessa juutalaisessa perheessä. Hänellä ei ole uskonnosta mitään hyvää sanottavaa.

”Minusta mikä tahansa uskonto on hirveä taakka ihmiskunnalle. Haluaisin nähdä maailman ilman uskontoja. Inhoan ja vihaan uskontojen tuomaa verenvuodatusta – ihan kaikkien uskontojen.”

Kun luin Jongin kirjoja ennen tapaamistamme, jokin niissä jäi kaivertamaan mieltä. Kirjoissa tuntui olevan jotain sellaista, johon nykyään harvemmin törmää. Kesken haastattelun ymmärrän, mikä se jokin on: ilo.

Tai sanotaanko suoraan: panemisen ilo.

Kun esittelen ajatuksen kirjailijalle, tämä alkaa nyökytellä vimmoissaan. Hän kertoo ihmetelleensä, mihin eroottinen ilo on nykykulttuurista kadonnut.

”Viime kuukaudet olen lukenut nuorten naisten kirjoittamia romaaneja. Ne ovat synkkiä ja surullisia, täynnä raiskauksia ja murhia. Tuntuu siltä, ettei nykyajan mantra ole ’kyllä’ vaan ’ei’. Ei! Ei! Ei!”

Jong muistelee George Orwellin kirjassaan 1984 kuvaamaa nuorison seksin vastaista järjestöä.

”Nyt olemme kai sitten siinä pisteessä: seksin lopussa.”

Ilo syntyy Jongin mukaan hyväksytyksi tulemisen tunteesta ja kuihtuu torjutuksi tulemisen pelosta. Tässä ajassa on Jongin mielestä liian vähän kyllää ja liian paljon tuomitsemista.

Kulttuuripiireissä rajoja asettaa Jongin mukaan nyt poliittinen korrektius. Se on hänen mielestään pystyttämässä uudestaan sensuuria, jonka kaatumista Jong sai omassa nuoruudessaan todistaa.

Jong kertoo esiintymisestään viime keväänä Georgian kirjamessuilla. Kun haastattelijaksi pyydetty afrikkalaisamerikkalainen kirjailija oli soittanut Beyoncén kappaleen, Jong huomautti, että niin hyvä kuin Beyoncé onkin, ei pidä unohtaa Billie Holidayta, Ida Coxia ja muita bluesnaisia, joiden hartioilla Beyoncé seisoo. Haastattelija ja yleisö haukkuivat Jongin pataluhaksi.

”Kaikki huusivat: sinä et ymmärrä, sinä et ymmärrä! Heidän mielestään valkoinen ihminen ei olisi saanut sanoa mitään mustien kulttuurista – ei edes kehua sitä.”

”Jos kysyt, minne ilo ja huumori ovat kadonneet, niin sinne ne ovat kadonneet. Kulttuurista on tullut niin jakautunutta. Meidän olisi jotenkin saatava takaisin veljeyden ja sisaruuden ajatus – niin vaikeaa kuin se onkin.”

Jongin uutuuskirjan nimi Fear of dying (Kuolemanpelko) rimmaa hyvin esikoisen Fear of flying (Lentopelko) kanssa. Jongin mukaan hänen kustantajansa ja ystävänsä pitivät nimestä enemmän kuin kirjan työnimenä olleesta Happily married woman (Onnellisesti naimisissa oleva nainen).

Työnimi olisikin ollut melko ironinen, sillä kirjan päähenkilö tuskailee sairaan miehensä kyvyttömyyttä ja hakee (huonolla menestyksellä) seksiseuraa verkosta.

Kirjailija muistuttaa, ettei Elä ja uneksi kuvaa suoraan hänen elämäänsä eikä nykyistä avioliittoaan. Jong on ollut 26 vuotta naimissa lakimies Ken Burrowsin kanssa.

Nykyinen avioliitto on kirjailijan neljäs. Sukunimensä hän sai toiselta aviomieheltään, amerikankiinalaiselta psykoanalyytikolta Allan Jongilta. Ja ovimies oli oikeassa: nimi tosiaan lausutaan ”zong”.

”Jotkut ulkopuoliset ovat olleet järkyttyneitä aviomieheni puolesta, mutta mieheni tietää, ettei kirja kerro hänestä eikä meidän elämästämme. Kun menimme naimisiin, me sovimme, ettei hän ikinä puutu kirjoittamiseeni, eikä hän ole puuttunut.”

Ihmisten eliniän piteneminen on Jongin mukaan luonut kokonaan uudenlaisen vanhojen ihmisten yhteiskunnan, josta ulkopuoliset eivät aina tiedä paljoakaan.

Esimerkkinä tästä salaisesta elämästä hän tarjoaa vanhojen newyorkilaisnaisten väliset seksisuhteet.

”Monet naiset kokeilevat nykyään suhteita toisten naisten kanssa. Osittain siksi, että miehet ovat poissa, osittain siksi, että naiset ovat niin läheisiä toisilleen. Näen paljon tällaisia suhteita omien ystävieni elämässä.”

Jongin mukaan naiset eivät häpeile naissuhteita, vaikka eivät välttämättä puhu niistä julkisesti.

”On se sillä tavalla tabuaihe, ettei siitä olisi helppo kirjoittaa romaania.”

Jong muistuttaa, ettei seksuaalinen halu katoa ihmisen vanhetessa, vaikka sen toteuttamisen tavat muuttuvat.

”Nuorempana seksuaalinen halu voi tehdä ihmisen hulluksi: seireenit laulavat, köyttäkää minut mastoon! Vanhempana halu ei ole enää yhtä kaikennielevä, mutta ihmisellä on aina halu tulla kosketetuksi. Se halu ei katoa minnekään.”

Erica Jongin romaani Elä ja uneksi (suom. Jaana Kapari-Jatta, Schildts & Söderströms) ilmestyy 26. helmikuuta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat