Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tervetuloa Suomeen, kirjailija Erica Jong! Täällä naisen intohimo ei iän myötä lakastu

Yhdysvaltalaisen Erica Jongin romaanin päähenkilö väittää, ettei 60-vuotiaiden seksi ole yhteiskunnassa hyväksyttyä. Tässä suhteessa Suomi tuntuukin yllättäen olevan valovuosia Yhdysvaltojen edellä, pohtii HS:n Suvi Ahola.

Kulttuuri
 
Suvi Ahola Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.
MELANIE BURFORD
Kirjailija Erica Jong asunnossaan New Yorkissa Lennä, uneksi -kirjan 40-vuotisjuhlien kun niaksi 2013. Jongin uusin romaani ilmestyy ensi viikolla suomeksi nimellä Elä ja uneksi.
Kirjailija Erica Jong asunnossaan New Yorkissa Lennä, uneksi -kirjan 40-vuotisjuhlien kun niaksi 2013. Jongin uusin romaani ilmestyy ensi viikolla suomeksi nimellä Elä ja uneksi. Kuva: MELANIE BURFORD

En ollut päässyt pariakymmentä sivua pitemmälle Erica Jongin uudessa romaanissa Fear of Dying (ilmestyy ensi viikolla suomeksi nimellä Elä ja uneksi), kun alkoi tökkiä.

Päähenkilö, hehkeä naisnäyttelijä päivittelee, että seksi hänen iässään, eli kuusikymppisenä, ei ole yhteiskunnassa hyväksyttyä. Että seksi kuuluu nuoremmille (kertoja mainitsee 20–50-vuotiaat). Että kuusikymppisten harrastamana se on naurettavaa, oikeastaan kiellettyä.

Hmm. Täytän itse keväällä 57.

Enkä todellakaan ole ajatellut, että olisin pian ihmisenä niin lakastunut, etten voisi harrastaa aivan täysipainoista seksiä, jos sopiva kumppani eteen osuisi.

Erilaiset käsitykset naisten seksuaalisuudesta, sen pysyvyydestä ja luvallisuudesta, johtuvat tietysti kulttuurieroista, ja tässä suhteessa Suomi tuntuukin yllättäen olevan valovuosia Yhdysvaltojen edellä.

Kirjallisuudessa meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, etteivät täkäläiset naiset lainkaan häpeile halujaan eläkeiässäkään. Otetaan vaikkapa Eeva Kilpi (s. 1928).

Hän kirjoitti eroottisen Tamara-romaanin, kun koki, ettei aikuisen naisen seksuaalisuutta ollut käsitelty tarpeeksi monipuolisesti. Toki se herätti pahennusta Suomessa – mutta vuosi olikin 1972.

Eli itse asiassa vuosi ennen Erica Jongin Lennä, uneksi -romaania, vallankumouksellisine napittomine panoineen!

Kilpi ei liioin jättänyt aihetta vaan palasi vanhenevan naisen intohimoon romaaneissa Häätanhu (1973) ja Unta vain (2007). Kesämökillä päähenkilö, neljän aikuisen pojan äiti, tutkii tunteitaan ja ympäröivää luontoa, osin siihen sulautuen.

Kahdeksaakymmentä lähestyessäänkin hän pohtii edelleen ruumistaan ja sen tarpeita. Pitäisikö palata puolison luo vai jatkaa aistillista suhdetta nuoremman rakastajan kanssa?

Entä sitten Aila Meriluoto (s. 1924)? Kilven tavoin hänkin repi sopivuuden verhoja jo 1970-luvulla, aistillisella Peter Peter -romaanillaan. 1990–2000-luvulla julkaistiin avomieliset (myös miessuhteista kertovat) päiväkirjat.

Sitäkin tuoreemmissa runoissaan hän on vähintään yhtä suora. Kimeässä metsässä (2003) puhutaan vanhuuttaan mustelmaisen naisen ruumiin kukkimisesta ja asetutaan makuulle sikiöasentoon, yhtä ryppyisen kumppanin kanssa.

”Eniten vihloo se mitä ei ole”, sanotaan puolestaan seuraavassa kokoelmassa Miehen kokoinen aukko (2005).

Mihin intohimo meistä katoaisi, vaikka sisintä ympäröivä ruumis rapistuisikin? Ei mihinkään.

Suomessa naiskirjailijat ovat tienneet sen aina ja uskaltaneet siitä myös kirjoittaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat