Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Italia suree Umberto Ecoa maan johtoa myöten – ”Harvinaislaatuinen esimerkki eurooppalaisesta intellektuellista”

Perjantaina kuollutta kirjailija ja semiootikko Umberto Ecoa muistellaan huippuälykkönä, joka säilytti loppuun asti valtavan elämänilonsa.

Kulttuuri
 
HS–AFP
Jorma Valkonen
Umberto Eco vuonna 1995 Ruotsin Göteborgissa.
Umberto Eco vuonna 1995 Ruotsin Göteborgissa. Kuva: Jorma Valkonen

Italia suree näkyvästi kirjallista suuruuttaan ja maan ”lempipoikaa” Umberto Ecoa. Syöpää sairastanut 84-vuotias Eco kuoli Milanon-kodissaan perjantaina.

Italian kirjallisuuden suuri älykkö tunnettiin erityisesti romaanistaan Ruusun nimi.

Surijoiden joukossa on Italian pääministeri Matteo Renzi, joka muisteli, kuinka filosofi ja semiotiikan opettaja oli kuvannut huippuälykkäiden ja valtavasti myyvien kirjojensa tekoa toimeksi ”jota teen viikonloppuisin”.

”Hän oli harvinaislaatuinen esimerkki eurooppalaisesta intellektuellista”, Renzi sanoi. ”Hän ilmensi sekä ainutlaatuista menneen ymmärtämystä mutta myös väsymätöntä kapasiteettia tulevan ennakoimiseksi.”

Ystävät muistelivat ystävällistä miestä, joka nautti viskistä, sanaleikeistä ja itseään vähättelevästä huumorista. Viime vuosina hän oli esimerkiksi ryhtynyt vitsailemaan palkinnon saamisen jälkeen: ”Tästä lähtien se on Nobel tai ei mitään.”

Eco ei koskaan ehtinyt saada Nobelia, mutta häntä kyllä arvostettiin syvästi ympäri maailmaa. Paljolti tästä voi kiittää Ruusun nimi -romaania, josta tehtiin myös elokuva. Sen päätähteä, keskiaikaista fransiskaanimunkkia, näytteli Sean Connery.

Elokuvan ohjannut ranskalainen Jean-Jacques Annaud muisteli ”unohtumatonta persoonallisuutta”, jossa valtava oppineisuus yhdistyi suureen elämäniloon.

”Muistan, kuinka eräänä päivänä kuulin hienon huilusoolon. Se oli Umberto. Hän soitti Vivaldia. Pari minuuttia sen jälkeen olimme pienessä ravintolassa, jossa hän mätti alas pasta ja juustoa. Sellainen oli Umberto, hänessä oli käsittämätöntä iloisuutta”, Annaud kertoi AFP:lle.

Ohjaaja paljasti, että Eco oli ollut alun perin hyvin epäileväinen entisen James Bond -näyttelijä Sean Conneryn valintaa kohtaan.

”Mutta kun hän näki elokuvan, hän tuli luokseni sanomaan: ’Sean Connery oli suurenmoinen, bravo’”, Annaud kertoi.

Liput liehuivat lauantaina puolitangossa myös Alessandriassa, Piemonten pohjoisosan kaupungissa, jossa Eco syntyi 5. tammikuuta 1932.

Ecoa jäävät suremaan hänen vaimonsa Renate Ramge Eco, saksalainen taideopettaja, jonka kanssa Eco oli naimisissa vuodesta 1962 lähtien, sekä pariskunnan tytär ja poika.

Nuori Eco sai roomalaiskatolisen kasvatuksen. Hänen isänsä olisi halunnut hänen lukevan lakia, mutta tämän sijaan Eco kiinnostui keskiaikaisesta filosofiasta ja kirjallisuudesta.

1950-luvun lopulla hän ryhtyi kehittelemään ajatuksiaan semiotiikasta, merkkiopista. Hänet nimitettiin semiotiikan professoriksi Bolognan yliopistoon 1970-luvulla. Kaikkiaan hän opetti 40 vuotta ikivanhoissa akateemisissa instituutioissa.

Kansainväliseen tietoisuuteen Eco pääsi vuonna 1980 Ruusun nimi -kirjan myötä. Sitä on käännetty 43 kielelle ja kirjoja on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa.

Goottilainen murhamysteeri sijoittui italialaiseen keskiaikaiseen luostariin. Se yhdisti semiotiikkaa, kirjallisuusanalyysia, keskiajan tutkimusta ja kirjallisuuden teoriaa.

Myös Econ toinen romaani Foucaultin heiluri (1988) sai runsaasti suosiota. Kirja kertoo kolmesta pienen kustantamon työntekijästä, jotka keksivät Temppeliherroihin liittyvän salaliittoteorian.

Muita romaaneja ovat Edellisen päivän saari (1994), Baudolino (2000) ja Prahan kalmisto (2010), joka kuvaa vaiheita nykyaikaisen antisemitismin nousussa.

Kymmenien esseiden ja tietokirjojen joukossa suosiota saavuttivat varsinkin ne, joissa Eco käsitteli kulttuurisia malleja ja tutki, mitä asioita me pidämme fyysisesti kiinnostavina tai vastenmielisinä, ja miksi.

Brittilehti The Guardianin haastattelussa viime vuonna Eco sanoi, että kirjoittaessaan hän yrittää muuttaa lukijaa.

”En tiedä, mitä lukija odottaa”, hän sanoi. ”Minusta kirjailijan pitäisi kirjoittaa sitä mitä lukija ei odota.”

Eco ei koskaan suostunut pahoittelemaan teostensa kompleksisuutta. ”Ihmiset ovat väsyneet yksinkertaisiin asioihin. He haluavat, että heidät haastetaan.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat