Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Haluatko pienkustantajaksi? Se kannattaa nyt, sillä rakkaudella tehdyt kirjat löytävät aina lukijansa

Niko Aula ja Vesa Tompuri ryhtyivät kustantajiksi, jotta kirjallisuuden tarjonta ei kapenisi

Kulttuuri
 
Sami Kero / HS
Vesa Tompuri (vas.) on aloittelija, Niko Aula puolestaan jo kirjojen tekemisen konkari.
Vesa Tompuri (vas.) on aloittelija, Niko Aula puolestaan jo kirjojen tekemisen konkari. Kuva: Sami Kero / HS
Fakta

Niko Aula

 Niko Aula, 54, perusti Loki-Kirjat työskennellessään myyjänä Akateemisessa kirjakaupassa vuonna 1987. Vuoteen 2007 asti toiminut kustantamo julkaisi laadukasta kauno- ja tietokirjallisuutta, enimmäkseen käännöksinä englannista, ranskasta, italiasta ja espanjasta.

 Gummeruksen käännetyn kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö 2010–12, käännetyn kauno- ja tietokirjallisuuden toimituspäällikkö 2012–14. Nimitettiin huhtikuussa 2015 Basam Booksin kustannus- ja kehitysjohtajaksi, mutta loppuvuodesta yritys muutti nimensä ja päätti keskittyä henkisen kasvun tapahtumiin ja julkaisuihin, eikä Aulan panosta enää tarvittu.

 Uuden Aula & Co -yleiskustantamon ensimmäiset nimikkeet ehtivät kauppoihin helmikuun viimeisellä viikolla. Kaksi henkilöä kokopäiväisesti työllistävä kustantamo toimii Into Kustannuksen yhteydessä. Kumppaneihin lukeutuu myös etenkin kirjakaupoistaan tunnettu Rosebud. Tämän vuoden kustannusohjelmassa on parikymmentä nimikettä.

Vesa Tompuri

 Vesa Tompuri, 58, perusti vuonna 1997 Aviador-yhtiön, joka keskittyy ammattilehtiviestintään ja tapahtumajärjestelyihin. Musiikin ja kirjallisuuden rakastaja ansaitsee leipänsä tilaustöitä kirjoittamalla.

 Kirjankustantaminen alkoi vuonna 2012. Tarkoitus on julkaista viitisen nimikettä vuodessa. Jo ilmestyneitä ovat muun muassa Django Reinhardtin ja Johnny Winterin elämäkerrat. Viime syksynä ilmestynyt kolumbialaisen Andrés Caicedo kulttiromaani Eläköön rumba! oli pienoinen tapaus.

 Maaliskuussa ilmestyy William Faulknerin nuoruudenteos, novellikokoelma New Orleansin tarinoita Kristiina Drewsin suomennoksena. Kevään ohjelmistossa on myös M.A. Nummisen teos jazzista.

 Ensimmäinen kotimainen romaani ilmestyy syksyllä. Aiemmin Tammen listoilla olleen Hannu Luntialan Ihmissyöjän päiväkirja kertoo kahden kosovolaisen täin maahanmuutosta.

Pieni talo, isot nimet. Siinä ihanne. Kymmenisen vuotta jatkunut kirjamyynnin alamäki pakottaa kustantajat karsimaan kuluja sekä tietysti mielellään myymään mahdollisimman paljon.

Perinteisten talojen henkilöstö- ja nimikeleikkaukset ovat aiheuttaneet sen, että vapaana on nyt runsaasti niin kustantamisen ammattilaisia kuin kirjailijoitakin. Alalla on käynnissä uusjako.

Se ilmenee myös siten, että uusia kustantamoja syntyy nyt ennätystahtiin, vaikka painettu sana elää vaikeaa aikaa. Hiljattain aloittaneita yleiskustantamoja ovat esimerkiksi Kosmos ja suomenruotsalainen Förlaget sekä runouteen painottuva Poesia.

Kaikkein uusin tulokas on Aula & Co. Sen ensimmäiset nimikkeet ehtivät myymälöihin tällä viikolla. Ne ovat Ritva Siikalan muukalaisuusteemainen Musta sielu, valkonaama, Sirpa Taskisen opas Hyvillä mielin eläkkeelle sekä Ulla Fallströmin Polkuja ystävyyteen ja rakkauteen, värityskirja aikuisille.

Kuten kustantamon nimestä voi uumoilla, uutta yrittäjää ohjailee vanha tekijä, jo 25 vuotta kustantajan töitä eri taloissa tehnyt Niko Aula.

”Tämähän on kivaa”, Aula selittää yrittämistä jälleen uudelta pohjalta. Hänen uusi alkunsa osuu otolliseen saumaan: viime vuonna kirja-alan myyntikäyrien lasku taittui hienoiseen nousuun.

Toinen uusi kustantaja, Aviadorin Vesa Tompuri puhuu ”puolimissiosta”.

”Kirjatarjonnan kielellinen laveus on kaventunut”, ilman aiempaa kokemusta alalle puskeva Tompuri sanoo. ”Koetan tuoda oman pienen panokseni siihen, etteivät kaikki käännökset tulisi vain valtakieliltä. Minulla on lukkarinrakkaus lattarimeininkiin.”

Niko Aula on samoilla linjoilla.

”Vanhoista kustantamoista voisi varmaan jopa karsia pari pois, ja silti kirjoja ilmestyisi niin paljon, että kauppoihin riittäisi myytävää ja kirjastoihin luettavaa”, Aula sanoo.

”Mutta tarjonta aina kapenee, mitä vähemmän tekijöitä on. Minulla on vakaa usko ja tieto, että valitsen sellaisia kirjailijoita, joita muut eivät välttämättä ottaisi – olivat ne sitten huonompia tai parempia kuin muiden valinnat.”

Alalle siis tullaan intohimon ja rakkauden tähden. Kuten aina on tultu.

Vesa Tompurin kohdalla täytyy ottaa huomioon myös sattuma.

”Tein muutama vuosi sitten isoveljelleni lahjaksi kirjan hänen shakkitehtävistään 40 vuoden ajalta”, Tompuri kertoo. ”Sadan kappaleen painos meni hujauksessa, ja parissa päivässä tuli mieleen pitkä lista muita kirjoja, joita voisin tehdä.”

Siitä se lähti. Aviador-niminen pieni firma hänellä oli jo valmiiksi, ja kirjankustannus sopi hyvin sen toimenkuvaan.

Nimi tuo mieleen lentämisen – mutta tarkoittaa luonnonkumin poimintaryhmän nokkamiestä. Se puolestaan selittyy Tompurin kiinnostuksella Amazonin alueeseen.

”Minusta aviador on hieno sana”, hän sanoo.

Kulttuurisesti merkittäviä, vielä suomentamattomia nimikkeitä löytää helposti maailmalta. Vuosisatoja kertynyt varanto on valtava.

”Kiinnostavaksi ja kiehtovaksi kustantamisen tekee se, miten saa jonkin erikoisalueen teoksen menestymään kotimaan markkinoilla niin hyvin, että julkaisukulut peittyvät”, Aula kertoo. ”Se on itse asiassa jo kova juttu! Ja silloin voi jatkaa tätä työtä.”

Aulan ensimmäinen pienkustantamo Loki-Kirjat julkaisi ranskalaisen antropologin Claude Lévi-Straussin klassikon Tropiikin kasvot vuonna 1997. Vieläkö hän ryhtyisi uudestaan samaan uhkayritykseen?

”Se on loistava kirja”, Tompuri heittää väliin. ”Minullakin on se.”

”Varmasti”, Aula sanoo. ”En jättäisi tekemättä niitä kirjoja, jotka olen tehnyt aikaisemmin.”

Mutta menneisyyden sijaan Aula katsoo eteenpäin. Pienkustantajan haaste on sama kuin suurenkin toimijan: miten saada tieto kiintoisasta kirjasta myös niille ihmisille, jotka äänestävät lompakollaan.

Noin tuhat kappaletta pitäisi myydä, että kustantaja saa hankkeeseen käyttämänsä rahat takaisin.

”Ja joka vuosi yksi nimike saisi myydä enemmänkin, jotta saisi toimintaan vähän vakautta”, Tompuri sanoo.

”Toisaalta minä ajattelen myös niin, että jos otan liian löyhin kriteerein varman myyntimenestyksen, niin se voi pilata koko profiilia enemmänkin.”

”Vielä kun tietäisi varman myyntimenestyksen”, Aula naurahtaa. ”Ettei vaan jää Musta Pekka käteen: julkaisee ihan paskan kirjan siksi, että se myy hyvin – ja sitten se ei myykään! Jos aina tietäisi, mikä myy, niin se olisi lupa painaa rahaa.”

Aula puhuu kannattavan kustantamisen kolmen perusperiaatteen peukalosäännöstä. Ensimmäinen on oma intohimo. Toinen on se, että valittu nimike parantaa maailmaa. Ja kolmas se, että siitä tulee paljon rahaa.

”Jos kaksi näistä kolmesta toteutuu, yhtälö on hyvä.”

Tompuri on havainnut kirjojen levittämisen hankalaksi.

”Jos en tykkäisi myös kirjojen myymisestä, tämä toiminta loppuisi heti”, hän kertoo. ”Menen mielelläni muuallekin kuin messuille, esimerkiksi musiikkitapahtumiin. Niiden järjestäjät ovat tyytyväisiä, kun yleisö saa lisää houkutuksia, eivätkä vaadi osaa myyntituloista.”

Aula kutsuu kirjamessuja ”korkean jalostusasteen kiinteistökaupaksi”. Ne tarjoavat pienkustantajan kannalta kovaan neliömetrihintaan tilaa ja hoitavat asiakkaat paikalle.

Messumyynti ei kuitenkaan välttämättä kata edes kuluja. Silti messuilta ei oikein voi jäädä poiskaan: siellä ovat kaikki.

Aviadorin kevätlistan ylpeys on William Faulknerin (1897–1962) ilmeisesti ainoa vielä suomentamaton proosateos, novellikokoelma New Orleansin tarinoita.

Aula & Co pääsee vauhdikkaasti liikkeelle, koska vielä syksyllä Niko Aulaa työllistänyt Basam Books päätti rajata toimintaansa:

”Perustimme nopeasti Into-Kustannuksen Jaana Airaksisen ja Rosebudin Hannu Paloviidan kanssa uuden yhtiön ja saimme ottaa mukaan viitisentoista Basamille käynnistämääni kirjahanketta”, Aula kertoo. ”Lisäksi teimme välittömästi nopean ja ketterän pienkustantamon liikkeen: julkaisemme pian kirjan David Bowiesta, vaikka alkujaan tarkoitus oli suomentaa kyseinen filosofi Simon Critchleyn teos itse vasta kesälomalla.”

Moni vakiintunut kustantamo rakentelee toimintaansa joka vuosi paljon myyvien jännityskirjailijoiden varaan. Kelpaisiko omaperäisille pienkustantajillekin Lee Child, Lars Kepler tai Donna Leon?

”Viime vuoden 20 eniten myydyn ulkomaisen kaunokirjan listalta peräti 18 oli dekkareita”, Aula tietää. ”Olisi melkoisen itsemurhahakuista todeta, että en kustanna niitä laisinkaan. Kotimaisen kaunokirjallisuuden hankkiminen on paljon hitaampi prosessi.”

”Kyllä käännösdekkarit minuakin kiinnostavat”, Tompuri myöntää. ”Mutta hyvin valikoidusti: jotenkin pitäisi erottautua valtavirrasta. Muutama idea minulla itse asiassa jo onkin.”

Rio Gandara / HS
Aviador julkaisi kaksi vuotta sitten aikansa merkittävimmän eurooppalaisen jazzmuusikon, kitaristi Django Reinhardtin (1910-1953) elämäkerran Django, vallaton virtuoosi.
Aviador julkaisi kaksi vuotta sitten aikansa merkittävimmän eurooppalaisen jazzmuusikon, kitaristi Django Reinhardtin (1910-1953) elämäkerran Django, vallaton virtuoosi.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat