Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Euroviisu kertoo, kuinka Neuvostoliitto ajoi vähemmistön kuolemaan – ”Kun sotilaat saapuvat, he tulevat taloosi, tappavat kaikki”

Krimin tataari Jamala laulaa kansansa karkotuksesta 1944 ja muistuttaa, että tataareja vainotaan nytkin.

Kulttuuri
 
VALENTYN OGIRENKO / Reuters
Susana Jamaladinova on Ukrainan euroviisuehdokas.
Susana Jamaladinova on Ukrainan euroviisuehdokas. Kuva: VALENTYN OGIRENKO / Reuters

”Kun sotilaat saapuvat, he tulevat taloosi, tappavat kaikki ja sanovat: Emme ole syyllisiä”, alkaa laulu, joka kuullaan toukokuussa Eurovision laulukilpailussa.

Kyse on Ukrainan ehdokkaasta, joka valittiin viime viikonloppuna.

Susana Jamaladinova esittää Tukholmassa säveltämänsä kappaleen nimeltä 1944, ja se kertoo, kuinka Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin karkotti Krimin tataarit Keski-Aasiaan, kuolemaan nälkään ja tauteihin. Laulu kulkee näin:

”Kun Stalinin hirmuteoista laulaa joku muu kuin venäläinen, on selvää, että sitä pidetään poliittisena provokaationa”, arvelee toimittaja Kalle Kniivilä, Venäjään erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Hänen viimeisin teoksensa Krim on meidän (2015) kertoo Mustanmeren niemimaasta Venäjän 2014 tekemän valloituksen jälkeen.

Tataarit ovat turkinsukuinen kansa, joka on asuttanut Krimin niemimaata 1200-luvulta asti. Myös Susana Jamaladinova, joka käyttää taiteilijanimeä Jamala, on tataari ja syntyi 1983 Kirgisiassa.

”Hirveä vuosi 1944 muutti myös isoisoäitini elämän, eikä se palannut ikinä ennalleen”, Jamala kertoi brittiläisen Guardianin mukaan laulun taustoista ennen Ukrainan euroviisukarsintaa.

Stalinin karkotusmääräys perustui siihen, että Saksan miehitettyä Krimiä toisessa maailmansodassa tataareja pidettiin maanpettureina.

Karkotus koski koko Krimin tataarikansaa, eli noin neljännesmiljoonaa ihmistä. Tuhannet kuolivat jo junamatkalla ja vielä useammat – ehkä jopa puolet kansasta – määränpäässä Keski-Aasiassa.

Myös perheenjäsenet erotettiin toisistaan.

Krimille tataarit saivat alkaa palata vasta 1980-luvun lopulla, kun Neuvostoliitto oli jo hajoamassa.

Tataarikansan kohtalo oli Neuvostoliitossa tabu: siitä ei saanut puhua, vaikka siitä tiedettiinkin yleisesti. Samalla tavalla kyyditettiin Stalinin aikana toki monia muitakin ei-venäläisiä kansoja.

Esimerkiksi kirjailija Ljudmila Ulitskaja on kirjoittanut tataarien Krimistä ja myös pakkosiirrosta neuvostoaikaa muistelevissa romaaneissaan Medeia ja hänen lapsensa (1996) ja Vihreän teltan alla (2010).

Sen yhdessä kohtauksessa tataariperhe tekee pitkän matkan Keski-Aasiasta Krimille vain käydäkseen sukuhaudalla. Romaanin keskushahmo, jota syrjitään näennäisen tasa-arvoisessa Neuvostoliitossa juutalaisuuden takia, lähentyy islaminuskoisia tataariaktivisteja, koska samastuu heidän kokemuksiinsa.

Myös Kalle Kniivilä muistuttaa, että tataarien tilanteeseen on otettu kantaa vuosien varrella muulloinkin.

”Kun tataarit saivat palata karkotuksesta, heitä ei suinkaan otettu Krimillä avosylin vastaan. Nihkeimmin suhtautuivat venäläiset, joita huoletti se, pitäisikö nyt palauttaa tataareille omaisuutta ja maata, joka oli anastettu silloin, kun nämä karkotettiin.”

”Ukrainan itsenäistyttyä tataarien asema koheni, ja he löysivät elinkeinoja. Joukossa on paljon koulutettua väkeä ja myös liike-elämässä menestyneitä.”

Kniivilän mukaan tataarit ovat siis varsin ukrainalaismielisiä. Viime vuonna Ukrainan parlamentti puolestaan julisti Stalinin karkotuksen kansanmurhaksi.

Kun Venäjä liitti Krimin itseensä historiallisiin syihin vedoten 2014, tataarit luonnollisesti vastustivat voimakkaasti.

”He pelkäsivät, että Moskova-johtoisuudesta voi taas aiheutua hankaluuksia”, Kalle Kniivilä sanoo. ”Ja oikeassahan he olivatkin.”

Esimerkiksi tataarinkielinen tv-asema on joutunut lopettamaan toimintansa ja tataarijohtajia on ajettu maanpakoon. Tataarien keskusjärjestöä ollaan kieltämässä ääriliikkeenä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan tataareja on myös kadonnut. Yksi on löydetty myöhemmin kuolleena, ruumiissa kidutuksen merkkejä.

Jamalakin on kertonut, ettei 1944 kerro pelkästään historiasta.

”Krimin tataarit elävät miehitetyllä alueella, valtavan paineen alla, ja ihmisiä on kadonnut jäljettömiin”, hän totesi Yhdysvaltain rahoittaman Radio Free Europen haastattelussa.

Eurovision laulukilvan säännöt kieltävät kappaleilla politikoinnin.

Esimerkiksi 2009 Georgian laulun katsottiin pilkkaavat Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia, ja Euroopan yleisradiounioni määräsi sen vaihdettavaksi. Georgia kieltäytyi ja vetäytyi koko kisasta.

Viime vuonna Ukraina ei sotatilan takia osallistunut euroviisuihin lainkaan. Nyt se on mukana, ja jo tätä voi pitää poliittisena eleenä Venäjän suuntaan.

Kalle Kniivilän mukaan Ukraina on ottanut tataarien asian omakseen korostaakseen Krimin valloituksen epäoikeudenmukaisuutta.

”Niemimaan alkuperäisenä väestönä tataarit ovat symboli sille, että Krim on osa Ukrainaa. Venäjän näkökulmasta tällainen euroviisu taas on separatismia, ja se suhtautuu siihen varmasti hyvin negatiivisesti.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat