Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tällaisia ovat kirjailijoiden työtilat: Betonikellari, vaatekomero tai nojatuolivanhus – tuore kirja näyttää, missä kirjat syntyvät

”Saan työhuoneen, kun poika muuttaa kotoa. Siihen asti kirjoitan makuuhuoneen nurkassa”, Anna-Leena Härkönen kertoo.

Kulttuuri
 
Jari Suominen
Kirjailija Harri István Mäen työhuoneessa on leluja ja lastenkirjoja. Niiden katseleminen auttaa hänestä myös mielikuvitusta. – Mieli ja maisema -kirjan kuvitusta.
Kirjailija Harri István Mäen työhuoneessa on leluja ja lastenkirjoja. Niiden katseleminen auttaa hänestä myös mielikuvitusta. – Mieli ja maisema -kirjan kuvitusta. Kuva: Jari Suominen

Ullakkohuone, jonka ikkunasta näkyy meri tai männynlatvoja? Nurkkapöytä kahvilassa? Kirjojen täyttämä kammio, lukulampun valokiila kirjoituskoneen näppäimillä?

Mielikuvia kirjailijoiden työtiloista on monia, ja aivan syystä. Niinhän on kirjailijoitakin.

Esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa kirjastomaisessa työhuoneessa eikä osaisi kirjoittaa mitään ilman ikkunaa, josta näkyy ”puita ja taivas”. Anna-Leena Härkönen taas työskentelee usein Ekbergin kahvilassa, vakiopöydässä.

Toiset kirjailijat suosivat päin vastoin ikkunattomia kellareita, komeroita. Joillain on todellisia miesluolia.

Nuortenkirjailija Markku Karpio asuu Utössa ulkosaaristossa ja työskentelee entisen armeijarakennuksen kellarissa, jonka seinille on ripustettu kankaita ja huopia vähentämään betonin kaikua.

Pöydän lisäksi siellä on kirjahylly, sänky ja kitara. Talvella myös veneen perämoottori.

Runoilija Tomi Kontio kirjoittaa niin ikään ikkunatta, itähelsinkiläisen kerrostaloasunnon vaatehuoneessa.

”Runon visualisointiin paras kirjoituspaikka on virikkeetön koppero”, hän kertoo.

Tieteiskirjailija Risto Isomäki hakee samaa virikkeettömyyttä kesämökiltä Asikkalasta.

”Oleellista on, ettei ole internetiä”, hän sanoo. ”Täällä voin tekstin takkuillessa mennä ulos kävelemään ja verannalle istuksimaan, juoda lasin viiniä ja miettiä rauhassa.”

Myös murrerunoilija Heli Laaksonen kirjoittaa entisessä komerossa, mutta koska kyseessä on lounaissuomalaisen maalaistalon ruokakomero, sieltä näkee avaran peltomaiseman.

Jari Suominen
Anna-Leena Härkösen työtila on nyt makuuhuoneen nurkassa. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.
Anna-Leena Härkösen työtila on nyt makuuhuoneen nurkassa. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.

Esimerkit löytyvät viime syksyn lopulla ilmestyneestä teoksesta Mieli ja maisema, johon Anne Helttunen ja Annamari Saure ovat haastatelleet kirjailijoita näiden työskentelytavoista.

Kirja käy läpi sitä, miten 23 suomalaiskirjailijaa kerää materiaalia, pohtii ja kehittelee, sitten hioo tekstiä valmiiksi käsikirjoitukseksi. Selostukset ovat tarkkoja ja värikkäitä.

Vähintään yhtä kiinnostavia ovat kuitenkin Jari Suomisen valokuvat. Ne on otettu nimenomaan paikoista, joissa kirjailijat miettivät ja kirjoittavat.

Työhuoneet ovat häkellyttävän erilaisia – vaikka kaikissa näyttääkin siivotun ennen valokuvaajan tuloa. Usein ne myös poikkeavat mielikuvista, joita kirjailijoiden teokset herättävät.

Tatu ja Patu -lastenkirjahahmojen luojat Aino Havukainen ja Sami Toivonen työskentelevät steriilin näköisessä hallissa, jonka hyllyssä on pelkkiä arkistomappeja. ”Pistorasioita on niin paljon, ettei yhtään jatkojohtoa loju lattialla”, teksti vielä selventää.

Täältäkö hulvattomien adhd-satusankarien seikkailut ovat lähtöisin?

Lasten- ja nuortenkirjailija Harri István Mäen työhuoneessa hyllyt sentään pursuvat leluja: smurffeja, hämähäkkimiehiä ja legoja, joista kirjailija edelleen rakentelee torneja.

Myös Anja Snellmanin työhuoneessa on esineitä lapsuudesta, vanhoja karttoja, kompasseja, kirjoituskoneita ja suuri simpukkakokoelma.

Moni kirjailija näyttää tarvitsevan sohvan tai nojatuolin, johon upota.

Virpi Hämeen-Anttila osti ensimmäiseen omaan työhuoneeseensa heti punaisen sohvan energiaa tuomaan. Heli Laaksoselle paras paikka kirjoittaa on puusohva tuvan nurkassa, toiselle runoilijalle Leevi Lehdolle klassinen funkislepotuoli, Le Corbusierin 1928 suunnittelema LC4.

Jari Suominen
Virpi Hämeen-Anttilan työhuoneessa on punainen sohva, koska väri antaa energiaa. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.
Virpi Hämeen-Anttilan työhuoneessa on punainen sohva, koska väri antaa energiaa. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.

Kummallakin lyyrikolla on tietysti läppäri sylissä.

Raija Orasellakin on keksimistuoli (punainen sekin), jonka hän osti huutokaupasta 1973 ja jossa ovat siitä asti syntyneet kaikkien kirjojen pohjatyöt.

Ja eiköhän punainen lukutuoli löydy myös dekkaristi Outi Pakkasen kirjasto-työhuoneesta.

Myös kirjahylly kuuluu useimpiin työhuonekuviin. Anja Snellman kertoo hakeutuvansa sen luo, kun oma teksti tökkii. Silloin lempikirjat ovat opastajia ja pelastusrenkaita.

Mutta entä Ekbergin kahvilassa kirjoittava Anna-Leena Härkönen? Mieli ja maisema -kirjassa hän kertoo kirjoittavansa missä vain: ulkomailla uima-altaan reunalla, kotona makuuhuoneen nurkassa.

Hänelläkö ei ole työhuonetta lainkaan?

On kuulemma ollut, Härkönen vastaa, mutta se ei ole tuntunut vaikuttavan kirjoittamiseen tai sen raskauteen.

”Se on aika pitkälle taloudellinen kysymys. Haluan asua Helsingin keskustassa, enkä halunnut ottaa liian suurta asuntolainaa. Vähemmät neliöt riittävät”, Härkönen selvittää.

Tilanne saattaa kuitenkin jossain vaiheessa muuttua: ”Kun nyt 16-vuotias poikani muuttaa joskus kotoa, saan taas pitkästä aikaa työhuoneen.”

Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen: Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita. Avain. 264 s.

Jari Suominen
Markku Karpio kirjoittaa Utössä vanhan armeijarakennuksen kellarissa. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.
Markku Karpio kirjoittaa Utössä vanhan armeijarakennuksen kellarissa. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.
Jari Suominen
Johanna Sinisalolla on työhuone sekä Tampereella että Helsingissä. ”Valoisa, pieni tila auttaa keskittymään”, hän sanoo. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.
Johanna Sinisalolla on työhuone sekä Tampereella että Helsingissä. ”Valoisa, pieni tila auttaa keskittymään”, hän sanoo. – Mieli ja maisema -teoksen kuvitusta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat