Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Issey Miyake näkyy nyt Iittalan ikkunoissa – tunnetko muotineron, jonka vaatteissa on tanssittu balettia ja suunniteltu iPhone?

Issey Miyake näkyy nyt Iittalan ikkunoissa, ja Vuokkoa fanittava japanilaissuunnittelija on muutenkin ajankohtaisempi kuin aikoihin.

Kulttuuri
 
Aino Frilander Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja.
Koji Udo (kesk.), Hiroshi Iwasaki (oik.)
Maaliskuussa Tokiossa avautuu Issey Miyaken luovaa työskentelyä esittelevä näyttely The Work of Miyake Issey. Siellä voi nähdä esimerkiksi kuuluisan Flying Saucer -mekon (kevät-kesämallisto 2014) tai ”132 5. Issey Miyake” -alamerkille valmistetun No.10 Skirt -hameen (2010). Oikealla saman malliston No. 1 Dress päällepuettuna ja laskostettuna.
Maaliskuussa Tokiossa avautuu Issey Miyaken luovaa työskentelyä esittelevä näyttely The Work of Miyake Issey. Siellä voi nähdä esimerkiksi kuuluisan Flying Saucer -mekon (kevät-kesämallisto 2014) tai ”132 5. Issey Miyake” -alamerkille valmistetun No.10 Skirt -hameen (2010). Oikealla saman malliston No. 1 Dress päällepuettuna ja laskostettuna. Kuva: Koji Udo (kesk.), Hiroshi Iwasaki (oik.)

Iittalan Esplanadin liikkeen ikkunassa on uusia maljakoita, lautasia, lautasliinoja ja kynttilälyhtyjä. Posliinia ja lasia, pastellipinkkiä ja keväistä vihreää.

Ei kovin yllättävää, äkkiseltään. Mutta nämä kipot ja kupit kiinnostavat nyt Vogueta ja Wall Street Journalia myöten. Yhdysvalloissa niitä myydään MoMA-museon kaupassa.

Iittala on tottunut ratsastamaan historiallaan (”Löydä Kaj Franckin designklassikot uudestaan”, Iittala mainosti alkukuusta. Kuinka monesti ne täytyy löytää?).

Nyt uusi yhteistyömallisto japanilaissuunnittelija Issey Miyaken kanssa on antanut kattauksille uutta nostetta.

Ei ihmekään. Issey Miyake voi helmikuisen märällä Esplanadilla tuntua etäiseltä nimeltä (mielikuvat: Japani, 80-luku, kaavut), mutta häneen kannattaa tutustua. Paitsi että Miyake muodin taikanäppi ja elävä legenda, hän on ajankohtainen juuri nyt: Muutaman viikon kuluttua Tokiossa avautuu laaja Miyake-näyttely, joka on jo ehditty moneen kertaan nimetä yhdeksi vuoden tärkeimmistä muotiaiheisista näyttelyistä.

Jaa miksi? Kurkistus arkistoihin auttaa.

© Kim Kyung Hoon / Reuters
Issey Miyake
Issey Miyake

On tietysti hyvää tuuria, että Issey Miyakesta tuli ylipäänsä Issey Miyake, sillä tarina uhkasi katketa jo elokuussa 1945. Seitsemän vuotta aikaisemmin Hiroshimassa syntynyt Miyake menetti ydinpommituksessa suuren osan perhettään, mutta selvisi itse.

Nuori Miyake hankkiutui Pariisiin muotioppiin, sillä Japanissa muotia ei pidetty miesten alana. Harjoiteltuaan Guy Larochella ja Givenchyllä Miyake matkusti New Yorkiin. Siinä, missä Pariisin muotimaailma tuntui elitistiseltä ja sisäänpäinkääntyneeltä, New Yorkista hän löysi vapautta. Erityisesti hän kiinnostui siitä, miten miehet ja naiset kaikista yhteiskuntaluokista käyttivät farkkuja ja t-paitaa.

Niiden yksinkertaisuus ja demokraattisuus viehättivät Miyakea, ja palattuaan Tokioon vuonna 1970 hän ryhtyi kehittelemään omaa versiotaan yhtä helppokäyttöisestä asusta.

Keitokseen menivät japanilaiset työvaatteet, Edo-kauden samuraiasut ja Pariisin haute couture -tekniikat – ja vähän vielä avaruusaikaa päälle.

Aina uusista keksinnöistä innostunut Miyake kehitti 1980-luvun lopulla uuden pliseeraustekniikan, jossa polyesterikangas ommellaan ensin vaatteeksi ja prässätään sitten pienille vekeille. Tuloksena on hyvin joustava, muotonsa säilyttävä vaate, joka menee pikkuruiseen tilaan eikä rypisty. Vallankumouksellista!

Ensimmäisenä Miyaken Pleats please -malliston vaatteita niitä käyttivät koreografi William Forsythen balettitanssijat. Pleats please -vaatteiden käyttäminen ei kuitenkaan vaadi tanssijan mittasuhteita, päinvastoin: ne sopivat kaikenmuotoisille kehoille. Usein ne kelluvat käyttäjänsä ympärillä kuin japanilaistaiteilija Isamu Noguchin paperilamput.

Museokokoelmiin ja designin aikakirjoihin on päätynyt muun muassa Miyaken Flying saucer -mekko (1994), joka näyttää matkalaukun pohjalla lentävältä lautaselta ja avautuu päälle puettaessa riemunkirjavaksi, haitarimaiseksi tuubiksi, joka liikkuu vapaasti kehon mukana ja ympärillä.

Miyaken vaatteet ovatkin ihanasti outoja, kuin abstraktia taidetta tai päällepuettavaa vau-arkkitehtuuria.

Muodin ja taiteen liitto sinetöitiin viimeistään vuonna 1982, kun Miyaken suunnittelema asu kelpuutettiin taidelehti Artforumin kanteen.

Siitä lähtien Miyaken vaatteet ovat olleet taidemaailman epävirallinen univormu. (Jos ei halua esiintyä samassa mekossa kuin kaikki muut, kannattaa välttää Miyakeen pukeutumista taideväen tai arkkitehtien kansainvälisissä kokoontumisajoissa.)

Toimivia vaatteita, siis, jos niissä voi paitsi tehdä grand jeté -balettiloikan, myös edustaa tyylikkäästi juhlissa!

Ja sitten niissä voi tietysti kehittää iPhonen.

Walter Isaacsonin kirjoittaman Steve Jobs -elämäkerran mukaan Jobsia viehätti ajatus henkilökohtaisesta univormusta, koska se helpottaisi päivittäistä elämää.

Erityisesti Jobs oli ihastunut lempisuunnittelijansa Miyaken käyttämiin mustiin poolopaitoihin. Jobs pyysi Miyakelta muutamia.

”Hän teki niitä minulle noin sata kappaletta”, Jobs kertoo kirjassa.

Loppu on it-muodin historiaa: Jobs käytti koko loppuelämänsä Miyaken mustia pooloja yhdessä sinisten farkkujen ja lenkkareiden kanssa. Univormu vahvisti kuvaa omia polkujaan kulkevasta nerosta, joka on hakkeroinut arjen haasteet.

Jobs kuoli vuonna 2011, mutta Miyake jatkaa edelleen työskentelyä. Vaikka hän ilmoitti jättäytyvänsä pois muotimaailmasta vuonna 1997, hän käy edelleen läpi Tokion Shibuyassa sijaitsevan designstudionsa tuottamat mallistot.

Univormuilla on kieltämättä huono maine. Niistä tulevat mieleen lähinnä armeijat ja diktatuurit. Kun Jobs esitteli Applen työntekijöille ajatuksen Apple-univormuista, henkilökunta buuasi. (Jobskin tunnettiin hankalana johtajana. Sattumaako?)

Tällaisena yksilöllisyyttä korostavana aikana univormu tuntuu oudolta, vaikka se olisi itse valittu. Erityisesti naisten kohdalla. Miehet voivat pukeutua samaan pukuun joka päivä, mutta naisten odotetaan innostuvan vaatteiden miettimisestä.

Viime vuonna mainostoimisto Saatchi & Saatchin työntekijästä Matilda Kahlista tuli netti-ilmiö, kun hän kirjoitti Harper’s Bazaar -lehteen vapaaehtoisesta työunivormustaan.

Kahl oli kyllästynyt miettimään, onko hänen työasunsa kuhunkin tilanteeseen sopiva. Siksi Kahl päätti luopua muotioikkujen seuraamisesta ja pukeutua joka ikinen päivä samaan asuun: valkoiseen kauluspaitaan ja mustiin housuihin, ja sitoa kaulaansa mustan rusetin.

Mediat raportoivat Kahlin valinnasta ympäri maailmaa aivan kuin hän olisi ratkaissut perheen ja työn yhdistämisen ongelman tai ansainnut keskisuuren tiedepalkinnon.

Mutta toisaalta, miksi miettiä kaapilla joka aamu, jos voi olla oman elämänsä Steve Jobs?

Kirjoitan tätä Vuokon Nurmesniemen klassikkohaalarissa, jossa näytän vähän legoukolta – univormu jos mikä. Ei ihmekään, että Issey Miyake on kertonut Vuokon olevan hänen idoleitaan.

Ei Miyake-univormukaan huono olisi. Tulevaisuudessa ehkä suorastaan nerokas:

Runsas vuosi sitten Miyaken naistenvaatemallistoista vastaava Yoshiyuki Miyamae kertoi muotoilusivusto Dezeenin haastattelussa olevansa kiinnostunut 3d-tulostamisen mahdollisuuksista. Että matkoillaan voisi vain painaa nappia ja tulostaa itselleen vaatteet.

Sitä arvostaisi varmasti Jobskin.

Mutta teknologiasta viis. Tärkeintä Miyamaen mukaan on kuitenkin se, että vaatteista voi nauttia.

Samaa sanoi Miyake itse haastattelussa vuonna 2014: ”En halua muuta kuin että ihmiset kokevat ilon tunteen kun he käyttävät vaatteitani.”

The Work of Miyake Issey -näyttely Tokion National Art Center -museossa 16.3.–13.6.2016. Lähteet: Pleats Please Issey Miyake (2012), Irving Penn Regards the Work of Issey Miyake (1999), Mark Holborn: Issey Miyake (1996).

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat