Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Amerikkalaisyhtye Biters toivoo löytävänsä rock-utopian Helsingistä

”Ehkä minun tehtäväni on tuoda rock takaisin”, laulaja Tuk Smith haluaa uskoa.

Kulttuuri
 
Justina Villanueva
Bitersin Euroopan-kiertue päättyy ensimmäisiin keikkoihin Tukholmassa ja Helsingissä.
Bitersin Euroopan-kiertue päättyy ensimmäisiin keikkoihin Tukholmassa ja Helsingissä. Kuva: Justina Villanueva

Lontoo

Atlantalaisen Biters-yhtyeen pomo Tuk Smith katsoo minua kuin vähä-älyistä, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Biters on parhaillaan Euroopan-kiertueella, joka päättyy yhtyeen ensimmäisiin keikkoihin Tukholmassa ja Helsingissä. Kysyn, tarkoituksella provosoiden, minkä vuoksi he haluavat matkustaa kauas Pohjolaan keskellä kylmintä talvea.

Smith ei ymmärrä alkuunkaan, miksi edes kysyn tällaista. Hänelle on itsestäänselvää, että yhtyeen on päästävä näihin ”tarunhohtoisiin kaupunkeihin”.

”Olemme kuulleet niin paljon huhuja, joiden mukaa viikinkien vanhoilla mailla olisi vielä olemassa rock’n’rollin ihanneyhteiskunta, utopia”, Smith suostuu lopulta vastaamaan.

”Hanoi Rocks tulee Helsingistä, eikö? He ovat yksi suosikkibändini. Entäs sellainen bändi kuin Smack? Minulla on heidän levynsä, joka kuulostaa kuin Hanoi Rocksin rajummalta versiolta. Rakastan sitä.”

Bändin muut jäsenet liittyvät keskusteluun ja huutelevat lonkalta tusinan verran pohjoismaisia bändejä.

”Kaikki nämä bändit viikinkimaista, ne saattavat muun maailman bändit häpeään”, Smith summaa. Sitten hän jatkaa hieman huolestuneemmin, kuin hakien vahvistusta haavekuvalleen: ”Siellä pidetään rockista, pidetäänhän?”

Niinkin voi sanoa, vastaan. Smith näyttää tyytyväiseltä.

Laulajan huolen ymmärtää, sillä Biters on kohdannut riittävästi vastoinkäymisiä kuuden vuoden uransa aikana. Vasta viime vuonna yhtye löysi julkaisijan ensialbumilleen Electric Blood.

Levy on klassista, 70-luvulta haiskahtavaa rockia, jossa kohtaavat niin raskas rock, melodinen voimapop kuin punkrockin energia. Vaikka klassinen rock on ollut musiikkiteollisuuden kantavia voimia vuosikymmenien ajan, tällä hetkellä on vaikea kuvitella mitään epämuodikkaampaa.

”Kaikki suuret amerikkalaiset levy-yhtiöt kävivät keikoillamme ja pitivät kuulemastaan, mutta kenelläkään ei ollut riittävästi uskoa uuden rockbändin mahdollisuuksiin”, hän ihmettelee. ”Näyttää siltä, että tämä sukupolvi ei koskaan pääse osalliseksi rockista, mikä on hirvittävä vääryys.”

Bitersin levyllä voi kuulla jälkiä niin AC/DC:stä, Ramonesista, Cheap Trickistä kuin vaikka Kissistä. Mikä teidät sitten sai innostumaan rockista?

”Me tulemme etelästä, raamattuvyöhykkeeltä, joka on täynnä ahdasmielisyyttä. Rasismi ja homofobia ovat edelleen voimissaan. Jos haluat kapinoida tätä vastaan, helpointa on innostua punkrockista. Ja kun alat siitä jäljittää taaksepäin, olet pian rockin juurilla.”

”En edes osaa sanoa, miksi olen niin innoissani musiikista, joka on tehty ennen syntymääni. Kuuntelen myös uudempaa musiikkia, mutta useimmat nykyisistä bändeistä saavat minut oksentamaan. Tuntuu kuin olisin täysin ulkona omasta sukupolvestani. Kaikki valtavirtamusiikki kuulostaa samalta, koska kaikki käyttävät samoja biisintekijöitä. Ainakin me kuulostamme erilaisilta kuin muut nykyään.”

Levyllä myös lauletaan kaihoisasti vuodesta 1975, jolloin rock hallitsi maailmaa ja bändit täyttivät stadioneita. Kadehditko tosiaan noita aikoja?

”Kyllä”, Smith vastaa lakonisesti. ”Mutta samaan aikaan haluan uskoa, että myös minulla on tarkoitus tässä maailmassa. Ehkä minun tehtäväni on tuoda rock jälleen kerran takaisin.”

Biters esiintyy Tavastia-klubilla (Urho Kekkosen katu 4–6) keskiviikkona 2.3. klo 20.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat