Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Euroviisuedustaja Sandhjan äänessä kaikuvat Karjala ja Karibia – ”Äänen ja tarinoiden pitää koskettaa”

Uuden musiikin kilpailun lauantaina voittaneessa Sandhja Kuivalaisessa virtaa Karjalan itkijänaisten ja Guyanan intialaisten veri.

Kulttuuri
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/7c672678cd9adc7b65291d4d5e820c5e6c41d98d-SANDHJA3.jpg
Sandhja on todellinen maailmankansalainen - kuuntele upea intialainen laulunäyte
Suomen uusi viisuedustaja Sandhja on syntynyt Suomessa ja hänen isänsä on suomalainen, karjalaisten itkijänaisten sukua. Äidin puolelta juuret ovat kuitenkin vahvasti Etelä-Amerikan Guyanan maaperässä. Pieni, alle miljoonan asukkaan Guyana on monen kulttuurin sulatusuuni – Sandhjan esi-isätkin tuotiin sinne aikoinaan Intiasta. Niinpä suomalaislaulajan osaamispalettiin kuuluu jopa intialaisvaikutteinen musiikki. Toimittaja: Mari Koppinen. Kuvaus ja leikkaus: Terhi Liimu.

”Tiedätkö, mua jotenkin itkettää vähän väliä. Ja naurattaa.”

Sandhja Kuivalainen, 24, on sunnuntaiaamuna levottomana Yleisradion tiloissa. Vähän väliä hän räjähtää hersyvään nauruun, sitten taas pyyhitään kyyneleitä.

Välitön ja välittömästi rakastettava persoona luo värikkäässä huivissaan ja ”pimp-coatissaan” mahtavan kontrastin Ylen betonibrutalismikatokseen.

Takana on vain kaksi tuntia unta. Lauantai-iltana tapahtui sellainen hassu juttu, että 24-vuotias espoolainen valittiin Uuden musiikin kilpailun finaalissa Suomen edustajaksi Tukholman Euroviisuihin.

Mika Ranta / HS
Sandhja tekee parhaillaan soololevyä. Se ilmestyy kesän korvilla ”tai sitten kun se ilmestyy”.
Sandhja tekee parhaillaan soololevyä. Se ilmestyy kesän korvilla ”tai sitten kun se ilmestyy”.

Vaikka takana on jo pari vuotta artistin uraa, UMK-matka on silti ollut aivan uudenlainen, ihmeellinen. Paljon on ollut opittavaa. Esimerkiksi lavalla olemisessa.

”Enhän minä ollut laulanut ikinä korvamonitorien kanssa. Tuntui kuin olisin ollut omassa kuplassani. Ja kaikki se, mihin kameraan piti milloinkin katsoa. Tuntui, ettei minusta ole tähän”, Sandhja sanoo.

No, kyllähän hän homman hoiti. Niin kuin aina.

Kyse ei tosiaankaan ole itsetunto-ongelmista. Sandhja nyt vain on ihminen, joka sanoo kaiken, ilot ja surut, avoimesti.

Syytä voi lähteä hakemaan vaikkapa geeneistä. Sandhjalla juuret sattuvat olemaan keskivertosuomalaista reippaasti rikkaammat. Ja ehkäpä vähän äänekkäämmät.

Esimerkiksi suomalaisen isänsä puolella hänellä on vilkkaita karjalaisia sukujuuria. Itkijänaisiakin suvusta löytyy.

Äiti taas on kotoisin Etelä-Amerikan Guyanasta. Kyseessä on pieni, alle miljoonan asukkaan valtio Venezuelan ja Surinamen välissä. Väestöltään se on todellinen kansojen sulatusuuni.

Sandhjan äidin sukukin on itse asiassa Intiasta. Intialaisia tuotiin maahan aikoinaan paljon sen jälkeen, kun Guyanaan tuodut Afrikan orjat oli vapautettu ja kun tarvittiin lisää työvoimaa.

Sandhjan äiti ja merillä ollut isä tapasivat toisensa Guyanassa. Vuonna 1986 he tulivat Suomeen ja perustivat kodin Espoon Mankkaalle.

Se koti olikin melkoinen ilmestys, Sandhja nauraa. Niihin aikoihin ei kansainvälistä väriä ainakaan Mankkaalla näkynyt.

”Isä on sellainen taiteilijasielu. Hän keräilee antiikkia, joten kotona oli vanhoja miekkoja, persialaisia mattoja, villikissojen taljoja, hindu-alttarikin. Suitsukkeet tuoksuivat.”

Perheen ainoa lapsi ei saanut vielä pitkään aikaan kosketusta suomipoppiin, sillä kotona soivat aivan toisenlaiset sävelet: flamenco, gospel, klezmer, Bollywood-musiikki, reggae.

Tällaisessa ympäristössä oli hyvä kasvaa taiteilijaksi. Sandhjalla riitti haaveita, eikä niitä koskaan tyrmätty.

Välillä hän ilmoitti, että hänestä tulee maailmanmestari tai artisti. Jossain vaiheessa hänestä oli tulossa laulava ja ratsastava eläinlääkäri.

Pelkkä haihattelu ei silti käynyt päinsä, siitä piti huolen varsinkin äiti.

”Äiti sanoi, että ole hyvä vaan rakas. Sinusta voi tulla ihan mitä vain. Sen eteen pitää tehdä kovasti töitä. Mutta älä ota hissiä, ota portaat.”

Sandhja on tehnyt omaa musiikkia ja varsinkin tekstejä aivan pienestä asti. Hiljalleen hän uskaltautui lavallekin.

Sandhjan Espoon Leppävaarassa sijainneen ala-asteen musiikinopettaja Hans Wessels muistaa lahjakkaan tytön noin kymmenen vuoden takaa. Tuolloin Sandhja lauloi koulun open stage -tapahtumassa opettajansa pianon säestyksellä.

Wesselsin muistikuva ei ole täysin tarkka, mutta mielessä on se tärkein:

”Moni osaa kyllä laulaa. Hän osasi paitsi laulaa myös olla yleisön edessä.”

Teini-ikäisenä Sandhja löysi lauluilleen soinnuttajan, kitaristin, joka vei hänet tapaamaan oikeaa tuottajaa. Niinpä eräänä päivänä Sandhja ja tämän runovihko päätyivät tuottaja Petri Mataran työhuoneelle.

”Petri sanoi mulle eilen juhlissa, että heti kun aloin silloin laulaa, lähtivät kylmät väreet liikkeelle. Hän tiesi heti, että haluaa tehdä kanssani töitä. Sillä äänen ja tarinoiden pitää koskettaa, siitä musiikissa on kyse.”

Matara ja Sandhja ovat tehneet yhteistyötä nyt seitsemän vuotta. Yhteistyö poiki levytyssopimuksen Sonylle kolme vuotta sitten.

Nyt tekeillä on jo toinen soololevy.

Koulutukseltaan Sandhja on sairaanhoitaja. Hän valmistui vuosi sitten ammattikorkeakoulu Metropoliasta.

Alan töitä hän on paiskinut keikkaluonteisesti esimerkiksi Jorvissa sairaanhoitajaäitinsä osastolla. Viimeksi hän työskenteli puoli vuotta Meilahdessa.

Muusikon ja sairaanhoitajan töissä on hämmästyttävän paljon samaa, sanoo Sandhja.

”Molemmissa on olennaista ihmisten kohtaaminen. Jos potilas soittaa kelloa viiden minuutein välein, ei kyse ole välttämättä kivusta vaan yksinäisyydestä. Se oikea tarve pitää huomata. Samalla tavalla pitää laulajan osata kohdata yleisönsä yksilöinä. Yleisö ei saa olla vain massaa.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat