Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kirjailija Tommi Melender: Onnellisuusbisnes on suurin mullistus länsimaissa sitten toisen maailmansodan

Onnellisuudesta esseekokoelman kirjoittanut Tommi Melender ei enää ole ihmisvihaaja. Onnen hän löytää arjesta.

Kulttuuri
 
Kaisa Rautaheimo / HS
Tommi Melender haluaa näyttää, että onni on muutakin kuin ”jokin ihmeellinen myrsky aivoissa”.
Tommi Melender haluaa näyttää, että onni on muutakin kuin ”jokin ihmeellinen myrsky aivoissa”. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS
Kuka?

Tommi Melender

 Syntynyt 1968 Espoossa, asuu Vantaalla.

 Kirjoittanut kolme runokokoelmaa, neljä romaania ja kolme esseekokoelmaa.

 Romaani Ranskalainen ystävä oli Finlandia-ehdokas vuonna 2009, esseekokoelma Kuka nauttii eniten Runeberg-palkintoehdokas vuonna 2010.

 Pitää suosittua kirjablogia Antiaikalainen.

 Vaimo, kolme lasta, kaksi koiraa.

Värityskirjoja, bodausoppaita ja mielenhallintaa. Näitä kaikkia löytyy Suomalaisen kirjakaupan myydyimpien tietokirjojen listalta. Kaikkien niiden pyrkimys on lisätä hyvinvointia, onnea.

Miljardiluokan bisnes, tiivistää kirjailija Tommi Melender. Kaavamaisimmat onnioppaat ovat hänen mukaansa onnea kovakouraisesti yksinkertaistavia teoksia.

”Tyyli on usein julistavan myyntihenkinen: juuri tämä opas kertoo onnen saavuttamisesta sen, mitä muut oppaat eivät ole aiemmin osanneet.”

Silti Melender on nyt kirjoittanut esseekokoelman nimeltään Onnellisuudesta. Siinä hän pyrkii selvittämään, mitä onni hänelle merkitsee.

Onnesta hän on tavallaan kirjoittanut kaikissa romaaneissaan. Niiden päähenkilöt ovat nimittäin onnettomia miehiä. Lisäksi hän on esseissään muun muassa pohtinut ihmisiin pettyneitä kirjailijoita, esimerkiksi ranskalaisen Gustave Flaubertin (1821–1880) ihmisvihaa.

Kun taloustoimittajana työskentelevältä Melenderiltä kysyy onnesta, hän alkaa puhua maailmantaloudesta ja keskiluokasta. Hänen mukaansa onnellisuusbisnes heijastelee suurimpia muutoksia, mitä länsimaissa on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen.

Varmuus pysyvästä työpaikasta on rapissut, ja luottamus siihen, että politiikka ohjaa taloutta, on pienentynyt. Rahan vallan lisäksi vain ihmisten unelmat ovat vahvistuneet.

”Esimerkiksi Slushissa startup-yrittäjät puhuvat uskonnollista, hengellistä kieltä. Samalla on matemaattisesti mahdotonta, että enemmistö ihmisistä voisi menestyä keskimääräistä paremmin.”

Melender uskoo, että työnäkymien ja politiikan epävarmuus saa ihmiset käpertymään itseensä. ”Takavuosina politiikka oli tahdon asia, nyt välttämättömyyksiin sopeutumista. Sen sijaan usko itseen ja omaan onneen on vahva.”

Tuolle uskolle tarjoavat vahvistusta monet hyvinvointi- ja onnellisuusoppaat.

Oppaiden lisäksi myös taiteen odotetaan yhä selkeämmin parantavan oloamme, hän toteaa.

Tätä näkökulmaa Melenderin on vaikea sietää, sillä taide, etenkin kirjojen lukeminen, herättää hänessä muutakin kuin iloa tai onnea. Ristiriitaisista tunteista hänen uusi kokoelmansa saakin voimansa.

Onnellisuudesta-kokoelmassaan Melender sivuaa muun muassa aikaa, jota hän kutsuu kaudekseen ihmisvihaajana – Flaubertin ja muiden 1800-luvun pessimististen kirjailijoiden hengessä.

Kartoin kassajonoja kaupoissa ja kioskeilla, yritin putkahtaa hisseihin niin että saisin matkustaa yksin, Melender kirjoittaa kokoelmassaan.

Kauden loppuvaiheilla hän voi fyysisesti pahoin. Samaan aikaan päälle tuli työstressi, joka vei Melenderin lääkärin pakeille. ”Olin alamaissa jonkin aikaa. Lääkäri tietenkin tarjosi mielialaa nostavia lääkkeitä, ja kokeilin niitä. En tiedä, auttoivatko ne, mutta päätin, etten halua enää sellaisia.”

Vähitellen mieliala koheni, ja tarve lukea ihmisvihaisia kirjailijoita väheni.

Synkkämieliset huomiot ovat Melenderin tapa kääntää lukijan katse ja näyttää, että onneen liittyy muutakin kuin tunne ”jostakin ihmeellisestä myrskystä aivoissa”.

Mutta mitä onni Melenderille pohjimmiltaan on?

Arkea.

”Hyvin nättiä ja pientähän tää mun elämä on. Sellaista keskiluokkaista.”

Arki ei ole hänelle mikään mystinen räjähtävän onnen lähde vaan sitä, että asiat toistuvat: koirien ulkoiluttaminen ja kirjoittaminen iltaisin, tai kirjan lukeminen aamuyöllä, kun on herännyt huoliinsa. ”En tarvitse ekstrakiksejä, elämyksiä tai suuria onnentunteita. Tarvitsen arjen pysyvyyttä.”

Esseekokoelmaansa Melender on ujuttanut muutamia puhtaita onnenhetkiä. Yksi niistä liittyy jalkapalloon.

Siinä varautunut kirjailija on palaamassa kotiin illanistujaisista ja istahtaa taksiin. Kilometrien taittuessa Melender löytää kuskin kanssa yhteisen puheenaiheen, jalkapallon MM-kilpailut vuodelta 1982. He käyvät läpi välierän Länsi-Saksan ja Ranskan välillä, puivat Brasilian joukkueen ylivertaisuutta ja muistelevat italialaisen Paolo Rossin hattutemppua.

Matka Käpylästä Vantaan perukoille päättyy, ja juttu jatkuu vielä kotipihassa. Useaan otteeseen Melender ajattelee menevänsä nukkumaan, mutta jää rupattelemaan.

Kun hän viimein nousee, autosta poistuu ihmisiä vieronut kirjailija mieli keveänä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat