Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hodhayfa Salih pakeni sotaa Ukrainaan, sitten Suomeen – ja nyt hänen karut näkymänsä sodasta koristavat kirkon aulaa

Hodhayfa Salih toivoo saavansa Suomesta turvapaikan ja kodin, jossa työskennellä ja tutkia sodan vaikutusta taiteeseen.

Kulttuuri
 
Turvapaikanhakijalla on taidenäyttely helsinkiläisessä kirkossa
Turvapaikanhakijalla on taidenäyttely helsinkiläisessä kirkossa
Hodhayfa Salih on irakilainen taiteilija, joka on paennut Suomeen jo kahden sodan tieltä. Sota on pysyvä teema ja aihe myös hänen taiteessaan. Toimittaja: Suvi Ahola. Kuvaus: Esa Syväkuru. Leikkaus: Terhi Liimu. Musiikki: Bensound/Sad day

Pakettiauton avolavan päällä on pressu, sen alta sojottaa jalkoja. Vieressä lisää ruumiita, jokaisella punainen numero rinnassaan.

”Sodassa mies saa numeron, kun hän kuolee. Eläessään hän ei ole minkään arvoinen. Ja tuo palanut puun ranka viereisessä kuvassa, se symboloi kotimaatani Irakia.”

Näin taidettaan selittää Hodhayfa Salih. Bagdadissa 1976 syntynyt kuvataiteilija asuu tällä hetkellä Helsingissä, Koskelan vastaanottokeskuksessa.

Salihin viisitoista mustavalkeaa sekatekniikkatyötä on nyt esillä Paavalin kirkossa. Kaikki ovat synkkiä muistutuksia sodan arjesta ja seurauksista: pommin jälkiä asfaltissa ja vääntyneessä metallissa, Bagdadin kirjaston tuhkaksi palaneet teokset.

Nämä työt Salih on tehnyt jo vuosia sitten, sillä niinä viitenä kuukautena, jotka hän on Suomessa asunut, työskentely ei juuri ole onnistunut.

Nytkin ajatukset ovat oikeastaan muualla kuin taiteessa. Päätöstä turvapaikasta odotetaan minä päivänä hyvänsä.

Salihin tie Suomeen kulki Ukrainan kautta. Irakista hän lähti jo 2006, kun maan tilanne ei Saddam Husseinin kukistumisesta ja sodan näennäisestä lopusta huolimatta rauhoittunut.

Tilalle tulivat shiiojen ja sunnien vihanpito ja uhkaukset Salihin perheelle – isä oli palvellut upseerina Saddamin armeijassa.

Vähitellen koko perhe pirstoutui. Hodhayfan veli ammuttiin. Yksi sisar muutti Belgiaan, vanhemmat Syyriaan.

Hän itse jatkoi Ukrainassa taideopintoja, piti näyttelyitä ja perusti perheen. Kun sota alkoi sielläkin, hän lähti taas, nyt Kreikan kautta pohjoiseen. Kielenkääntäjä-vaimo ja kaksi pientä poikaa asuvat ukrainalaisten isovanhempien luona.

”Olemme yhteydessä joka päivä, ja saan valokuvia lapsista”, Hodhayfa kertoo.

Jos kaikki menee hyvin, perhe voi yhdistyä. Isä toivoo lapsilleen samaa kuin lukuisat muutkin levottomasta Lähi-Idästä Eurooppaan paenneet: että elettäisiin viimein rauhassa, että pojilla olisi mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen.

Hodhayfa Salih kertoo kasvaneensa itse ”sotien ympäröimänä”. Hän ei joutunut armeijaan, koska pitkitti ja pitkitti taideopintojaan. Silti väkivalta on aina ollut osa elämää, myös taidetta.

Se onkin asia, joka Salihia kiinnostaa.

Jos on mahdollista, hän aikoo jatkaa sen käsittelyä paitsi taiteilijana myös taiteen tutkijana. Miten sotaa kuvataan? Miten se vaikuttaa taiteilijoihin? Miten luoda ja työskennellä, jos ei näe muuta kuin kuolemaa?

”En tiedä, olisinko erilainen taiteilija, jos olisin elänyt rauhallisemmissa oloissa”, Salih sanoo. ”Uskon kuitenkin, että taiteilijaksi ryhtyy vain, jos pitää elämästä.”

Paavalin kirkossa ja sitä ennen Oulunkylän seurakunnan tiloissa esillä olevat synkät työt ovatkin vain yksi puoli hänen taiteestaan.

Läppärille tallennetut kuvat Ukrainassa pidetyistä näyttelyistä ovat aivan erilaisia: värikkäitä maalauksia, osa abstrakteja, osassa ihmiskehoja.

Ne voivat toki olla ruumiitakin, sillä pelkkää kauneutta Salih ei osaa nähdä.

”Se olisi minusta epätodellista, sillä kaikki maailmassa ei ole kaunista. Ukrainassa minua kutsuttiin sodan ja rauhan taiteilijaksi. En tiedä, kumpaa olen enemmän.”

Loppusyksystä Salih tosin käytti värejä Suomessakin. Hän maalasi Koskelan vastaanottokeskuksen ala-aulaan suuren seinämaalauksen, täynnä sateenvarjoja.

Ne symboloivat hänestä kaipuuta turvaan vaaroista, joita tänne paettiin.

Itse taiteilija ei haluaisi enää piiloutua vaan kääntyä uudelleen päin elämää. Siitä kertovat jo Suomessa järjestetyt näyttelyt. Jos Salih saa jäädä tänne, esille pääsevät suuremmatkin maalaukset, tällä hetkellä varastossa Belgiassa.

”Ulospäin suuntautunut, aktiivinen, muita huomioiva mies”, Käpylä-Seuran puheenjohtaja Kalevi Vuorentokin kiittää Salihia. ”Ja tänne jo kahta sotaa paennut.”

Ei ihme, että kuvataiteilija valittiin pari viikkoa sitten Vuoden Käpyläläiseksi.

Hodhayfa Salihin näyttely To Whom It May Concern Paavalin kirkossa (Sammatintie 5) 20. maaliskuuta asti. Avoinna ma–to klo 11–15, torstaisin myös klo 18–20.

Jukka Gröndahl / HS
Hodhayfa Salihin sekatekniikkatyöt ovat esillä Paavalin kirkossa Helsingissä.
Hodhayfa Salihin sekatekniikkatyöt ovat esillä Paavalin kirkossa Helsingissä.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat