Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yksittäinen laulaja on halvempi brändätä kuin koskaan

Siksi meille laulaakin nykyään Sanni, Vilma Alina, Ellinoora, Evelina, Juulia – kuin Gösta Sundqvistin laulussa ikään.

Kulttuuri
 
Oskari Onninen Helsingin Sanomat

”Siitä tulikin Laaaaaau-raaaaa, Jenna Ellinoora Alexandra Camilla”, lauloi Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvist 20 vuotta sitten, kuten kaikki hyvin muistavat. Juuri paremmin Sundqvist ei olisi voinut kuvailla kotimaista musiikkikenttää vuonna 2016.

Nyt meille vain laulaa Sanni, Vilma Alina, Ellinoora, Evelina, Juulia.

Ja lisäksi Ezmi, Saara, Aurora ja Eve Hotti. Nuoria nousukkaita joka ikinen.

Jostain syystä he ovat vain valinneet itselleen taiteilijanimien sijaan ihan pelkät nimet. Individualismin sijaan etunimiartisteja alkaa olla niin paljon, että hyväntahtoisempikin radionkuuntelija menee sekaisin, kun kaikki tuntuvat samoilta laurajennaellinoorilta.

Kopioita toisistaan he eivät tietenkään ole, mutta lähtökohdat ovat samat. Yhtenäinen sateenvarjo on jonkinlainen ”urbaani pop”, kuten levy-yhtiöt asian ilmaisevat.

Sen ansaittu kiintopiste on Sannin 2080-luvulla -kappale, jota voi jo vuoden ilmestymisensä jälkeen pitää vaikutusvaltaisimpana kotimaisena popsinglenä vuosiin.

Siitä on omittu sopivasti angstia, elämänmakuisia arkihuomioita ja brändiviitteitä, joiden pohjalta tehdään voimauttavia sukupolvisia erolauluja ja muistetaan mainita berliinit, parisuhdelakanat ja iphonet.

Vielä suurempi kulttuurinen arvo on tuotannossa. Vaikka tekstit ovat suomeksi, kappaleet eivät tunnu negatiivisessa mielessä suomalaisilta. Jonnan reilun kymmenen vuoden takaisesta suomi-r&b:stä on tultu valtavan pitkälle. Sanni on tuottajansa Hank Solon avulla sisäistänyt samat elliegouldingit ja beyoncét kuin muutkin kansainväliset megatähdet juuri nyt.

Sannin vanaveteen todellakin mahtuu ja tarvitaan lisää modernia pop-estetiikkaa ymmärtäviä artisteja, jotka pitävät musiikkikentän miesvallan kurissa ja joiden tekstit eivät kuulosta setien kirjoittamilta. Siksi Sonylla on Ezmi ja siksi Universalilla on Vilma Alina ja Juulia. (Ellinoora on Warnerilla ja on siksi enemmän Elli Haloon kuin Sannin sielunsukulainen.)

Kuten Ilkka Mattila kirjoitti (HS 24.2.) poptähdet eivät enää tarvitse albumeita. Samaan liittyy laurajennaellinoorienkin esiinmarssi.

Levy-yhtiöille yksittäinen artisti on helpompi ja halvempi ”brändätä” kuin koskaan. Kohdeyleisö eli nuoriso odottaa Spotifyn ja Instagramin päässä, mutta on valinnanpaljoudessaan arvaamattomampaa kuin koskaan.

Siksi levy-yhtiöillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa määrään, heitellä singlejä seinään ja katsoa, mikä jää kiinni.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat