Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maailman johtava Beatles-tietäjä on iloinen bändin hajoamisesta

Tampere Beatles Happeningin päävieras Mark Lewisohn kartoittaa yhtyeen historiaa vuodesta 1845

Kulttuuri
 
Peter Bruchman / Redferns
Stuart ”Stu” Sutcliffe ja George Harrison ennen The Beatles -yhtyeen läpimurtoa. Tutkija Mark Lewisohnin suosikkibeatle on Stu, jolla oli rohkeutta jättää yhtye oikeaan aikaan.
Stuart ”Stu” Sutcliffe ja George Harrison ennen The Beatles -yhtyeen läpimurtoa. Tutkija Mark Lewisohnin suosikkibeatle on Stu, jolla oli rohkeutta jättää yhtye oikeaan aikaan. Kuva: Peter Bruchman / Redferns

Perjantaina se alkaa: kahden päivän Tampere Beatles Happening tarjoaa Beatles-tribuuttibändejä ympäri maailmaa, Beatles-jumalanpalveluksen Tampereen tuomiokirkossa ja maailman mahtavimman Beatles-tietäjän, jolta voit kysyä, mitä olet aina halunnut tietää The Beatles -yhtyeestä.

Mark Lewisohn on maailman johtava Beatles-asiantuntija.
Mark Lewisohn on maailman johtava Beatles-asiantuntija.

Kyseessä on brittiläinen tietokirjailija Mark Lewisohn (s. 1958) joka on lukuisten aikaisempien The Beatles -kirjojensa jälkeen kokoamassa ainutlaatuisen laajaa The Beatles -elämäkertaa.

Juha Salo haastattelee Lewisohnia lauantaina klo 15 Tampere-talon pienessä salissa, ja klo 16 Lewisohn on luvannut vastata yleisön kysymyksiin.

”Palaan aina mielelläni Suomeen. Olin aikoinaan naimisissa suomalaisen naisen kanssa, ja toinen pojistani asuu Helsingissä. Suomalaiset Beatles-fanit ovat samanlaisia kuin kaikkialla: hyviä ihmisiä, jotka pitävät rauhasta, rakkaudesta ja uusien asioiden oppimisesta”, Lewisohn kertoo.

Yhtä asiaa Lewisohnilta on kuitenkin turha udella: kolmiosaiseksi paisuvan All These Years -elämäkerran seuraavia paljastuksia.

”Ne säästän toki elämäkertaan, jonka toinen osa ilmestyy uskoakseni 2020 ja viimeinen osa ehkä noin vuonna 2028.”

Uutta tietoa tulee jälleen jokaiselle sivulle, Lewisohn lupaa.

”Teen työtä 16 tuntia päivässä ja esimerkiksi tänä aamuna löysin vuodelta 1966 Bob Dylanin sitaatin The Beatlesista ja The Rolling Stonesista, eikä sitä ole lainattu koskaan aikaisemmin. Eilen sain käsiini Beatlesin managerointiin liittyvän dokumentin, jota ei ole aikaisemmin käsitelty. Juuri nyt käyn läpi yhdysvaltalaisia sanomalehtiä 1960-luvulta ja löydän yhä uusia detaljeja.”

Myyntipuheeseen voi jopa uskoa. Ensimmäinen osa All These Years. Volume 1: Tune in ilmestyi lokakuussa 2013 lähes tuhatsivuisena, ja kuukautta myöhemmin saimme ensimmäisen osan lyhentämättömän ”Extended Special Editionin” 1728-sivuisena.

Silti molemmissa laitoksissa edetään vuodesta 1845 ja yhtyeen jäsenten sukujuurista vain vuoden 1962 loppuun, jolloin The Beatles oli julkaissut ensimmäisen singlensä!

”Historia kirjoitetaan usein liian myöhään. Ymmärsin, että en voi mennä hautaani yrittämättä kirjoittaa tämä tarina täydellisenä ja oikein ennen kuin kaikki tarinaan liittyvät ihmiset ovat kuolleet ja itse tarina jää ikuisesti vääräksi”, Lewisohn sanoo.

Mikä sitten on aina kerrottu yhtyeen alkuvaiheista aina väärin?

”Vaikka mitä. Osoitan kirjassani, että manageri Brian Epstein ei todellakaan pakottanut yhtyettä pitämään siistejä pukuja eikä tuottaja George Martin kiinnittänyt heitä EMI-yhtiön Parlophonelle ihastuttuaan poikien karismaan, vaan he saivat sopimuksen ennen kuin tapasivat Martinin.”

Tämä johtuu siitä, että levy-yhtiö halusi tehdä pienen palveluksen tutuille musiikkikustantajille, joita kiinnosti John Lennonin ja Paul McCartneyn orastava lauluntekokyky. Ensimmäinen Parlophonen studiosessio tosin katsottiin julkaisukelvottomaksi, mutta sitten alkoi tapahtua.

Lewisohnia voi epäillä jopa rasittavasta pikkutarkkuudesta. Täytyykö sivuja todella käyttää siihen miten todennäköistä on, että laiskat nuoret muusikot virtsasivat nunnien päälle hampurilaiselta parvekkeelta, kun vessaan oli monen kerroksen matka?

”Mainitsit näin arviossasi, mutta olen eri mieltä”, Lewisohn sanoo ja selittää saaneensa käännösapua pojaltaan.

”Tehtäväni on kertoa koko tarina oikein. Nunnien päälle virtsaaminen mainitaan useissa Beatles-kirjoissa, ja Hampurin-aikaa on muutenkin väritetty vuosi vuodelta enemmän. Se on aivan tarpeeksi värikästä ilman liioittelujakin! Virtsaus piti siis käsitellä tarkasti selvittäen, koska asia tapahtui ja ketkä olivat silminnäkijät.”

Markkinat ovat jo osoittaneet, että Lewisohn ei ole liian pikkutarkka Beatles-faneille.

”Kovakantinen versio on myynyt satatuhatta kappaletta ja pokkari tulee nyt Britannian-markkinoille. Pohjoismaissa on jo käännökset tanskaksi ja islanniksi, mutta ei suomeksi.”

Lewisohnia lukemalla saa tietää paljon muustakin kuin Beatles-yhtyeestä. Hän haluaa osoittaa, miten John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin muovannut yhteiskunta otti heidät vastaan ja miten koko maailma muokkautui heidän toimintansa seurauksena.

”The Beatles halusi vain soittaa musiikkia ja tehdä levyjä, jos mahdollista. Mutta he muuttivat kaiken”, Lewisohn tiivistää.

”The Beatles osoitti, että työväenluokka voi Britanniassa menestyä omalla aksentillaan, omana itsenään. He eivät käyttäneet erillisiä lauluntekijöitä ja toivat stemmalaulun brittiläiseen rockiin. Heistä tuli nopeasti myös muodinluojia. He eivät synnyttäneet huumekulttuuria, mutta olivat osa sitä. Jos katsot kuvia 20-vuotiaista vuosina 1960 ja 1970, vaikutus on päivänselvä.”

Kaikki olisi voinut mennä aivan toisin. Entä jos Decca olisi hyväksynyt Beatlesin demon jo ennen yhtyeen päätymistä EMI-yhtiön Parlophonelle? Deccan demolla The Beatles esitti esimerkiksi Besame Muchon kaltaisia lainabiisejä ja samaa materiaalia tarjottiin myös Parlophonelle.

”Deccalla yhtye ei olisi saanut tuottajakseen George Martinia eikä se välttämättä olisi saanut levyttää omia laulujaan. Mutta tarina on niin kiinnostava sellaisena kuin se tapahtui, joten turha jossitella.”

Mistä kaikki alkoi? Lewisohn muistaa hurahtaneensa Beatlesiin jo 5-vuotiaana yhtyeen läpimurron aikaan vuonna 1963. 9-vuotiaana hän sai vanhemmiltaan elämänsä ensimmäisen albumin. Kokeellinen Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band mullisti lapsen maailman.

”Vaikka silloin vielä skippasin Within You, Without You -laulun, koska en ymmärtänyt sitä. Meni myös aikaa ennen kuin aloin pitää Valkoisen tuplan (The Beatles, 1968) Revolution 9 -kollaasista.”

HS kysyi taannoin Yoko Onolta miksi hän ja John Lennon laittoivat Jean Sibeliuksen seitsemättä sinfoniaa toistumaan luuppina The Beatlesin Valkoisen tuplan Revolution 9 -kollaasissa. Ono ei muistanut enää yksityiskohtia vaan puhui yleisemmin kollaasin vallankumouksellisuudesta.

Mitä sanoo johtava Beatles-tutkija? Onko kyseessä sattuma, vai voisiko kyseessä olla Lennonin pieni vitsi tai tribuutti manageri Brian Epsteinille tai tuottaja George Martinille, jotka molemmat intoilivat myös Sibeliuksesta?

”Tuossahan on jo kolme yhteyttä Jean Sibeliuksen ja The Beatlesin välillä, enkä ole tietoinen muusta. Voisi tietysti tarkistaa soiko Sibelius tuolloin radiosta. Esimerkiksi I am the Walrusiin Lennon otti mukaan suoraa radiolähetystä”, Lewisohn pohtii.

The Beatles -yhtyeen elossa olevat jäsenet Paul McCartney ja Ringo Starr eivät osallistu aktiivisesti tämän elämäkerran tekemiseen. Lewisohn on jo todistanut tietävänsä monet asiat esimerkiksi kronologian suhteen paremmin kuin mitä yhtyeen jäsenten muistikuvat kertovat.

”Minulla ei ole pulaa materiaalista ja olen tuntenut heidät vuosikymmeniä. Jos kirjoittaisin yhteistyössä heidän kanssaan, tulisi tarve miellyttää heitä. Ja tämän elämäkerran tulee kertoa koko totuus täysin itsenäisesti. En kirjoita ikoneista, kirjoitan ihmisistä.”

Paul McCartney on kirjoittanut Beatles-tutkimuksesta varsin äkäisesti kappaleessaan Early Days ja kysynyt, mistä muut luulevat tietävänsä mitä tapahtui, kun eivät olleet silloin paikalla.

Kokeeko Lewisohn Paulin laulavan All These Years -jättielämäkerrasta?

”En usko, että hän laulaa minusta, sillä on galaksin täydeltä ihmisiä jotka joskus kritisoivat sitä, miten Paul muistaa asiat. Minulla oli aikoinaan hyvä suhde Pauliin, enkä usko koskaan antaneeni hänelle syytä suhtautua minuun vihamielisesti”, Lewisohn pohtii.

”Mutta jos hän laulaa minusta tai on vihamielinen, se on ihan OK – en voi muuttaa asiaa eikä minun pidä siitä huolestua. Tehtäväni on kertoa hänen elämänsä eräiden vuosien tarina. Ja ne vuodet olivat lähes sataprosenttisesti kunniakkaita.”

Mitä tutkija kuuntelee Beatlesin vastapainoksi?

”Kaikenlaista musiikkia ragtimesta swingiin, varhaiseen rhythm and bluesiin ja rockiin sekä poliittiseen musiikkiin akustisin kitaroin. Mutta aikaa on vähän, ja rakastan Beatlesin katalogia.”

Jääkö katalogin kuuntelun jälkeen nälkä, koska yhtyeen hajoamisen jälkeen jäsenet pystyivät vain harvoin yltämään aivan yhtä maagisiin sfääreihin varsinkaan bändisoiton ja sovitusten suhteen?

”Ei, sillä olen hyvin iloinen heidän hajoamisestaan! He olivat aina rehellisiä, ja se tekee musiikista kuolematonta. He olivat rehellisiä myös hajottaessaan bändin.”

Eikö John Lennon sanonut Rolling Stone -haastattelussa, että The Beatlesin äänityskronologiassa viimeinen albumi Abbey Road tehtiin vain Beatles-myytin säilyttämiseksi?

”John olisi ehkä sanonut Abbey Roadista jonakin toisena päivänä toisin. Abbey Road on enemmän Paulin albumi, mutta vasta myöhemmin julkaistut Let it Be -sessiot olivat onnetonta aikaa, joten olen onnellinen, että he tekivät niiden jälkeen Abbey Roadin.”

Kysytään vielä kaikkein vaikeinta. Mark Lewisohn on kirjoittamassa tuhansia sivuja selvittääkseen mikä The Beatlesista teki ainutlaatuisen. Miten hän puristaisi sen haastattelun yhteen sitaattiin?

”Kyllä se on musiikin täydellinen rehellisyys, jännittävyys ja kohottavuus.”

Eivätkö The Rolling Stones, The Kinks ja The Who olleet myös rehellisiä, jännittäviä ja kohottavia?

”Olen niidenkin yhtyeiden suuri fani, mutta heissä oli arroganssia ja poseeraamista, toisin kuin The Beatlesissa.”

Tampereen Beatles-tapahtumaa odotellessa Mark Lewinsohnin keskustelutaidoista saa käsityksen myös seuraavalta videolta:

K & K Ulf Krüger OHG
John Lennon, Paul McCartney ja George Harrison vauhdissa. The Beatles muutti tutkija Mark Lewisohnin mielestä koko maailman.
John Lennon, Paul McCartney ja George Harrison vauhdissa. The Beatles muutti tutkija Mark Lewisohnin mielestä koko maailman.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat