Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nastja Säde Rönkkö tekee taidetta tunteista – usein Hollywood-näyttelijä Shia LaBeoufin kanssa

Rönkön yksityisnäyttely avautui Saariaho Järvenpää -galleriassa

Kulttuuri
 
Mika Ranta / HS
Nastja Säde Rönkön teos Dear Diary koostuu 365 kehystetystä päiväkirjan sivusta. Ne voi nähdä galleria Saariaho Järvenpäässä.
Nastja Säde Rönkön teos Dear Diary koostuu 365 kehystetystä päiväkirjan sivusta. Ne voi nähdä galleria Saariaho Järvenpäässä. Kuva: Mika Ranta / HS
Kuka?

Nastja Säde Rönkkö

 Syntynyt Helsingissä vuonna 1985, asuu Helsingissä ja Lontoossa.

 Työskentelee itsenäisesti sekä osana LaBeouf, Rönkkö & Turner -kollektiivia.

 Valmistunut taiteen kandidaatiksi Lontoon Central Saint Martins -taidekoulusta 2008 ja maisteriksi arvostetusta Slade School of Fine Artista 2011.

 Rönkön videoteos nähtiin Taidehallissa Nuoret 2015 -näyttelyssä.

Jos taiteilijan menestystä mitattaisiin kansainvälisen medianäkyvyyden perusteella, Nastja Säde Rönkkö olisi tällä hetkellä suomalaisen taiteen kovin nimi.

Kaikki alkoi helmikuussa 2014, kun näyttelijä Shia LaBeouf esiintyi Berliinin elokuvajuhlien punaisella matolla päässään paperipussi, jossa luki ”I am not famous anymore” (en ole enää kuuluisa). Lehdistö tulkitsi LaBeoufin seonneen, mutta kyseessä oli LaBeoufin, Rönkön ja brittitaiteilija Luke Turnerin suunnittelema performanssi.

Sittemmin kolmikko on toteuttanut yhdessä kymmenisen teosta. Joulukuussa LaBeouf, Rönkkö ja Turner pyysivät kansaa ”koskettamaan heidän sieluaan” soittamalla puhelinkonferenssilinjalle. Teos striimattiin suorana verkkoon.

Aikaisemmissa teoksissa katsojat ovat saaneet nähdä LaBeoufin muun muassa katsovan putkeen kaikki elokuvat, joissa hän on näytellyt, ja juoksevan 144 lenkkiä Amsterdamin Stedelijk-museon ympäri.

Alun perin LaBeouf otti yhteyttä Turneriin luettuaan hänen tekstejään verkossa, ja Turner esitteli LaBeoufin entiselle opiskelukaverilleen Rönkölle. Nykyään kolmikko työskentelee tiiviisti, usein Skypen välityksellä.

”Haluamme tutkia tunteita, avoimuutta ja vilpittömyyttä hyvin julkisen henkilön kautta”, Rönkkö kertoo helsinkiläisessä galleriassa.

Ja tunteita tässä ajassa:

”Meitä kiinnostaa millaista on läheisyys netissä ja miten ihmisten kanssakäyminen on muuttunut – tai ei ole”, hän sanoo.

Yhteisistä teoksista Rönkkö kyllä kertoo, mutta siihen hän vetää rajan. Häneltä on turha udella LaBeoufista ihmisenä tai kollegana.

”Tuntuisi oudolta puhua hänestä hänen selkänsä takana”, Rönkkö sanoo.

Kuulostaa reilulta.

Eikä galleriassa sitä paitsi näy jälkeäkään Hollywood-näyttelijöistä. Dear diary on Rönkön yksityisnäyttely, ja se avautui torstaina.

Gallerian seinille Rönkkö on ripustanut 365 päiväkirjan sivua. Siististi koneella naputellut aaneloset listaavat lakonisesti, mitä Rönkkö on tehnyt kesäkuun alusta vuonna 2013 toukokuun loppuun vuonna 2014. Työskentelyä, apurahahakemuksia, sairastelua, juhlia, nuoren taiteilijan nomadielämää.

Niiden läpi kuultaa toinen päiväkirja: sivujen kääntöpuolelle Rönkkö on kirjoittanut käsin subjektiivisen kokemuksen päivän aikana koetuista tunteista ja ajatelluista ajatuksista. Niiden sisältöä katsoja voi suurimmaksi osin vain arvailla.

Mika Ranta / HS
Nastja Säde Rönkkö: Dear Diary
Nastja Säde Rönkkö: Dear Diary

Teos on henkilökohtainen, mutta ei pelkästään henkilökohtainen.

”Yritin miettiä, että mikä olisi objektiivinen kuvaus päivästä ja olisiko se enemmän vai vähemmän aito kuin subjektiivinen versio”, Rönkkö sanoo.

Rönkköä kiinnostaa, miten tunteita ilmaistaan ja käsitellään, henkilökohtaisesti ja yhteiskunnassa.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tunteilla on vähän sijaa, ja ne työnnetään sivuun faktojen tieltä. Tunteita pidetään epämääräisinä, epäilyttävinä ja erityisesti naissukupuoleen yhdistettävänä asiana.

”Että mitä te nyt oikein höpötätte”, Rönkkö sanoo.

Toisaalta tunteet vaikuttavat mielipiteisiin enemmän kuin faktat. Se näkyy julkisessa keskustelussa monesta aiheesta.

”Tunteiden käsittely on oikeastaan tosi poliittista.”

Eivät tunteet ole taiteessakaan kaikista helpoin aihe. Yhtäällä on naiiviuden riski, ja ikävien tunteiden käsittely saa katsojan helposti kääntämään selkänsä.

”Jos taiteilija satuttaa itseään, puhutaan vain siitä, että taiteilija ampui itseään käteen, mutta itse teosta ei pystytä käsittelemään. Se on kiinnostavaa”, Rönkkö pohtii.

Vuonna 1971 taiteilija Chris Burden antoi avustajan ampua häntä käteen klassikoksi muodostuneessa teoksessa Shoot.

Harva teoretisoi kylmäpäisesti kivun ja kärsimyksen käsitteistä, kun toinen vuotaa verta.

”Kipuun liittyy empatiaa ja intimiteettiä, että meneekö auttamaan tai lohduttamaan. Mihin asettaa itsensä suhteessa toisen tuntemuksiin?”

Toisaalta tunteita herättävä teos jättää jäljen.

”Olivat ne sitten kamalia tai todella hyviä, muistan itsekin parhaiten ne teokset, joihin liittyy tunteita”, Rönkkö sanoo.

Rönkkö tietää, miten skandaali vie huomion pois itse teokselta.

Harva pohtii itse teosta, sen merkityksiä tai laatua, kun siinä on mukana Shia LaBeouf. Hollywoodin lampuissa on kovemmat watit.

LaBeoufin julkkisstatuksesta ei pääse mihinkään, ja hänen julkisuutensa on ryhmän projekteille olennaista. Toisaalta LaBeoufin mukanaolo tarkoittaa, että skandaalihakuisia sanomalehtiotsikoita syntyy helposti.

”Tuntuu, etteivät ihmiset katso asian ytimeen”, Rönkkö sanoo.

Seuraavaksi Rönkkö matkustaa residenssiin Madridiin ja aikoo keskittyä muun muassa videoteosten tekemiseen.

Mutta tulisiko vihdoin joku Rönkön, Turnerin ja LaBeoufin teoksista nähtäville myös Suomeen?

Rönkkö pitää tauon.

”Tuohon en voi vastata”, hän sanoo.

Ehkä, siis.

Nastja Säde Rönkkö: Dear Diary Saariaho Järvenpäässä (Merimiehenkatu 31) 4.3.–10.4. ke–pe klo 14–18, la–su 12–16. Galleriassa järjestetään Rönkön performanssi 19. maaliskuuta, ja Rönkön videoteoksia tulee esille 9.–10. huhtikuuta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat