Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sota ei jättänyt Ari Matikaista rauhaan – siksi hän teki siitä dokumenttielokuvan

Sota ja mielenrauha -dokumentti etsii vastausta kysymykseen, mitä sota ihmiselle tekee

Kulttuuri
 
Sota ja mielenrauha -elokuva käyttää arkistofilmejä
Sota ja mielenrauha -elokuva käyttää arkistofilmejä
Ari Matikaisen tuoreessa dokumenttielokuvassa katsotaan läheltä sota-ajan ihmisiä. Sotilaiden lisäksi esillä ovat kotirintaman kaipaavat perheet ja evakkomatkalle joutuneet siirtokarjalaiset.

Mitä sota tekee ihmiselle?

Tämän kysymyksen varaan dokumentaristi Ari Matikainen rakensi ensi viikolla teattereihin tulevan elokuvansa Sota ja mielenrauha.

Se oli kolmen vuoden työ, mutta kysymys alkoi muotoutua jo paljon aiemmin.

Kun Matikainen (s. 1970) teki Ylelle suomalaisuutta ja musiikkia käsitteleviä haastattelusarjoja (70-luvun sekahaku ja Yhteinen sävel), tuntui että sota leijui niissäkin kaikkialla.

Kimmo Räisänen
Ari Matikainen
Ari Matikainen

”Sama juttu ruotsinsuomalaisista kertoneessa Kansankodin kuokkavieraissa: sotaan palattiin kaiken aikaa”, hän kertoo.

”70-luvun musiikkijulkkikset muistelivat isiä, jotka eivät ottaneet syliin. Eläköityneet ruotsinsuomalaiset puhuivat sodanjälkeisestä ilmapiiristä, jota lähdettiin pakoon.”

Alkoi tuntua siltä, ettei Suomessa ole ketään tai mitään, mihin sota ei olisi vaikuttanut.

Se oli muuttanut ihmisiä, repinyt perheitä hajalleen, jättänyt jälkeensä traumoja, häpeää, vaikenemista. Tunneaukkoja, Matikainen määrittelee.

Miten se kaikki tapahtui?

Pitää päästä mahdollisimman lähelle tuntemuksia, joita sodassa koettiin, Matikainen järkeili.

Onneksi Suomesta löytyy aineistoa. On SA-kuvia, filmimateriaalia ja korsuperinnettä arkistoissa. Sota-ajan kirjeitä ja päiväkirjoja riittää. Matikainen alkoi tutkia niitä, kerätä itsekin.

”Löysin kokonaisia, läpi sodan kestäneitä kirjeenvaihtoja, joista piirtyi esiin ajan tunnekaari.”

On myös uutta historiantutkimusta, joka keskittyy politiikan ja rintamalinjojen sijasta sodan kulttuuri- ja psykohistoriaan.

Matikainen tutustui siihenkin, ja joukko tutkijoita valikoitui elokuvaan asiantuntijoiksi. Puhuvina päinä kuullaan esimerkiksi Ville Kivimäkeä, Jenni Kirvestä ja Juha Mälkkiä.

Sotahan oli vuosien jatkumo.

Talvisodan lyhyttä puolustustaistelua ja katkeraa välirauhaa seurasi jatkosota: ensin hyökkäysvaihe, sitten vuosien asemasota. Lopulta sorruttiin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alle.

Eri vaiheet vaikuttivat sotilaiden ja kotona odottavien mieliin eri tavoin, kuten elokuvan kirje- ja päiväkirjasitaatit kertovat.

Taisteluissa tappaminen ja kuolema järkyttivät, usein pohjia myöten, mutta myös asemasotavaihe rasitti mielenterveyttä.

Kuukausien joutenolo korsuissa tuntui järjettömältä. Silti sen saattoi milloin tahansa keskeyttää kuolema miinaan tai tarkka-ampujan luotiin.

Kotirintamalla kaivattiin ja pelättiin vuosikausia. Evakot joutuivat pakenemaan kodeistaan, joskus parikin kertaa.

Ari Matikainen yllättyi siitä, miten avoimesti monissa kirjeissä elämää ja tunteita kuvattiin: ”Ei sensuurista tietoakaan.”

Toinen yllätys oli se, että sotaan totuttiin. Elämän tarkoituksen ja normaaliuden lankaa koetettiin säilyttää monin eri tavoin.

”Jotkut kiinnittyivät arjen pyörittämiseen korsussa. Toiset uppoutuivat voiton haaveisiin tai romanttiseen kaipuuseen. Jotkut vain lakkasivat välittämästä siitä, elävätkö vai kuolevat.”

Katsoja kohtaa elokuvassa kymmeniä kasvoja: enimmäkseen miehiä, enimmäkseen tavattoman nuoria.

Historioitsija Jenni Kirves muistuttaakin, että sotaa kävivät parikymppiset pojat. ”He eivät saaneet äänestää tai käydä ravintolassa, mutta oikeus kuolla heillä oli.”

Näitä kasvoja Matikainen oikein etsimällä etsi, mutta päähenkilöä hän ei elokuvaansa halunnut.

”En halunnut, että sen voisi tulkita yhden ihmisen kokemuksiin perustuvaksi. Pyrin yleiseen tarinaan, joka antaa jokaisen katsojan eläytyä sotaan omalla tavallaan. Halusin myös löytää sodan ajan ihmisistä jotain uutta.”

Vaikutelmaa haettiin käyttämällä vanhaa filmimateriaalia uudella tavalla.

Matikainen etsi lähikuvia, ilmeitä, ja jätti taustalla pauhaavan Sibeliuksen musiikin tai Pekka Tiilikaisen äänen pois.

Taistelukuvia on vähän, niiden sijaan poikia lumisodassa, korsussa kahvilla, uimassa munasillaan. Lyhyessä otoksessa sotilas vetää leikkiautoa narusta perässään.

Se on kuvattu karjalaiskylässä. Lelu on ehkä löydetty hylätystä talosta. Totta kai sillä on pitänyt käydä leikkimään.

”Sekin kuva vastaa tavallaan kysymykseen siitä, mitä sota tekee ihmiselle ja miten hän yrittää siitä selviytyä.”

Ville Kivimäen Tieto-Finlandiallakin palkittu tutkimus Murtuneet mielet (2013) kertoo karusti, että kaikki sotilaat eivät suinkaan selviytyneet.

1940-luvulla ei käytetty termiä traumanjälkeinen stressihäiriö, eikä sitä siis hoidettu. Ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveyshäiriöitä pidettiin ihmisen omana heikkoutena, ei sodan seurauksina.

Kuitenkin sodan jäljet näkyvät sen kokeneissa aina – sen tutkimus jo myöntää. Itsehoitokeinojakin löydetään aina, kuten miehet tekivät Suomessa 1940- ja 50-luvuilla: on alkoholia, voi vaieta kuin simpukka tai siirtää traumoja perheeseen ja lapsiin.

Nyt tästä ollaan jo kaukana, Matikainen uskoo. Vuosikymmenten pidättely on päättynyt, sotaa tutkitaan ja sen pitkistä jäljistä keskustellaan.

Se kertoo, että olemme pysyvästi rauhan tilassa.

Ohjaaja itse ei silti vielä irrota.

Tuotettavana on nyt tanskalaisen Lars Feldballe-Petersenin dokumentti bosnialaisesta sotarikollisesta, joka kärsi Haagissa saamansa vankeusrangaistuksen Suomessa ja päätyi terapiassa hakemaan sovintoa uhriensa omaisten kanssa.

”Bosnian sodasta on vasta neljännesvuosisata, ja monille se on yhä todellisuutta. Kaikki sotarikollisetkaan eivät koe tehneensä mitään väärää. Entä ne kansakunnat, joissa on sodittu vuosisatoja?” Matikainen kysyy.

”Miten niissä löydetään välineitä rauhassa elämiseen?”

Sota ja mielenrauha -elokuvan ensi-ilta on 11. maaliskuuta.

SA-kuva
Sotainvalidien kuntoutusta. – Sota ja mielenrauha -elokuvan materiaalia.
Sotainvalidien kuntoutusta. – Sota ja mielenrauha -elokuvan materiaalia.
SA-kuva
Siirtokarjalaisten lapsia evakkomatkalla.
Siirtokarjalaisten lapsia evakkomatkalla.
SA-kuva
Haavoittunutta kuljetetaan elokuussa 1941 Kiestingin rintamalla.
Haavoittunutta kuljetetaan elokuussa 1941 Kiestingin rintamalla.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat