Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS:n ensimmäinen naistoimittaja ajoi naisten asiaa jo 100 vuotta sitten

Tekla Hultin piti sortovuosia elämänsä hienoimpana aikana, mutta itsenäisyyden ajan politikointi ei sävähdyttänyt.

Kulttuuri
 

Kaupungin keskellä sijaitsevaan Painobaariin ei löydä välttämättä katuosoitteen perusteella. Sanomatalon ja Kiasman välinen aukio ja Kansalaistorille johtavat portaat nimettiin huhtikuussa 2014 Tekla Hultinin aukioksi.

Vaikka paikka vaikuttaa syrjäiseltä, se on Tekla Johanna Virginia Hultinin (1864–1943) kannalta keskeinen. Hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen toimittaja, joka hoiti Helsingin Sanomien ulkomaanosastoa.

Onko se hyvä syy muistaa häntä naistenpäivänä?

Joillekin jo sekin riittäisi, mutta Tekla Hultinin koko ansiolista on häikäisevä: hän oli monen muun aktiviteetin ohella Suomen toinen väitellyt tohtori, kansanedustaja, korkea virkamies ja naisasianainen.

Mitä hänen elämäänsä kuului ja mahtui?

Hultin syntyi Jaakkimassa ja kävi koulua Sortavalan ja Viipurin yksityisissä tyttökouluissa. Helsingin jatko-opistosta hän valmistui opettajattareksi vuonna 1885. Yliopistossa hän opiskeli muun muassa kirjallisuustiedettä ja taidehistoriaa, ja valmistui filosofian kandidaatiksi keväällä 1891.

Seuraavina vuosina Hultin jakoi aikansa väitöskirja- ja toimittajan työn kesken – ei mikään poikkeuksellinen käytäntö tänäkään päivänä. Vuodesta 1893 lähtien hän oli nuorsuomalaisen puolueen äänenkannattajan Päivälehden (myöh. Helsingin Sanomat) vakituinen toimittaja.

Joulukuussa 1896 hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori. Ensimmäisenä naisena hän ei ehtinyt väitellä: Karolina Eskelin oli saanut lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon vain kolme päivää aiemmin.

Valtiolliseen toimintaan Hultin ajautui joutui jo 1897, jolloin hänestä tuli säätyvaltiopäivien valiokuntasihteeri.

Aktivisti Hultinista tuli, kun Suomen olot Venäjän suurruhtinaskuntana kiristyivät vuosisadan vaihteessa eli alkoi ns. ensimmäinen sortokausi (1899–1905).

Hänen ahkerointinsa muistutti myöhempien vuosikymmenien aktivisteja, jotka toimivat niin virallisessa koneistossa kuin ruohonjuuritason verkostoissa. Iso osa työstä tapahtui puoliksi näkymättömissä: oli lentolehtisten tekoa ja jakamista, puhtaaksikirjoittamista ja tuntikausia kestäviin kokouksiin osallistumista.

Vuonna 1900 hän oli Isänmaan ystävä -lehden vastaava toimittaja ennen sen lakkauttamista. Hultin oli myös maanalaisen kagaali-järjestön aktiivi ja naiskagaalin perustajia ja johtajia. Järjestö suunnitteli ja toteutti passiivista vastarintaa. Näkyvimpiä kagaalin tempauksia olivat keisarille toimitetun 500 000 nimen kansalaisadressi ja kutsuntalakko, jotka saivat keisarin lopulta luopumaan asevelvollisuuden toimeenpanosta.

Samoihin aikoihin Hultin haki Tilastollisen päätoimiston (nykyisin Tilastokeskus) toisen aktuaarin virkaa. Sitä varten hänen piti anoa ”vapautusta sukupuolestaan”. Aivan totta – ennen vuotta 1926 naisilla ei Suomessa ollut oikeutta valtion virkoihin ilman erivapautta sukupuolestaan.

Kun Hultin myöhemmin anoi erivapautta hakeakseen ensimmäisen aktuaarin tointa, anomus hylättiin, koska toimenkuvaan kuului ”edustusvelvollisuuksia”. Taustalla vaikuttivat kuitenkin hakijan poliittiset kannat.

Hultinin panos naisten oikeuksiin oli merkittävä. Hän oli Suomalaisen Naisliiton (1907–09) sekä Nuorsuomalaisen Naisklubin (1902) ensimmäinen puheenjohtaja sekä Naisasialiitto Unionin merkittävä vaikuttaja.

Näissä asemissa Hultin toimi ahkerasti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta, jonka toteutti Mechelinin senaatti vuonna 1906. Hultinin mukaan äänioikeus tarkoitti vapauden lisäksi myös vastuuta yhteisöstä ja yhteiskunnasta, eikä vastuun kieltäminen ihmiskunnan toiselta puoliskolta palvellut kenenkään etua.

Uudet luottamustoimet kutsuivat, kun Suomeen saatiin yksikamarinen eduskunta sekä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Hultin toimi kansanedustajana nuorsuomalaisen puolueen riveissä vuosina 1908–14 ja taas 1917–23, etupäässä kokoomuksen edustajana.

Hultinin päätyö oli kuitenkin Tilastollisen päätoimiston toisen aktuaarin toimi, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1929. Virassaan hän toimitti tilastollisia tutkimuksia, jotka koskivat muun muassa köyhäinhoitoa, avioeroja ja naisten yötyötä.

Tekla Hultin kärsi samasta aktivistisyndroomasta kuin monet muut hänen jälkeensä. Taistelu kansakunnan puolesta yhteistä vihollista vastaan oli sykähdyttävää ja kohottavaa, mutta rauhan ajan politikointi kompromissientekoineen ei ollut yhtä innostavaa.

Päiväkirjassaan hän muistelee sortovuosia elämänsä onnellisimpana aikana.

”Monessa on ehkä, samoin kuin minussa, tämän ajan, maamme historian mustimman, muisto säilynyt elämän onnellisimpana, ehkä vain siitä syystä, että silloin luuli olevansa maalle joksikin hyödyksi ja että kaikesta huolimatta toivoi uuden, paremman päivän koittavan.”

Hultin kuoli vuonna 1943. Hän oli perheetön.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!