Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsingin kuningas soittaa lihaksikasta bluesia

Knucklebone Oscar juhlii 20 vuottaan albumilla ja elokuvalla

Kulttuuri
 
Ensi viikolla Knucklebone Oscar julkaisee viidennen levynsä. Sille bändi ei ole enää yrittänyt purkittaa keikkojen räkäisyyttä.
Ensi viikolla Knucklebone Oscar julkaisee viidennen levynsä. Sille bändi ei ole enää yrittänyt purkittaa keikkojen räkäisyyttä.
Kuka?

Knucklebone Oscar

 Oskari Martimo syntyi Helsingissä vuonna 1972.

 Perusti Knucklebone Oscarin vuonna 1993.

 Ensimmäinen levy This Is Knucklebone Oscar and His Hitmen! ilmestyi vuonna 1996.

 Viides lp King of Helsinki ilmestyy 18.3. Julkaisukeikka Virgin Oilissa 25.3.

 Soittaa myös White Knuckles Triossa, jonka esikoislevy Got It Bad ilmestyi vuosi sitten,

 Elokuva Knucklebonehead esitetään Yle Teemalla 10.4.

Tuomiokirkko palaa, mutta Helsingin kuningas vain soittaa bluesia vähän kuin keisari Nero viulua Roomassa. Sami Vähä-Aho on piirtänyt melkoista menoa Knucklebone Oscarin uuden levyn kansiin.

Myös musiikki kuulostaa mehevän lihaksikkaalta. King of Helsinki -levyllä soi vankan blues-pohjan päällä ketterää rockia ja notkeaa soulia. Sanoituksissa kaikki on isoa, jopa naiset.

Big Fat Misses on vastapainoa riukulaihoille kauneusihanteille. Sanoitukset on tehty vähän kieli poskessa”, Knucklebone Oscar, eli Oskari Martimo sanoo.

Knucklebone Oscarin ensimmäisestä levystä on vierähtänyt 20 vuotta. Martimo (s. 1972) innostui bluesista teini-ikäisenä, kun kuuli Buddy Guyta ja B. B. Kingiä.

”Sitä ennen musiikki ei oikeastaan kiinnostanut. Minun ikäpolveni ei välittänyt bluesista eikä sitä ollut edes helppo löytää. Jotkut suosittelivat Robben Fordia ja Stevie Ray Vaughania, mutta uusissa tekijöissä ei ollut samaa särmää kuin alkuperäisissä.”

Martimo alkoi myös itse soittaa bluesia. Siinä auttoi, että vanhemmat olivat panneet hänet klassisen kitaran tunneille. ”Ei se klassinen minua kyllä innostanut, mutta perusoppi oli valmiina.”

Musiikin alkuvoima on Oscarille tärkeämpää kuin soittotekniikka. ”Blues on vanhaa mustaa bailumusiikkia raskaan arjen vastapainoksi. Sen tahtiin riehuttiin kapakoissa ja pokattiin naisia”, hän korostaa.

Knucklebone Oscar on saanut mainetta hillittömänä esiintyjänä. Soittimia on rusikoitu jopa kirveellä.

”Jo ensimmäisillä keikoilla heittäydyin vahvasti musiikkiin. Olin nuori ja tuntui, että voin tehdä lavalla mitä vaan. Minulla oli ekstaattinen fiilis ja jengi tykkäsi”, Oscar muistelee.

Nyt hän myöntää, että villistä esiintymisestä tuli myös rasite. ”Pahimmillaan se on ollut kuin itseään toteuttava hirviö. Pitää riehua, kun jengi odottaa sitä. En ole enää parikymppinen. Voisin jättää kirveen heiluttamisen vähemmälle ja keskittyä soittamiseen.”

Jos nyt hurtin musiikin yhteydessä voi puhua seestymisestä, niin se kuuluu myös uudella levyllä. Knucklebone Oscar ei enää yritä purkittaa keikkojen räkäisyyttä. Mukaan on tullut vivahteita.

”Puhun bluesista, mutta olen aina tykännyt kaikesta mustasta musiikista ja rock’n’rollista. Nyt puhtaan bluesin perinteinen riemu on kanavoitunut White Knuckles Trioon. Se vapautti tekemään Knucklebone Oscarin levyä rennommin.”

Oscar korostaa, että White Knuckles Trio ja Knucklebone Oscar ovat eri yhtyeitä. Ensimmäistä kertaa Knucklebone Oscarin kokoonpano on pysynyt samana kahden levyn ajan – vaikka edellisestä on yli viisi vuotta. Vakiintuminen on tuonut räimeeseen sävyjä.

Triossa hän on vain yksi muusikko muiden mukana. Se kävi alkuvuodesta Memphisissä edustamassa Suomea International Blues Challengessa, maailman isoimmassa alan kisassa.

”Oltiin ensimmäinen suomalainen bändi, joka pääsi välieriin asti. Siellä oli 250 enimmäkseen jenkkibändiä ja aika sisäänpäin lämpiävä tunnelma, joten ei mennyt ihan huonosti”, Oscar toteaa.

Myös Knucklebone Oscar on kiertänyt maailmaa, pari kertaa Kiinassa asti. Ensimmäisellä reissulla kuvattiin Oskari Pastilan ohjaamaa elokuvaa Knucklebonehead, joka korosti Oscarin villiä imagoa.

”Siinä nyt kärjistettiin asioita komedian tyyliin”, Oscar sanoo.

Siviilissäkin hänet kuitenkin tunnistaa tyyliltään Knucklebone Oscariksi.

”Ei lavalla ole pelkkä roolihahmo, vaan siinä on paljon minua. Tykkään vintage-tyylistä. Vaatteiden pitää näyttää hyvältä samalla tavalla kuin musiikin kuulostaa.”

Tarja Petrell
2016
2016
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat