Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tahallinen väärinymmärtäminen yleistyy Suomessa, tästä se johtuu

Suomi on ajautunut vihamielisen tulkinnan kierteeseen, kirjoittaa HS:n uutispäällikkö Jussi Pullinen.

Kulttuuri
 
Jussi Pullinen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n uutispäällikkö.
Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Tämä kuva aiheutti viime viikon suurimman paheksunnan aallon:

Juha Sipilä, Alexander Stubb ja Jari Lindström iskivät nyrkit yhteen tilaisuudessa, jossa ministerikolmikko kertoili hallituksen kannasta suureen työmarkkinasopuun.

”Fist bumpia” paheksuttiin laajalti. Ay-liikkeessä tulkittiin, että siinä ministerit tuulettavat menemään sitä, että ovat juuri saaneet duunarin palkan painettua alas. Sipilä ei paheksunnasta ollut moksiskaan – ja sai myös paljon tukijoita.

”Toivottavasti se, että tuntee aitoa iloa siitä, että näkee valoa tunnelin päässä, kun suomalainen sopimusyhteiskunta toimii ja me saadaan useammalle suomalaiselle töitä, niin toivottavasti se ei ärsytä ketään. Aion tuntea jatkossakin iloa, jos päästään näissä kysymyksissä eteenpäin”, pääministeri sanoi Ykkösaamussa.

Nyrkkitervehdystä voi eittämättä tulkita monella tavalla.

Juuri nyt Suomessa vain tuntuu olevan vallalla tapa, jossa kaikista tarjolla olevista tulkinnoista valitaan pahin, kärjistetään sitä ja esitetään lopuksi ”virheen” tekijä karikatyyrinä, jonka kokonaisvaltaisesta surkeudesta ”virhe” on erinomainen esimerkki.

Ilmiölle on monta nimeä. Mielensäpahoittajat. Sarjapaheksunta. Tahallinen väärinymmärtäminen. Oli nimi mikä tahansa, vähän kaikki harmittaa.

Mutta mistä oikeasti on kyse?

Kuten nyrkkitervehdys, jokainen teksti, kuva tai ele voidaan lukea monella tavalla. Jos saat Whatsapp-viestin perheenjäseneltäsi, tulkitset sen luultavasti suopeasti. Suopea tulkinta tarkoittaa, että oletat lähettäjän tarkoittavan sinulle hyvää. Jos luet viestiä suopeasti, tulkitset lipsahdukset, oudot sanankäänteet tai sarkasmin luultavasti hauskoiksi kömmähdyksiksi – tai sitten ohitat ne kokonaan.

Jos taas katsot televisiosta poliittisen inhokkisi haastattelua, saattaa luentasi olla vihamielinen. Silloin oletetaan puhujan tai kirjoittavan olevan tyhmä tai ainakin pahantahtoinen. Jos hän on tätä, pienetkin eleet kannattaa tulkita mahdollisimman negatiivisesti – nehän voivat olla vaarallisia.

Suomessa vihamielinen lähestymistapa tuntuu yleistyneen. Oli puhuja kuka tahansa, motiivit oletetaan tuhoisiksi tai itsekkäiksi ja koko puheenvuoro tuomitaan jo valmiiksi. Vihamielisellä lukutavalla lähes kaikista viesteistä näet löytyy kohta, jonka kautta koko viestin voi lytätä.

Johonkin tällaiseen ehkä viittasi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö kohutussa pakolaispuheessaan valtiopäivien avajaisissa.

”Olemme keksineet tarkkailla toistemme tekemisiä ja kunkin sanavalintoja ihan pilkkuun asti, ja tehdä sitten niistä suurta numeroa ja nimittelyä. Ongelmat eivät näin poistu, tällä suunnataan ehkä huomio muualle, mutta ongelmat tästä vain lisääntyvät”, Niinistö sanoi.

On selvää, että keskustelu olisi helpompaa, jos lukisimme toisiamme useammin suopeasti.

Tämä ei tarkoita, että kritiikki pitäisi lopettaa, se vain pitäisi suunnata toisin. Yksittäisen eleen tai lauseen sijasta voi keskittyä kokonaisuuteen ja sen armottomaan mutta rakentavaan kritiikkiin. Suopea luenta ei myöskään tarkoita, etteikö mikään lause tai ele voisi yksinään olla tuomittava. Ihmisarvon alentamisesta tai syrjinnästä kannattaakin pahoittaa mielensä.

Ihan oikeasti kyse ei tietenkään ole vain pelkästä lukutavasta. Suomalaisten luottamus instituutioihin, poliitikkoihin ja toisiinsa on koetuksella talouskriisin, ylikuumentuneen pakolaiskeskustelun ja internetin kuplailmiön vuoksi. Kun luottamus vähenee, vastaan tulee yhä enemmän ihmisiä, joiden puheet luetaan vihamielisesti.

Sipilä, Stubb ja Lindström toki rehellisyyden nimissä tarjosivat tällaista luentaa itse. He tuulettivat keskenään, vaikka saman ilon olisi voinut suunnata vastapuoleenkin (hallitus kyllä kiitteli myös ay-liikettä).

Silti jatkuvat ääritulkinnat eivät rakenna luottamusta vaan rapauttavat sitä. Suopea tulkinta on vaikeaa ajassa, joka on täynnä vastakkainasetteluja, vähennyksiä ja myös tuomittavia vääryyksiä ja vihaa.

Silti katson peiliin ja aion ainakin itse yrittää. Tuletko mukaan?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat